Tänään lähdimme suunnitellusti Brotelai Mikon kanssa Porvoon Mäkkiin syömään. Lähtöä hieman hidasti Mikon rengasongelmat. Raato oli pumppaamassa renkaita, kun 7,5 barin kohdalla rengas räjähti. Seuraava sisänakki halkesi jo 2 barin tuntumassa. Meikäläinen "riensi" apuun kahden sisurin kanssa. Ensimmäinen laitettiin ilmeisesti huonosti vanteelle ja se repeytyi rikki 7,5 barin kohdalla. Tässä vaiheessa uskoa koeteltiin. Oli enää yksi Continentalin Supersonic-sisuri jäljellä ja nämä veijarit ovat skordarin ohkaisia 50g painavia gumekseja. Tällä kertaa varmistimme 2 barin välein, että rengas on asettunut sopivasti. Jätimme paineen 7,5 bariin ja pidimme sormet ristissä. Ei räjähdystä, jes!
Aamun ilotulituksen johdosta olimme pakotettuja turvautumaan tuttuun Haagan hiihtoniilokauppaan Kalle Sporttiin. Mikko kipaisi pari uutta sisärengasta, sillä aikaa, kun minä vahtasin pyöriä Lemon Barin kantiksiltä. He ovat muuten lupautuneet pitämään naisistamme huolta, jos haluamme jättää heidät Haagaan ryyppyreissun ajaksi. Kiitos tarjouksesta! Reilun tunnin sähellyksen jälkeen lähdimme matkaan ja Mikon rengaskin tuntui kestävän.
Reitti oli tavanomainen Hämeenlinnantie - Kehä 1 - Tuusulan väylä - Kehä 3 - Uusi Porvoontie. Takaisin samaa reittiä. Päästessämme Porvoontien suorille huomasimme vastatuulen olevan melkoinen. Puskimme suoria vuorovedoilla ja pyöräteiden heikompi vauhti muuttui noin 10 km/h kovemmaksi tykitykseksi.
Mäkissä olimme suht hajalla vauhti-iloittelusta. Minä söin pikmäk-aterian extra kokiksella ja Mikko pirtelöllä. Noudatin tiukkaa dieettiä ja otin sivusalaatin, Mikko kaipasi suolaa ja söi ranet. Aurinko paistoi. Lämpötila about hellerajassa. Mäkissä myös sovimme, että ajamme helppoa vauhtia ainakin alkumatkan.
Mäkistä lähdettyämme huomasimme nopeasti, että tuuli oli ollut melkoinen. Pystyimme ajamaan autotien reunassa helposti yli 35 km/h vauhteja. Naureskelimme vauhdeille, aika järjetöntä. Parhaalla suoralla vedimme tasaisella noin 40km/h keskinopeudella ilman suurempia ongelmia. Pyöräteiden alkaessa ennen Söderkullaa siirryimme taas ajamaan rinnakkain ja vauhdit hidastuivat. Maantieosuus oli mennyt noin 35 km/h keskinopeudella. Loppumatkan suurimmaksi ja oikeastaan ainoaksi ongelmaksi muodostui loputon jano, joka piinasi jatkuvasti. Tuntui kuin olisi syönyt useamman kilon pölyä matkan aikana.
Saavuimme kotiin kuitenkin hyvävoimaisina 4tunnin ja 12 minuutin ajon jälkeen. Matkaa taitoimme yhteensä 118 kilometriä. Mäkkitauko ei kuulu ajoaikaan. Muuta ravintohuoltoa emme nauttineet. Pidempiä lenkkejä odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti