Aamu seiskalta lähdimme Sir Michaelin traktorilla kohti Lahtea. Sir Michael oli tankannut edellisen päivän Dexal heavya ja minä Dexal lightia, joten jouduimme pitämään pakollisen pit stopin Nesteellä. Matka sujui joutuisasti spekuloidessa voitelua, joka oli hankala, kun oli uutta lunta ja keli melkein nollassa. Meillä oli räkäpurkkia kummallakin, Sir luottaa Tokoon ja minä Starttiin.
Paikalle saavuttua alkulämpö otettiin juoksemalla numeron perässä ja varusvarastolla. Kiire meinasi pukata, mutta pääsimme kaksi minuuttia ennen lähtöryhmämme ryhmittymistä karsinaan. Alkuspurtti viivalle sujui ok ja saimme peräkkäiset paikat Sir Michaelin ollessa toisesssa rivissä.
Hiihto lähti hyvin liikkeelle. Sir Michael johti ensimmäisen ylämäen jälkeen, minä olin parikymmentä sijaa perässä. Kilometrin kohdalla latu oli jo niin puruinen, että huomasi voitelun onnistuneen. Liisteri-Erkit olivat varmasti pulassa. Tasaisella pätkällä imin Sir Michaelin kiinni ja jatkoimme yhdessä. Kärkiletkaan oli eroa melkein 100 metriä, joten jäimme passailemaan ja odottamaan seuraavaletkaa. Juna tarvitsee veturin. Saimme vetoapua, mutta Sir Michaelin omin sanoin kuvailemat naruhauikset eivät luoneet riittävästi eteenpäin vievää liike-energiaa, ja hän joutui jättäytymään. Jatkoin sujuvasti jonkun venäläisen perässä aina 25 kilometriin asti.
Pikkuhiljaa veturini alkoi hyytymään, mutta ei hätiä mitiä: uusi kaveri tuli ohi. Enhän viitsinyt antaa kaverin hiihtää yksin, joten iskin beesiin. Matka taittui mukavasti ja pari sanaakin tuli vaihdettua. 35 kilometrin kohdalla oli loiva ylämäki, jossa tapahtui sitten kauheita. Purkkivoiteeseeni tarttui mielettön mälli lunta ja olin aivan paniikissa. Puolen minuutin ihmettelyn jälkeen löysin onneksi karahkan, jonka yli hiihtämällä sain lumet karistettua. Tässä vaiheessa veturini pääsi karkuun.
Aiemmalla kerralla hyydyin pahasti lopussa, mutta tällä kertaa jaksoin ihan hyvin loppuun asti. Viimeisissä ylämäissä nostatin sykettä iskemällä tiukalla rytmillä. 5 kilometriä ennen loppua aloin olemaan aivan raato. Iskin kuitenkin itku kurkussa, perkele! Stadionille laskiessa alkoi hyvä olo. Kerkeän alle kolmeen tuntiin. JES! Passailin hieman ennen loppusuoralle kääntymistä, sillä halusin tarjoilla paikalle saapuneelle yleisölle kunnon tasatyöntöpumppua loppusuoralla.
Maalissa olin niin rikki, että kesti viisi minuuttia selvitä eteenpäin. Jäin aidalle istumaan ja tuumailin, että kaikki meni putkeen. Voitelu oli huippu, kiitos Sir Michael. Mies kesti ihan hyvin, kiitos Paloheinän laduille.
Lopputulokset:
Sija numero nimi 18km 37km 50km
157 571 Jude Helsinki Finland 01:05:50 02:15:27 02:56:01
219 388 Bro Timppa Helsinki Finland 01:09:17 02:20:22 03:01:18
320 586 Sir Michael Helsinki Finland 01:09:27 02:26:30 03:08:29
423 420 Brotelain Faija Helsinki Finland 01:14:29 02:33:07 03:17:39
1196 970 Bro Mikko Helsinki Finland 01:24:28 03:17:37 04:15:36
Myös Sir Michael oli tyytyväinen suoritukseensa, vaikka naruhauikset aiheuttivatkin ajanhukkaa. Brotelait hieman valittelivat pitovoitelua, mutta suurimmat ongelmat taisivat tulla monojen unohtamisesta kotiin, mistä riittäisikin kirjoittettavaa. Pointtina kuitenkin, että Timppa hiihti äitinsä paikalle tuomilla faijansa vanhoilla monoilla.
