Kisaraportti: NUTS Karhunkierros 83km: 3.sija ajalla 9.01

Kisaraportti tässä:

Lähdin rauhallisesti suunnitelman mukaan liikkeelle, koska tämä oli ensimmäinen ultrani. Olin ensimmäisen viiden kilometrin jälkeen arviolta sijalla 25. Heikki Salon kanssa rupesimme arvailemaan, koska saamme ensimmäiset selät kiinni. Totesimme, että meillä on samanlaiset tavoitteet, ja että tämä vauhti saisi luvan riittää. Veikkasimme, että ohittelu alkaa ensimmäisessä huollossa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan 7 kilometrin kohdalla tapahtui ensimmäinen ohitus. Pikkuhiljaa ohituksia tuli lisää. En pysynyt laskuissa ohituksista, joten sijasta ei ollut tietoa missään vaiheessa. Juostessa en myöskään ymmärtänyt, että osa porukasta oli siirtynyt reitiltä sivuun keskeytettyään. Luulin siis koko matkan, että edessä on vielä enemmän porukkaa.

Matka Oulankaan sujui helposti ja leppoisissa merkeissä rupatellessa. Jalat tuntuivat koko ajan hyvältä ja välillä teki mieli kiihdyttää, mutta jatkoimme suunnitelman mukaan matalilla tehoilla. Helpoilla poluilla kilometrivauhdit olivat noin 5.30, vastaavasti hitaampia kilometrejä tuli muutamassa hankalassa kohdassa. Pääasiassa reitti on nopea koko alkumatkan. Ensimmäisessä huollossa tuhraantui hieman enemmän aikaa, kun olin jättänyt syötävää dropbagiin. Ensi kerralla kehittelen jonkun helpommin avattavan systeemin kassiin, jottei tarvitse nyhrätä kassin kanssa. Otin myös huollon banaanin, jotta vatsa pysyisi toiminnassa paremmin.

Tarkoitus oli pitää samaa vauhti yllä myös Basecamppiin. Polku muuttui 45 kilometrin kohdalla hankalaksi ja sitä se oli aina jonnekin 57 kilometrin kohdalle. Tässä vaiheessa murtui yritykseni pitää noin 6 min/km-vauhtia. Basecamppiin asti olin juossut Heikin kanssa, mutta hänellä oli tankkausongelmia, jonka takia hän joutui Konosille, eikä pystynyt jatkamaan vauhdissani. Basecampin huollosta otin vain äkkiä pullot täyteen vettä ja urheilujuomaa. Kolmatta pulloa en enää täyttänyt, sillä huoltoväli lyheni huomattavasti. Heikki tankkasi sipsejä. Huusin Heikin liikkeelle, sillä ajattelin seuran tsemppaavan kovempaan vauhtiin.

Nopeasti huollon jälkeen Heikki alkoi kuitenkin voimaan taas pahoin. Toivotimme toisillemme tsemppiä loppumatkalle ja lähdin jatkamaan eteenpäin yksin. 65 kilometrin jälkeen homma alkoi maistua pahasti työlle, eikä huville. Polut ja metsätiet Basecampin huollon jälkeen olivat nopeakulkuisia lukuunottamatta muutamaa mäkisempää kohtaa. Katsoin kelloa ja odottelin aina kilometrin vaihtuvan. 

76 kilometrin kohdalla juuri ennen Konttaisen huoltoa sain tiedon Aivan Raadon Tahitilta, että olen neljäntenä noin neljä minuuttia kolmatta perässä. Samalla kuulin, että minulla oli parempi vauhti, että pystyn kyllä ohittamaan. Pistin vaihteen yhtä suuremmalle. Muutamassa minuutissa ohitin miehen, jonka olin mielestäni nähnyt myös lähdössä. En nähnyt numeroa, joten asiasta ei tullut varmuutta. Jatkoin lyöntiä vielä kolme kilometriä, aloin olla varma ohituksesta, kun edessä ei pitkissä rinteissäkään näkynyt ketään samasta sarjasta. Rukan nousussa sain tiedon, että olen kolmantena. Hidastin rentoon vauhtiin ja olin suoraan sanoen fiiliksissä, vaikka aika menikin juuri yli yhdeksän tunnin, osittain siirretyn maalipaikan takia. Etukäteenkin olin ajatellut, että lopun seitsemän kilometriä on se pätkä, jossa juostaan kilpaa, jos yleensäkään aion kilpaa tällä matkalla juosta. Nyt pääsin laittamaan kaiken peliin lopussa, mikä on aina kivaa.

Tankkaus:

Olin varannut kolme geeliä ja kaksi vihreää kuulaa jokaiselle tunnille, sillä ajatuksella, että kaikkea ei ole pakko syödä, jos alkaa tökkimään. Etukäteen ajattelin, että geelejä voi korvata kuulilla, jos nieleminen käy vaikeaksi. Minulla oli kolme puolen litran pulloa mukana. Edessä yksi pullo vettä ja yksi pullo urheilujuomaa. Takataskussa yksi pullo vettä. Takana pullo oli Ultimate Directionin lukittavaa mallia, ettei vedet varmasti valu selkään.

Kulutus:

Ensimmäisellä 28 kilometrin huoltovälillä toteutin tankkaussuunnitelmaa eli vähän ylitankkasin. Join myös kaikki pullot tyhjäksi. Viimeisen pullon tyhjensin juuri ennen huoltoa, ettei huollossa tarvitse jäädä juomaan.

Toisella 32 kilometrin huoltovälillä juominen jäi vähemmäksi. Samalla oli myös yön kylmin hetki. Noin +1 astetta ja välillä jopa lumisadetta. Parin röyhtäyksen jälkeen pidin myös väliä geelien syömisestä. Taisi jäädä kolme syömättä. Kuulia söin edelleen suunnitelman mukaisesti.

Kolmannella 17 kilometrin huoltovälillä rupesin jo hieman tankkaamaan tunteen mukaan eli söin aina kun tuntui siltä, että se ei tuntuisi pahalta. Välillä meni pari geeliä melkein peräkkäin, mutta kyllä tankkaaminen kokonaisuutena alkoi hidastua.

Viimeisellä 7 kilometrin pätkällä söin vain yhden geelin. Yritin pitää kovaa vauhtia ja lämpö alkoi nousemaan samaan aikaan. Rupesin jälleen juomaan reilummin. Tankkasin kuitenkin vain vähän, sillä yritin vain päästä kunnialla maaliin.

Mikä toimi:

+ oma aikataulu ja vauhti

+ varusteet: S-Lab Ultra 2-kengät, Falke TK2 Cool-sukat ilman teippejä tms, ei mitään hiertymää. Patagonian juoksupaita oli riittävän monipuolinen yöllä.

Mikä ei toiminut:

- etureidet eivät kestäneet lopussa alamäkiä oikein millään

- keskivartalon lihakset rupesivat antamaan periksi 65 kilometrin kohdalla

- Haltin Multisport-hanskat olivat jo niin kovettuneet, että nenän nahka meni rikki.