Pirkan pyöräily 2011: Kiritykille vetoapua ja Brotelai-Mikolle sisustuselementtejä

Näkymä lähdöstä:

Raatojen kevätkauden ensimmäinen ja ainoa pyöräilytapahtuma starttasi tänään kello 8.35 Nääsvillen jäähallilta. Liikkeellä oli vakuuttava kolmikko: Jude, Brotelai-Mikko ja JB. Ajotaktiikka oli luotu Himoksella: peesaillaan niin paljon kuin mahdollista. Erityisesti peesiapua tarjotaan JB:lle, joka suurikokoisimpana valittiin päivän kiritykiksi, joka sitten nöyryyttää kilpailijat loppusuoralla. Kiritykin valintaan vaikutti myös se, että mies itse kuvaili kestävyysurheilijan taustaansa:"Mun kestävyysurheilu rajoittuu cooperin testiin ja senkin oon viimeksi juossut intissä." Ja myös siihen tosiseikkaan, että JB:llä oli allaan Sir Michaelin helposti kiihtyvä Canyon.

Saavuimme paikalle juuri sopivasti eli melkein myöhässä. Löysimme lähtöviivan taakse ajoissa ja luulimme olevamme juuri sopivassa kohdassa. No, olimme sentään viimeisessä meidän vauhtimme ryhmässä. Emme sentään väärässä ryhmässä! Lähdimme tavoittelemaan lähtöryhmämme mukaisesti alle 4h30min aikaa. Matkaa oli edessä 134km. Vaadittaisiin siis hyvin lähelle 30 km/h keskinopeus.

Alku lähti hyvin liikkeelle, kun järjestävän seuran polkijat asettautuivat letkan kärkeen ja ajoivat tasaisesti kolmenkympin vauhtia. Letkassa kuitenkin kiersi huhu, että letka ei pysähdy ekalle stopille. Kävimme varmistamassa tämän kärjestä ja karkasimme etumatkalle, jotta pystyimme pitämään pissatauon. Letkan kiinniajaminen ei tuottanut ongelmia. Ensimmäiselle tauolle pysähdyimme 60km:n kohdalla. Letkan kärkimies ilmoitti, että tauko kestää 6 minuuttia. Täytimme pullot ja päätimme jatkaa ilman letkaa. Silmään pistävää oli, että kiritykkimme kulutti paljon nestettä, mutta kiskoi myös välillä kuin villivarsa eli osoitti kiriherkkyyttään.

Kiritykki JB ensimmäisellä taukopaikalla:

Pääsimme sopivasti tauon jälkeen kuitenkin toiseen letkaan, jossa oli jonkinlainen sekoitus jonkin pyöräilyseuran junioireita veturinaan vanhempi parta. Jossain seitsemänkympin tienoilla päätimme irrota omaan vetoon. 80 kilometrissä oli ruokaisampi taukopaikka. Se oli kuitenkin pettymys: leipää ilman päällystettä ja rusinoita! Ei tietoakaan norjalaisten järjestäjien meiningistä: ilmakuivattua kinkkua ja muita herkkuja. Tänne on tultu nauttimaan, perkele!

Aiempi jutustelu kokeneempien kanssa oli toiminut reittitiedusteluna ja odotetut jyrkemmät mäet olivan reitin osuudella 80km-100km. Tässä vaiheessa JB osoitti hyytymisen merkkejä. Ylämäet kuulemma tuntuivat pahoilta. Päätimme pitää viimeisen stopin 100km kohdalla olevalla huoltopaikalla. Toteutimme sen niin, että apukuskit noutivat pulloihin juomaa kiritykin ajaessa itsekseen eteenpäin. Mies oli karussa yli 5 kilometriä, mutta porukka saatiin vihdoinkin kasaan. Pikkuhiljaa porukkamme saavutti edellisten ryhmien hiipuneita Juden pitäessä vauhtia Brotelai-Mikon kanssa.

Lopussa alkoi näyttää, että Juden mittariin saadaan oikea lukema keskinopeuteen ja onnistuihan se:

Viimeisillä viidellä kilometrillä Brotelai-Mikko jäi kovan vetotyön uuvuttamana hieman Judelle ja JB:lle, mutta saapui maaliin heti minuutin perässä:

Mitalit saatiin ja sitten suunnattiin Mäkkäriin hankkimaan Brotelai-Mikolle astiaston täydennystä.

Viikon päästä Jukolassa uusi yritys päällä.
Faktoina vielä, että tapahtumassa ei ole ajanottoa, mutta tiuku kertoi seuraavaa:
Matka 134km
Ajoaika 4h 16min.
Taukoja 7 min.
Yhteensä 4h 23min.
Tästä tapahtumasta jäi kärpäsen pistos, että pitäisiköhän osallistua myös Tour de Helsinkiin. JB osoitti, että voisi jo nyt ajaa 32 (keskinopeus km/h) ryhmässä. Lenkkeilemällä satunnaisesti pyörällä mahdollisuudet olisi ajaa jopa 34 ryhmässä. Judelle ja Brotelai-Mikolle ongelmia aiheuttaa suunnistuksen SM-kisojen päällekäisyys. Tosin tänä vuonna suunnistuskisat järjestetään lähellä. SM-kisoissa lauantaina on karsinta ja sunnuntaina finaali. Mahdollistahan olisi juosta karsinta ja jättää mahdollinen B-finaali juoksematta ja pyöräillä Tour de Helsinki. Jos hyvin kulkisi, jäisi taas pyöräily pois. Tässäpä pohtimista.