Sunnuntaina lähdimme suunnitellusti Brotelai Mikon ja Sir Michaelin kanssa pitkälle pyörälenkille. Pyydetty pituus oli 150 kilometriä. Minähän mittasin tietenkin ronskilla kädellä, ettei ainakaan jää liian lyhyeksi. Piirtelin kartan edellisenä päivänä ja reitistä tuli seuraavanlainen:
Helsinki, Vihti (tiet 120 ja 1222), Jokikunta (1224), Ikkala (1224), Marttila (1282), Pusula (1280), Hyönölä (127), Saukkola (125, 1253), Lohja (1090), Siuntio (116), Kirkkonummi (1130 ja numeroimaton Evitskogista), Helsinki (51).
Matka lähti mukavasti liikkeelle, vaikka Sir Michael olikin varustautunut vähän puolittain: lyhyet yönunet, varusteet vähän sinnepäin ja ei mitään syötävää mukana. Helsingissä ei vielä satanut juurikaan. Piti ottaa ihan pitkät trikoot pois päältä, ettei läkähtynyt.
Heti Vihdin kunnan rajan jälkeen alkoikin sitten satamaan. Onneksi juuri kaupan pihassa. Sir Michael veti ensin lipat kaupan oven edessä ja sitten paineli sisälle. Sillä aikaa meikäläinen veti sadetakin päälle, pojat sen sijaan aijoivat vettähylkivillä tuulivaatteilla. Tässä vaiheessa vielä harmitti, että mulla oli tukahduttava hengittämätön takki mukana. Sir nappasi kaupasta kaikille Snickerssiä.
Vihdin keskustan jälkeen alkoivat mukavat tiet. Autoja tuli harvoin. Vesisade oli rauhallista, mutta ihan peräkkäin ei viitsinyt ajaa, sillä kovemmassa vauhdissa takapyörän vesipiiska tuntuu naamassa aika ikävältä. Ikkalan kohdalla oli valinnan paikka, olisimme voineet hieman oikaista. Mittarissa oli noin 75 kilometriä ja kartta näytti, että käännökseen oli vielä matkaa. Päätimme hajaäänin, että katsotaan koko lenkki.
Maasto oli aika mäkistä Karkkilan lähistöllä. Pikkuhiljaa aloimme kuitenkin kääntyä teille, joissa kylteissä lukikin Helsinki. Ensimmäisessä kilsoja oli 71. Oli selvää, että ylitämme ainakin kymmenellä kilometrillä reitin pituustavoitteen. Ennen Lohjaa rupesi satamaan kaatamalla. Se rassasi jo hieman. Oli satanut jo enemmän tai vähemmän neljän tunnin ajan. Brotelai ja Sir rupesivat valittamaan nälkää. Pysähdyimme Lohjalla lyhyelle tauolle ja soittelin samalla kotiin. Otin myös kuvan sillan alta. 112 kilometriä taisi olla mittarissa tuolloin.
Lohja-Kirkkonummi -väli oli yhtä taistelua pojilta. Niiltä oli energiat aivan loppu. Vauhti rupesi hiipumaan aika pahasti. Evitskogista saatiin kuitenkin ruokahalua herättelevät Snickerssit jonkun eläkeläisen pitämästä elintarvikekioskista, joka varmaankin oli vanha kyläkauppa. Syötiin tuplasetti Snickerssiä siinä pihassa ja uskottiin, ettei Kirkkonummelle ole enää pitkästi. Sade loppui. Ehkä 5-6 tunnin jälkeen. 15 kilometrin kulutta retki huipentui Kirkkonummen Mäkkäriin. Nähtiin nopea ruokailuhetki, jossa tuhoutui suuri määrä hampurilaisia, ranskalaisia, nuggetteja, limuja ja jokunen jälkiruoka. Voi sitä ahtamisen riemua!
Kuten muidenkin taukojen jälkeen, niin sitten taas palellen matkaan. Jos huvitti niin taskuista voi kaivaa päälleen lisää märkiä vaatteita, jos niitä sattui olemaan mukana. Sir Michaelilla ei ollut. Kotiin oli enää lyhyt matka, reilut 30 kilsaa. Lopulta mittari pysähtyi 187:ään kilometriin. Aikaa kului ajamiseen hieman yli seitsemän tuntia, taukoihin noin kaksi. Matkaan lähdettiin hieman ennen kymmentä ja illalla seitsemän aikoihin oltiin kotona. Maalissa miehet olivat hyvävoimaisia, Mäkkitauon ajoitus onnistui siltä kannalta hyvin. Seuraavalle enkkalenkille pitää lähteä aika aikaisin, että kotona ollaan ihmisten aikaan. Ja toivottavasti silloin ei sada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti