Tätä kirjoitetaan Viikkarin MS Mariellalla ja raatomiehistö on matkalla Ruotsiin Tiomila-suunnistusviestiin. Tiomila on Jukolan jälkeen suurin seuraviesti suunnistuksessa. Kyseessä on kymmenen osuuksinen suunnistuviesti, jonka startti on myöhään illalla ja maaliintulo aikaisin aamulla. Jukolaan verrattuna Tiomilassa on vähemmmän harrastelijoita, jotka ehkä hieman karttavat viestiä. Syynä voi olla Jukolaan verrattuna pidemmät osuudet, erityisesti pitkä yö ja ankkuripätkä ovat fyysisesti raakoja.
Raadot lähtevät viestiin eri pohjalta. Sir Michaelin jalat ovat olleet tukossa maratonin jälkeen. Brotelai Mikko ei ole vielä avannut suunnistuskautta. Jude eli allekirjoittanut on juossut yhden henkilökohtaisen kilpailun ja kaksi viesti, mutta aika huonolla menestyksellä. Toivoa on toi minulle se, että kävin rykäisemässä Pirkkolan kolmosen aikaan 9.49, joka on ennätykseni.
Arvoisa seuran viestivalitsija on tänä vuonna arponut pojille raakoja osuuksia. Sir Michael aloittaa Helsingin Suunnistajien kakkosjengin, jossa Brotelai Mikko jatkaa seuraavana. Meikäläiselle on napsahtanut tiukka vastuu, sillä osuus on ykkösjengin pitkä yö. Osuus on putkea eli kaikilla on samat rastit. Matkan pituus on raaka, yli 16 kilometriä.
Tiomilaa voi seurata netistä tulosten, radiolähetyksen ja videoiden kautta. Linkit löytyvät virallisten sivujen kautta.
Kestävyysurheilutapahtumien kiertämistä. Tätä blogia kirjoittaa kestävyyskilpakuntoilija Jude. Blogissa myös Sir Michael, Tahiti ja Brotelai-Mikko. Vuonna 2020 kauden päätähtäin oli Lapland Wilderness Challenge. Vuonna 2021 on joukkueena vaikea. Juden päätavoitteena on NUTS Karhunkierroksen 83 kilometrin matkalla onnistuminen. Seuraa myös Instagram aivanraato.
perjantai 30. huhtikuuta 2010
torstai 15. huhtikuuta 2010
Koipi-reisi -kalustoni ei soveltunut asfaltilla juoksemiseen
Kirjoitan tätä merkintää puoli-istuvassa asennossa hotellihuoneeni sängyllä. Jalat ovat arat, ja pienikin asennon muuttaminen aiheuttaa kivuliaan tunteen lihaksistossa. Kyykkyyn meneminen on mahdotonta, mutta käveleminen onnistuu vaivoin suorin jaloin hoippuen. Koominen näky. Oikeastaan tyyli muistuttaa edellisen presidenttimme kävelyä: ”Vedä huulesi vinoon, anna lanteesi keinuu, ota kinkusta kiinni ja lähde Maran kanssa rokkaamaan”.
Metroasemien portaat tuottavat minulle ja Tahitille eniten hankaluuksia. Joudumme etenemään väärinpäin, sillä normaali eteneminen on mahdotonta. Etureisissä ei ole tarpeeksi joustoa maratonin jälkeen. Onneksi jaamme olotilan 40 000 muun maratoonarin kanssa. Heidät on helppo erottaa Pariisin katukuvasta – niin jäykkää liikkuminen on. Naurua oli vaikea pidätellä, kun aamupalalla köpöttelimme hotellimme hovimestarin luo, joka lähti johdattamaan meitä pöytäämme säälittävin pikku askelin – Marathon de Paris!
Maratonin järjestelyt toimivat erinomaisesti, vaikka oma kilpailunumeroni olikin kadonnut noutopisteestä ennenaikaisesti. Sain käyttööni varanumeron pienen odottelun jälkeen. Toisena miinuksena voisi mainita vessojen puutteen lähtöalueella. Avenue de Champs-Elysees’in elegantti ympäristö kirkui järkytyksestä, kun osa maratoonareista veti housut nilkkoihin ja laski alleen riemukaaren juurella.
Sää suosi tapahtumaa, sillä lämpötila nousi kisan aikana 15 asteeseen. Lähtöhetkellä lämpötila oli tietenkin huomattavasti matalampi, mutta värjöttely isossa ihmismassa oli jotenkin erilaista. Lähtö tapahtui. Ensimmäiset metrit potkittiin jaloista pulloja, paitoja ja erityisesti muovipusseja, joihin juoksijat olivat pukeutuneet lähtöä odotellessaan. Ensimmäinen kilometri oli alamäkeä ja pieni, myötäinen tuulenvire helpotti juoksemista. Alku oli kepeätä. Juoksimme Tahitin kanssa kellon tarkasti 4:06 kilometrivauhtia, joka oikeuttaisi 2:52:00 loppuaikaan. Dr. Love oli aloittanut reippaammin. Yleisö oli ryhmittynyt tasaiseksi rintamaksi reitin varrelle, ja juoksua tahditti 75 eri orkesteria. Tyylit vaihtelivat rautalankarokista torvisoittoon. Mukana oli niin monikymmenpäisiä rumpuryhmiä kuin yksittäisiä tiskijukkia, jotka soittivat musiikkia omilla laitteistoillaan. Viiden kilometrin välein oli juomapisteitä, joiden valikoimassa oli lähdeveden lisäksi hedelmiä ja rusinoita. Reitti liikkui läpi Pariisin nähtävyyksien ja kuuluisien korttelien. Niihin ei kuitenkaan osannut kiinnittää huomiota kesken juoksun. Puolivälissä kello pysähtyi aikaan 1:26:12. Se oikeuttausi 2:54:00 loppuaikaan.
Noin 23 kilometrin kohdalla ohi tuli italialaisten tahdittama joukko, joka eteni 4.04-4.05 kilometrivauhtia. Tahiti ampaisi imuun. En vastannut iskuun, sillä jalat tuntuivat jäykiltä. Juoksussa on aina heikkoja hetkiä - ne on vain kestettävä. Tämä heikompi hetki ei hellittänyt. Kolmeenkymmeneen kilometriin saavuttaessa jalat olivat niin kireät, että juoksu oli muuttunut rennosta loikotuksesta hitaaksi hiihtämiseksi. Kilometrivauhti romahti; ensin minuutilla ja sitten toisella. Olo oli tragikoominen. Syke oli matala, voimia oli runsaasti, mutta jalat eivät suostuneet kuljettamaan eteenpäin.
Kun matkaa oli taitettu 35 kilometriä, 3 tunnin jänis ohitti minut. Vain 7 kilometriä maaliin, mutta minulta siihen tuhrautui aikaa 50 minuuttia. Käytännössä se tarkoittaa reipasta kävelyvauhtia. Jos asiasta haluaa hakea positiivisä puolia, parani kivunsietokykyni kertarysäyksellä. Maalissa kello pysähtyi aikaan 3:22:50.
Pettymys. Jäin kolmen tunnin tavoitteesta kauaksi. Koipi-reisi -kalustoni ei soveltunut asfaltilla juoksemiseen. Jälkiviisaana voi todeta, että kaikki harjoittelu olisi pitänyt tehdä kovalla alustalla. Kunto oli kova, tankkaus onnistui erinomaisesti, mutta lihaksisto tykkäsi liikaa kyttyrää.
-Sir Michael, Pariisi
Metroasemien portaat tuottavat minulle ja Tahitille eniten hankaluuksia. Joudumme etenemään väärinpäin, sillä normaali eteneminen on mahdotonta. Etureisissä ei ole tarpeeksi joustoa maratonin jälkeen. Onneksi jaamme olotilan 40 000 muun maratoonarin kanssa. Heidät on helppo erottaa Pariisin katukuvasta – niin jäykkää liikkuminen on. Naurua oli vaikea pidätellä, kun aamupalalla köpöttelimme hotellimme hovimestarin luo, joka lähti johdattamaan meitä pöytäämme säälittävin pikku askelin – Marathon de Paris!
Maratonin järjestelyt toimivat erinomaisesti, vaikka oma kilpailunumeroni olikin kadonnut noutopisteestä ennenaikaisesti. Sain käyttööni varanumeron pienen odottelun jälkeen. Toisena miinuksena voisi mainita vessojen puutteen lähtöalueella. Avenue de Champs-Elysees’in elegantti ympäristö kirkui järkytyksestä, kun osa maratoonareista veti housut nilkkoihin ja laski alleen riemukaaren juurella.
Sää suosi tapahtumaa, sillä lämpötila nousi kisan aikana 15 asteeseen. Lähtöhetkellä lämpötila oli tietenkin huomattavasti matalampi, mutta värjöttely isossa ihmismassa oli jotenkin erilaista. Lähtö tapahtui. Ensimmäiset metrit potkittiin jaloista pulloja, paitoja ja erityisesti muovipusseja, joihin juoksijat olivat pukeutuneet lähtöä odotellessaan. Ensimmäinen kilometri oli alamäkeä ja pieni, myötäinen tuulenvire helpotti juoksemista. Alku oli kepeätä. Juoksimme Tahitin kanssa kellon tarkasti 4:06 kilometrivauhtia, joka oikeuttaisi 2:52:00 loppuaikaan. Dr. Love oli aloittanut reippaammin. Yleisö oli ryhmittynyt tasaiseksi rintamaksi reitin varrelle, ja juoksua tahditti 75 eri orkesteria. Tyylit vaihtelivat rautalankarokista torvisoittoon. Mukana oli niin monikymmenpäisiä rumpuryhmiä kuin yksittäisiä tiskijukkia, jotka soittivat musiikkia omilla laitteistoillaan. Viiden kilometrin välein oli juomapisteitä, joiden valikoimassa oli lähdeveden lisäksi hedelmiä ja rusinoita. Reitti liikkui läpi Pariisin nähtävyyksien ja kuuluisien korttelien. Niihin ei kuitenkaan osannut kiinnittää huomiota kesken juoksun. Puolivälissä kello pysähtyi aikaan 1:26:12. Se oikeuttausi 2:54:00 loppuaikaan.
Noin 23 kilometrin kohdalla ohi tuli italialaisten tahdittama joukko, joka eteni 4.04-4.05 kilometrivauhtia. Tahiti ampaisi imuun. En vastannut iskuun, sillä jalat tuntuivat jäykiltä. Juoksussa on aina heikkoja hetkiä - ne on vain kestettävä. Tämä heikompi hetki ei hellittänyt. Kolmeenkymmeneen kilometriin saavuttaessa jalat olivat niin kireät, että juoksu oli muuttunut rennosta loikotuksesta hitaaksi hiihtämiseksi. Kilometrivauhti romahti; ensin minuutilla ja sitten toisella. Olo oli tragikoominen. Syke oli matala, voimia oli runsaasti, mutta jalat eivät suostuneet kuljettamaan eteenpäin.
Kun matkaa oli taitettu 35 kilometriä, 3 tunnin jänis ohitti minut. Vain 7 kilometriä maaliin, mutta minulta siihen tuhrautui aikaa 50 minuuttia. Käytännössä se tarkoittaa reipasta kävelyvauhtia. Jos asiasta haluaa hakea positiivisä puolia, parani kivunsietokykyni kertarysäyksellä. Maalissa kello pysähtyi aikaan 3:22:50.
Pettymys. Jäin kolmen tunnin tavoitteesta kauaksi. Koipi-reisi -kalustoni ei soveltunut asfaltilla juoksemiseen. Jälkiviisaana voi todeta, että kaikki harjoittelu olisi pitänyt tehdä kovalla alustalla. Kunto oli kova, tankkaus onnistui erinomaisesti, mutta lihaksisto tykkäsi liikaa kyttyrää.
-Sir Michael, Pariisi
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Maratonin pikakuulumiset
Miehet ovat saapuneet aivan raatoina maaliin Pariisissa. Tulokset:
Tohtori 2.54
Tahiti 2.57
Sir Michael 3.22
Sir Michael:
"Olin vielä puolivälissä 1.26 vauhdissa. 28 kilsan kohdalla jalat jäykistyivät äkkiä, eikä juoksemisesta tullut mitään. Meikäläisen koipi-reisikalusto ei selvästikkään ole suunniteltu asfalttijuoksuun."
"Uudesta maratonista en tiedä...Pitäis tahkota aika paljon asfalttia. Maraton ei oo kunnosta tai tankkauksesta kiinni - ainoastaan asfalttialustan sietokyvystä! Ehkäpä joku syksyn maraton voisi tulla kyseeseen, jos yhden kesän tahkoaa asfalttia.
Tohtori 2.54
Tahiti 2.57
Sir Michael 3.22
Sir Michael:
"Olin vielä puolivälissä 1.26 vauhdissa. 28 kilsan kohdalla jalat jäykistyivät äkkiä, eikä juoksemisesta tullut mitään. Meikäläisen koipi-reisikalusto ei selvästikkään ole suunniteltu asfalttijuoksuun."
"Uudesta maratonista en tiedä...Pitäis tahkota aika paljon asfalttia. Maraton ei oo kunnosta tai tankkauksesta kiinni - ainoastaan asfalttialustan sietokyvystä! Ehkäpä joku syksyn maraton voisi tulla kyseeseen, jos yhden kesän tahkoaa asfalttia.
Sir Michaelin startti puolen tunnin kuluttua
Tänään on Sir Michaelin h-hetki, kun lähtee tavoittelemaan Pariisin maratonilla kolmen tunnin alitusta. Siinä sivussa on tarkoitus ottaa päänahat Tahitilta ja Tohtorilta.
Tulosseuranta löyty netistä täältä. Ainakin ennen kisan alkua näyttää siltä, että väliaikaa puskee vain puolesta matkasta. Jos jollain on parempaa tietoa seurannasta, niin laittakoon kommenttia. Sir Michael on luvannut kisaraportin julkaistavaksi tämän illan aikana yksinoikeudella näillä sivuilla.
Sir Michaelin valmistautumista on häirinnyt työ, minkä takia hän ei ole päässyt harjoittelemaan ammattimaisesti. Myös erinäiset flunssat ovat häirinneet harjoittelua, vaikka mies on syönyt ennätysmäärän vitamiinivalmisteita. Suosittelemme Sir Michaelille jatkossa Burana Mental-valmistetta, jonka sisältö jääköön sisäpiirin. Ehkä tulevaisuudessa kaupoissa sitten...
torstai 8. huhtikuuta 2010
Pääsiäisen kosteanpaikanleiriltä voimaa kevääseen
Pitkä aika kului arkista taivallusta ennen pääsiäisen kosteanpaikanleiriä Himoksella, pitkää lenkkiä jauhettiin nääs. Pääsiäisleiri oli viimeinen tiukka paikka ennen kevään tosikoitoksia. Nythän on vain muutama päivä, kunnes Sir Michaelin matka kestävyysjuoksun ammattilaisuuteen alkaa Pariisin maratonilla. Eurosport näyttää sunnuntaina Pariisin maratonin suorana. Odotamme Sir Michaelia maaliin alle kolmen tunnin, mutta kärkiletkaan mies ei aio lähteä. Ilmeisesti tapahtumalla on myös live-tulosseuranta netissä väliaikoineen, joten Sir Michaelin tilannetta tarkkaillaan tällä kanavalla aamupäivästä alkaen kello 10.30. Sir on myös luvannut kisaraportit paikan päältä vielä samana päivänä, joten ajankohtaista juttua pukkaa pitkästä aikaa.
Sir Michaelin leiri sujui hyvin ja miehen kisakunto testattiin pääsiäislauantaina myös Kotiteollisuuden keikalla. Kunto oli riittävä ja nesteytys kohdillaan, kuten kuvasta näkyy. Leirin kanondag oli perjantai, jolloin aurinko paistoi koko päivän. Perinteiden mukaisesti Sir toi leirille lavallisen Kinder-munia. Parhaaksi leluksi arvosteltiin taisteluhyrrä, lehdistöpalkinto meni kyklooppijunalle.
Pyöräilykelit ovat tällä viikolla saapuneet pääkaupunkiseudulle. Riesana on vielä hiekoitushiekka, jota kaupunki ei ole vielä kerännyt pois. Vantaalla keräily on jo hyvässä vauhdissa, joten Helsingille pyyhkeitä. Ensimmäinen lähetys pyöräilytavaroita on jo saapunut Englannista Evanscyclesistä, mutta Chainreactioncyclesin lähetykset seisovat Englannissa tiimipaitojen varastotilanteen takia. Tähän mennessä kaikki tilatut tavarat ovat olleet sopivia. Palaamme kenties tuote-esittelyihin tulevaisuudessa, jotta suuri yleisökin saa vihiä, millaisia tavaroita kannattaa ostaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)