Vappuyönä juostiin Tiomila-viesti Finspångissa Ruotsissa. Helsingin suunnistajilla oli kaksi joukkuetta. Raadoista meikäläinen juoksi ykkösjoukkueen pitkää yötä eli kolmatta osuutta. Sir Michael avasi kakkosjoukkueen ja Brotelai Mikko jatkoi toisella osuudella.
Ykkösjoukkueen avaus lähti hyvin, Oskari tuli vaihtoon 1,40min kärjen jälkeen. Sir Michael oli hyvässä vauhdissa, mutta puolessa matkassa parin minuutin pummi hieman tiputti miestä. Sir Michael tuli vaihtoon noin 7 minuuttia kärjen jälkeen. Toisella osuudella Tapsa piti asemat melkein loppuun asti, mutta väsyi hieman loppua kohden. Vaihtoon ykkösjoukkue tuli edelleen hyvin, 8 minuuttia kärjen jälkeen. Mikko teki oman rauhallisen suorituksen. Ero kärkeen kasvoi reilusti.
Pääsin lähtemään osuudelleni pienen letkan viimeisenä. Noin 15 sekuntia eteeni lähti Tero Föhr. Alussa muut lähtivät kiskomaan Föhriä kiinni. En uskonut, että kestän Föhrin perässä montaakaa metriä, mutta minun oli pakko lähteä kiskomaan muita kiinni, että pääsin letkaan. Juoksin ensimmäisen minuutin todella kovaa ja hieman pelotti, että jalat menee tukkoon. No, muut eivät saanet Föhriä kiinni, mutta meille muodostui sopiva letka. Rastit tulivat ihan hyvin vastaan ja loikotin letkan hännillä. Mukana oli ainakin Anttola, Sipoo ja Lapua. Sitten eteemme kaarsi Haldenin kakkonen. Vetomiehemme laittoivat kartat rullalle ja lähtivät juoksemaan lamppua kiinni. Vauhti kasvoi ja minulle alkoi tulla ongelmia. Sitten tipuimme pitkällä suopätkällä Sipoon kanssa kyydistä. Jatkoimme loikotusta kohti katoavia lamppuja. Noustessamme rastimäkeen tulivat pojat sitten toisesta suunnasta vastaan. Olivat pummanneet! Jes! Pääsimme takaisin letkaan. Nyt takana oli jo 45 minuuttia.
Vartin päästä alkoivat seuraavat ongelmat. Piti pitää puskatauko. Olin ajoittanut tauon niin, että saan juostua letkan kiinni. Sitten kun juoksin viimeiset lamput kiinni, olikin yllätys, että kolme viimeistä jamppaa oli tippunut letkan perästä. Sinne katosi letka. Perkele.
Kolme tai neljä väliä mentiin pienessä porukassa. Sitten näin pitkän lamppujonon perässä. Hyppäsin mukaan letkaan. Vauhti oli kamalaa. Tiellä olin aivan hätää kärsimässä. Maastossa oli helpompaa, myös polut olivat kevyempiä. Onneksi enää maasto ei ollut yhtä soinen, sillä se olisi voinut olla ratkaisevaa. Roikuin letkan viimeisenä varvaukseen, jossa pojat kannustivat, että siinä on pysyttävä: "Hyvä Jude! Siitä ei saa jäädä! Pakko pysyä tossa letkassa!"
Ajattelin, että se on nyt pakko roikkua tässä. Jäljellä oli reilut neljä kilometriä ja voimat olivat loppuneet jo jokin aika sitten. Huomasin kuitenkin, että jos vähänkin aikaa käveltiin mäkeä tai hidastettiin tiheikössä, niin pystyin saamaan taas uutta voimaa juoksuun. Pientä lepoa sain, kun vetomiehet pummasivat ja pääsin hieman kuittaamaan suorempaa. Vähän ajan kuluttua pojat tulivat taas uudestaan ohi. Samalla huomasin tuttuja paitoja, olimme saaneet kiinni ainakin Sipoon, Hyvä! Avonaisessa ylämäessä olin lähimpänä tippua letkasta. Jalat hirttivät kiinni, mutta sain juuri ja juuri käveltyä mäen riittävän nopeasti, jotta pystyin saavuttamaan letkan vielä rastin jälkeen. Loppumatkalla nousut oli vaikeita, mutta rupesin jo miettimään, että matka loppuu kohta, eikä tässä enää ole syytä tipahtaa.
Toiseksi viimeiselle juostessa valoni rupesi vilkkumaan. Häiritsi aika paljon juoksemista. Perhana. Tulimme tielle ja kokeilin sammuttaa valon ja käynnistää uudestaan. Vilkkui vieläkin. Perhana. Ei auta mitään, juostava on. Letka oli venynyt niin, että näin vain kaksi paitaa edessä. Viimeiselle mennessä kosteikossa kuulin kuitenkin edestä loisketta ja huokasin helpotuksesta, hyvin menee. Valo jatkoi välkkymistä. Loppukiri. Kartta Eikalle. Maahan makaamaan. Se on siinä. Melkein tuli itku. Ruotsalainen totesi: fy fan. Muutaman minuutin makoilun jälkeen lähdin kävelemään teltalle. Olin voittanut itseni. Testasin lamppua, se ei vilkkunut. Vika oli päässä. Huh huh.
Aikani olin 1.57. Nopein aika oli 1.41. Letkassani oli sijat 49-70. Letkan veturit Manu Mutka ja Johan Bäckman juoksivat kolme minuuttia minua kovempaa.
HS:n viesti jatkui pääasiassa hyvissä merkeissä, mutta Panun vatsaongelmat lyhyellä osuudella aiheuttivat 20 minuutin tappion. Lopulta ykkösjoukkue päätyi sijalle 62. Virallisia tuloksia ei ole vielä olemassa, kuten Ruotsissa on ollut tapana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti