187 -Koodi reisimurhalle

Sunnuntaina lähdimme suunnitellusti Brotelai Mikon ja Sir Michaelin kanssa pitkälle pyörälenkille. Pyydetty pituus oli 150 kilometriä. Minähän mittasin tietenkin ronskilla kädellä, ettei ainakaan jää liian lyhyeksi. Piirtelin kartan edellisenä päivänä ja reitistä tuli seuraavanlainen:

Helsinki, Vihti (tiet 120 ja 1222), Jokikunta (1224), Ikkala (1224), Marttila (1282), Pusula (1280), Hyönölä (127), Saukkola (125, 1253), Lohja (1090), Siuntio (116), Kirkkonummi (1130 ja numeroimaton Evitskogista), Helsinki (51).

Matka lähti mukavasti liikkeelle, vaikka Sir Michael olikin varustautunut vähän puolittain: lyhyet yönunet, varusteet vähän sinnepäin ja ei mitään syötävää mukana. Helsingissä ei vielä satanut juurikaan. Piti ottaa ihan pitkät trikoot pois päältä, ettei läkähtynyt.

Heti Vihdin kunnan rajan jälkeen alkoikin sitten satamaan. Onneksi juuri kaupan pihassa. Sir Michael veti ensin lipat kaupan oven edessä ja sitten paineli sisälle. Sillä aikaa meikäläinen veti sadetakin päälle, pojat sen sijaan aijoivat vettähylkivillä tuulivaatteilla. Tässä vaiheessa vielä harmitti, että mulla oli tukahduttava hengittämätön takki mukana. Sir nappasi kaupasta kaikille Snickerssiä.

Vihdin keskustan jälkeen alkoivat mukavat tiet. Autoja tuli harvoin. Vesisade oli rauhallista, mutta ihan peräkkäin ei viitsinyt ajaa, sillä kovemmassa vauhdissa takapyörän vesipiiska tuntuu naamassa aika ikävältä. Ikkalan kohdalla oli valinnan paikka, olisimme voineet hieman oikaista. Mittarissa oli noin 75 kilometriä ja kartta näytti, että käännökseen oli vielä matkaa. Päätimme hajaäänin, että katsotaan koko lenkki.

Maasto oli aika mäkistä Karkkilan lähistöllä. Pikkuhiljaa aloimme kuitenkin kääntyä teille, joissa kylteissä lukikin Helsinki. Ensimmäisessä kilsoja oli 71. Oli selvää, että ylitämme ainakin kymmenellä kilometrillä reitin pituustavoitteen. Ennen Lohjaa rupesi satamaan kaatamalla. Se rassasi jo hieman. Oli satanut jo enemmän tai vähemmän neljän tunnin ajan. Brotelai ja Sir rupesivat valittamaan nälkää. Pysähdyimme Lohjalla lyhyelle tauolle ja soittelin samalla kotiin. Otin myös kuvan sillan alta. 112 kilometriä taisi olla mittarissa tuolloin.

Lohja-Kirkkonummi -väli oli yhtä taistelua pojilta. Niiltä oli energiat aivan loppu. Vauhti rupesi hiipumaan aika pahasti. Evitskogista saatiin kuitenkin ruokahalua herättelevät Snickerssit jonkun eläkeläisen pitämästä elintarvikekioskista, joka varmaankin oli vanha kyläkauppa. Syötiin tuplasetti Snickerssiä siinä pihassa ja uskottiin, ettei Kirkkonummelle ole enää pitkästi. Sade loppui. Ehkä 5-6 tunnin jälkeen. 15 kilometrin kulutta retki huipentui Kirkkonummen Mäkkäriin. Nähtiin nopea ruokailuhetki, jossa tuhoutui suuri määrä hampurilaisia, ranskalaisia, nuggetteja, limuja ja jokunen jälkiruoka. Voi sitä ahtamisen riemua!

Kuten muidenkin taukojen jälkeen, niin sitten taas palellen matkaan. Jos huvitti niin taskuista voi kaivaa päälleen lisää märkiä vaatteita, jos niitä sattui olemaan mukana. Sir Michaelilla ei ollut. Kotiin oli enää lyhyt matka, reilut 30 kilsaa. Lopulta mittari pysähtyi 187:ään kilometriin. Aikaa kului ajamiseen hieman yli seitsemän tuntia, taukoihin noin kaksi. Matkaan lähdettiin hieman ennen kymmentä ja illalla seitsemän aikoihin oltiin kotona. Maalissa miehet olivat hyvävoimaisia, Mäkkitauon ajoitus onnistui siltä kannalta hyvin. Seuraavalle enkkalenkille pitää lähteä aika aikaisin, että kotona ollaan ihmisten aikaan. Ja toivottavasti silloin ei sada.

Sprintissä liikaa virheitä

Söin 1,2grammaa Buranaa ja lähdin suurin odotuksin karsintakisaan ;).

Ykköselle heti 25 sekan kämmi. Liian alas. Mäki nousi vielä, vaikka kartassa näin ei ollut. Kakkoselle vähän kertautui. 5 sek.

Sitten lähti kulkemaan ihan ok.
Kympille menin alas tielle, vaikka piti vetää suoraan sillalle. 10 sek.
Olin jo noussut 15 sijalle. 12 pääsee jatkoon.

Sitten kolmasvika! Katson tummanvihreät pensaat mustiksi! SM-kisoihin painetut kartat, eikä halpatulosteita, kiitos. Rupean kiertämään taloja ja vääriä hökkeleitä. 1min. Juoksen leoppoisasti pois. 25 sekkaa.

Virheet ja luovuttaminen maksoivat noin 2,05. On yllättävää itselleni, että kärkeen tuli vain 2,29. Taisi olla hitaita miehiä meidän sarjassa, mutta oli raskas ratakin, vaikken ole muita nähnyt.

Lähdin jälkiverkalle B-finaalia varten, mutta takareisi on niin kipeä, että päätän jatkaa matkaa samantien kotiin. Nyt kaikki pitää laittaa yhden kortin varaan eli Jukola-katsastukseen. Onneksi vauhtini oli sentään kohtuullista, vaikken ole juurikaan päässyt juoksemaan Tiomilan jälkeen.

SM-sprint huomenna, pyörälenkki sunnuntaina

Huomenna on kevätkauden tärkein henkilökohtainen kilpailu minulle, sm-sprint. Jalat ovat olleet huonot koko viikon ja olo on epävarma. Viime vuonna onnistuin ja pääsin a-finaaliin. Muina kertoina olen aina ollut lähellä. Huomenna on taas tiukka keikka. Samat huolenaiheet kuin aina: suunnistuskengät vai kisalenkkarit? Onko jalat rautaa vai puuta? Kuka on kova ja missä karsintasarjassa on heikko taso?

Ylihuomenna on tarkoitus ajaa huonossa kelissä 150 kilometriä pyörällä. Olen suunnitellut reittiäkin, mutten ole vielä poikien kanssa keskustellut: Helsinki-Vihti-Pusula-Saukkola-Lohja- Kirkkonummi-Helsinki. Toivottavasti kamat pelittää ja hauskaa piisaa.

Nyt on vain kaksi viikkoa aikaa pyöräilyn täysammattilaisuuteen, sillä silloin alkaa kesäloma. Mutta Norjan reissu tulee nopeasti, vain seitsemän viikkoa jäljellä. Aika paljon on kilsoja vielä ajamatta, että homma onnistuu. Pitkiä ajopäiviä tulossa.

Ensimmäinen pyöräilyviikko takana

Ensimmmäinen pyöräilyviikko oli antoisa. Poljin vuorotellen Brotelai Mikon ja Sir Michaelin kanssa. Porvoon reissun lisäksi tuli kokeiltua Nuuksion tietä, jossa on kuulemma ainoat mäet Norjan reissun harjoitteluun pääkaupunkiseudulla. Ajoa tuli hieman yli 300 kilometriä koko viikolla. Pari kertaa ajoin töihin. Muuta harjoittelua tuli yhden juoksulenkin, yhden suunnistuksen ja yhden sählyvuoron verran.

Tällä viikolla pyöräilyä tulee huomattavasti vähemmän, sillä yksi kauden päätavoitteista on lauantaina: SM-sprint suunnistuksessa. Sir Michael on tuplabuukannut ja pelaa lääkesählyn mestaruudesta. Meikäläinen näkee omat saumat A-finaalin ihan kohtuullisina. Kunto on hyvä, jalka on parantunut ja flunssa ohi. Toivottavasti suunnistus sujuu. Sprinttiharjoittelun olen joutunut jättämään flunssan ja jalkaongelman takia pois, joten vanhoilla pohjilla mennään.

Hellettä tuli ja Porvoon Mäkki kutsui!

Tänään lähdimme suunnitellusti Brotelai Mikon kanssa Porvoon Mäkkiin syömään. Lähtöä hieman hidasti Mikon rengasongelmat. Raato oli pumppaamassa renkaita, kun 7,5 barin kohdalla rengas räjähti. Seuraava sisänakki halkesi jo 2 barin tuntumassa. Meikäläinen "riensi" apuun kahden sisurin kanssa. Ensimmäinen laitettiin ilmeisesti huonosti vanteelle ja se repeytyi rikki 7,5 barin kohdalla. Tässä vaiheessa uskoa koeteltiin. Oli enää yksi Continentalin Supersonic-sisuri jäljellä ja nämä veijarit ovat skordarin ohkaisia 50g painavia gumekseja. Tällä kertaa varmistimme 2 barin välein, että rengas on asettunut sopivasti. Jätimme paineen 7,5 bariin ja pidimme sormet ristissä. Ei räjähdystä, jes!

Aamun ilotulituksen johdosta olimme pakotettuja turvautumaan tuttuun Haagan hiihtoniilokauppaan Kalle Sporttiin. Mikko kipaisi pari uutta sisärengasta, sillä aikaa, kun minä vahtasin pyöriä Lemon Barin kantiksiltä. He ovat muuten lupautuneet pitämään naisistamme huolta, jos haluamme jättää heidät Haagaan ryyppyreissun ajaksi. Kiitos tarjouksesta! Reilun tunnin sähellyksen jälkeen lähdimme matkaan ja Mikon rengaskin tuntui kestävän.

Reitti oli tavanomainen Hämeenlinnantie - Kehä 1 - Tuusulan väylä - Kehä 3 - Uusi Porvoontie. Takaisin samaa reittiä. Päästessämme Porvoontien suorille huomasimme vastatuulen olevan melkoinen. Puskimme suoria vuorovedoilla ja pyöräteiden heikompi vauhti muuttui noin 10 km/h kovemmaksi tykitykseksi.

Mäkissä olimme suht hajalla vauhti-iloittelusta. Minä söin pikmäk-aterian extra kokiksella ja Mikko pirtelöllä. Noudatin tiukkaa dieettiä ja otin sivusalaatin, Mikko kaipasi suolaa ja söi ranet. Aurinko paistoi. Lämpötila about hellerajassa. Mäkissä myös sovimme, että ajamme helppoa vauhtia ainakin alkumatkan.

Mäkistä lähdettyämme huomasimme nopeasti, että tuuli oli ollut melkoinen. Pystyimme ajamaan autotien reunassa helposti yli 35 km/h vauhteja. Naureskelimme vauhdeille, aika järjetöntä. Parhaalla suoralla vedimme tasaisella noin 40km/h keskinopeudella ilman suurempia ongelmia. Pyöräteiden alkaessa ennen Söderkullaa siirryimme taas ajamaan rinnakkain ja vauhdit hidastuivat. Maantieosuus oli mennyt noin 35 km/h keskinopeudella. Loppumatkan suurimmaksi ja oikeastaan ainoaksi ongelmaksi muodostui loputon jano, joka piinasi jatkuvasti. Tuntui kuin olisi syönyt useamman kilon pölyä matkan aikana.

Saavuimme kotiin kuitenkin hyvävoimaisina 4tunnin ja 12 minuutin ajon jälkeen. Matkaa taitoimme yhteensä 118 kilometriä. Mäkkitauko ei kuulu ajoaikaan. Muuta ravintohuoltoa emme nauttineet. Pidempiä lenkkejä odotellessa!

Tiomila-krapulaa

Tiomilan jälkeinen viikko ei ole sujunut kovin hyvin. Maanantaina oli jalkapallomatsi. Kolmen minuutin kohdalla venäytin takareiteni. Matsi loppui osaltani siihen. Vamma ei ole vakava ja nyt jalka alkaa olla ehjä. Niin, matsi päättyi 4-0 vastustajan eduksi. Keskiviikkona hölkkäilin nilkuttaen viiden kilometrin matkan hakemaan maantiemankelin. Torstaina töissä nousi pieni lämpo ja kaupan päälle kurkkukipu. Räkää tulee kuin räntää tänä keväänä. Tätä päivää eli perjantaina vietänkin sitten kotona. Räkä valuu ja väsyttää.

Positiivisella puolella on, että saan vanhasta suunnistuskaverista kesäksi maantiepyöräilyseuraa muiden raatojen lisäksi. Ei muuta kuin pyörää tilaamaan. Maantiepyöräilyn kannalta kelit ulkona ovat todella inhottavat, mutta pikku hiljaa on lähdettävä lenkille, jos meinaa selvitä elossa Norjan koettelemuksesta heinäkuussa.

Tiomilasta raatona takaisin

Vappuyönä juostiin Tiomila-viesti Finspångissa Ruotsissa. Helsingin suunnistajilla oli kaksi joukkuetta. Raadoista meikäläinen juoksi ykkösjoukkueen pitkää yötä eli kolmatta osuutta. Sir Michael avasi kakkosjoukkueen ja Brotelai Mikko jatkoi toisella osuudella.

Ykkösjoukkueen avaus lähti hyvin, Oskari tuli vaihtoon 1,40min kärjen jälkeen. Sir Michael oli hyvässä vauhdissa, mutta puolessa matkassa parin minuutin pummi hieman tiputti miestä. Sir Michael tuli vaihtoon noin 7 minuuttia kärjen jälkeen. Toisella osuudella Tapsa piti asemat melkein loppuun asti, mutta väsyi hieman loppua kohden. Vaihtoon ykkösjoukkue tuli edelleen hyvin, 8 minuuttia kärjen jälkeen. Mikko teki oman rauhallisen suorituksen. Ero kärkeen kasvoi reilusti.

Pääsin lähtemään osuudelleni pienen letkan viimeisenä. Noin 15 sekuntia eteeni lähti Tero Föhr. Alussa muut lähtivät kiskomaan Föhriä kiinni. En uskonut, että kestän Föhrin perässä montaakaa metriä, mutta minun oli pakko lähteä kiskomaan muita kiinni, että pääsin letkaan. Juoksin ensimmäisen minuutin todella kovaa ja hieman pelotti, että jalat menee tukkoon. No, muut eivät saanet Föhriä kiinni, mutta meille muodostui sopiva letka. Rastit tulivat ihan hyvin vastaan ja loikotin letkan hännillä. Mukana oli ainakin Anttola, Sipoo ja Lapua. Sitten eteemme kaarsi Haldenin kakkonen. Vetomiehemme laittoivat kartat rullalle ja lähtivät juoksemaan lamppua kiinni. Vauhti kasvoi ja minulle alkoi tulla ongelmia. Sitten tipuimme pitkällä suopätkällä Sipoon kanssa kyydistä. Jatkoimme loikotusta kohti katoavia lamppuja. Noustessamme rastimäkeen tulivat pojat sitten toisesta suunnasta vastaan. Olivat pummanneet! Jes! Pääsimme takaisin letkaan. Nyt takana oli jo 45 minuuttia.

Vartin päästä alkoivat seuraavat ongelmat. Piti pitää puskatauko. Olin ajoittanut tauon niin, että saan juostua letkan kiinni. Sitten kun juoksin viimeiset lamput kiinni, olikin yllätys, että kolme viimeistä jamppaa oli tippunut letkan perästä. Sinne katosi letka. Perkele.

Kolme tai neljä väliä mentiin pienessä porukassa. Sitten näin pitkän lamppujonon perässä. Hyppäsin mukaan letkaan. Vauhti oli kamalaa. Tiellä olin aivan hätää kärsimässä. Maastossa oli helpompaa, myös polut olivat kevyempiä. Onneksi enää maasto ei ollut yhtä soinen, sillä se olisi voinut olla ratkaisevaa. Roikuin letkan viimeisenä varvaukseen, jossa pojat kannustivat, että siinä on pysyttävä: "Hyvä Jude! Siitä ei saa jäädä! Pakko pysyä tossa letkassa!"

Ajattelin, että se on nyt pakko roikkua tässä. Jäljellä oli reilut neljä kilometriä ja voimat olivat loppuneet jo jokin aika sitten. Huomasin kuitenkin, että jos vähänkin aikaa käveltiin mäkeä tai hidastettiin tiheikössä, niin pystyin saamaan taas uutta voimaa juoksuun. Pientä lepoa sain, kun vetomiehet pummasivat ja pääsin hieman kuittaamaan suorempaa. Vähän ajan kuluttua pojat tulivat taas uudestaan ohi. Samalla huomasin tuttuja paitoja, olimme saaneet kiinni ainakin Sipoon, Hyvä! Avonaisessa ylämäessä olin lähimpänä tippua letkasta. Jalat hirttivät kiinni, mutta sain juuri ja juuri käveltyä mäen riittävän nopeasti, jotta pystyin saavuttamaan letkan vielä rastin jälkeen. Loppumatkalla nousut oli vaikeita, mutta rupesin jo miettimään, että matka loppuu kohta, eikä tässä enää ole syytä tipahtaa.

Toiseksi viimeiselle juostessa valoni rupesi vilkkumaan. Häiritsi aika paljon juoksemista. Perhana. Tulimme tielle ja kokeilin sammuttaa valon ja käynnistää uudestaan. Vilkkui vieläkin. Perhana. Ei auta mitään, juostava on. Letka oli venynyt niin, että näin vain kaksi paitaa edessä. Viimeiselle mennessä kosteikossa kuulin kuitenkin edestä loisketta ja huokasin helpotuksesta, hyvin menee. Valo jatkoi välkkymistä. Loppukiri. Kartta Eikalle. Maahan makaamaan. Se on siinä. Melkein tuli itku. Ruotsalainen totesi: fy fan. Muutaman minuutin makoilun jälkeen lähdin kävelemään teltalle. Olin voittanut itseni. Testasin lamppua, se ei vilkkunut. Vika oli päässä. Huh huh.

Aikani olin 1.57. Nopein aika oli 1.41. Letkassani oli sijat 49-70. Letkan veturit Manu Mutka ja Johan Bäckman juoksivat kolme minuuttia minua kovempaa.

HS:n viesti jatkui pääasiassa hyvissä merkeissä, mutta Panun vatsaongelmat lyhyellä osuudella aiheuttivat 20 minuutin tappion. Lopulta ykkösjoukkue päätyi sijalle 62. Virallisia tuloksia ei ole vielä olemassa, kuten Ruotsissa on ollut tapana.