Jukola 2012 : Rento ankkuriosuus

Ankkuriosuuden karttani reittipiirroksella:

Juoksin Helsingin suunnistajien joukkueessa numero 20. Joukkueessa oli paljon nuoria jätkiä ja itselleni oli täysi arvoitus, millä sijalla tulisin metsään lähtemään. Erityisen hyvin sujuivat osuudet kolme ja neljä, ja pääsin yllättävän hyvällä sijalla 170 metsään. Oma valmistautuminen oli sujunut lepäillen, verrytellen ja futista pelaillen. Jonkunlaisen luoton annoin kuitenkin vanhoille pohjille ja tavoitteenani oli olla Helsingin suunnistajien toiseksi nopein ankkuri.

Sitten suoritukseen rasti rastilta:
K-1-2-3 Aloitin suht kevyellä vauhdilla ja virheettömästi. Joku iski beesinkin.
4 Tulin liian etelään, en huomannut kartasta jyrkännettä, korjasin väärin. Virhettä 45s.
5-7-6-7 Hitaat juoksijat ärsyttivät, juoksin vain ohi, ja suoraan seuraavalle rastille. Lyhyemmillä osuuksilla oli näköjään erilainen hajonta. Virhettä 1 min.
7-14 Juoksin perusvarmasti. Välillä näin muita, mutta yhdessä en kenenkään kanssa juossut. Ei virheitä.
14-18. Sain perääni ruotsalaisen juoksijan rastilta 14. Ennen rastia 16 sain toisenkin kyytiin. Vedin hyvin, kunnes rastilla 18 tein 20 sekunnin virheen ja tipuin jo viiden äijän letkan hännille.
19 Teimme letkana huonoa ylivauhtista sinkoilua. Olin siinä kolmen ryhmässä, jotka kuitenkin menivät rastille suoraan.
19-21 Tein omaa duunia yksin.
22-23 Rastille 22 lähdin fiksusti ja ohitin viimeisenkin letkassa olleen ruotsalaisen ja hän jäi jälkeen. Sitten suunnistin rastiympyrässä huolettomasti ja menin aivan rastin vierestä ohi. Aika ison kierroksen jälkeen takaisin rastille. Virhettä 2 min. Ikäväkseni huomasin, ettei virhe juurikaan harmittanut. Olinko riittävän latautunut?!? Seuraavalle tein saman, juoksin sinne päin, koska luulin rastia helpoksi, se olikin niin tiheässä, etten nähnyt rastia.Virhettä 2min 30s.Päätin ryhdistäytyä.
23-24 Pitkän välin juoksin ihan hyvällä reitinvalinnalla, mutta lähdin keskivaiheilla polulta liian aikaisin.
24-28 Helpot välit juoksin yksin.
29-33 Lopussa sivulta tuli vielä porukkaa ja jouduin loppukamppailuun. Meitä oli neljä. Rastille 31 Hämeenlinnan kaveri otti oman valinnan, mutta tuli samaan aikaan rastille. Juostaessa rastille 32 tippui Suunta-seppojen ankkuri juoksemalla. Viiemeiselle rastille tein itse pienen koukun ja leimasin kolmantena. Loppusuoravetoon ei ollut irtiottokykyä. Laskuri näytti sijaa 149. Tiesin nostaneeni sijaa ihan hyvin.

Osuusaikani oli 1.52.08. Virhettä tuli yhteensä noin seitsemän minuuttia. Etukäteen miettimäni henkilökohtainen ihanneaikani 1.45 oli oikein laskettu. Viisi minuuttia olisi ehdottomasti pitänyt saada pois tai ainakin toinen suurista virheistä.

Helsingin suunnistajien ykkösjoukkueen ankkuri juoksi 1.49, kakkosjengin vahvistus 1.55 ja kolmosjengin ankkuri 2.04. Onnistuin tavoitteessani, mutta harmittavasti ykkönen oli tällaisella rutiinijuoksulla lähellä. Ykkösjoukkueen ankkuri oli kuulemma hyytynyt todella pahasti. Väliajoista kuitenkin selvisi, että tunnin kohdalla olimme tasoissa ja virheeni tiputtivat minut viiden minuutin päähän. Varsinaista hyytymistä oli sitten kaksi minuuttia ja eroksemme jäi kolme.

Raadoista aloitusosuudella juoksivat Sir Michael ja Tahiti. Sir Michael avasi joukkueen Helsingin suunnistajat 8, jossa juoksi myös pitkällä yöllä Brotelai-Mikko. Joukkue vilisi muutenkin tuttuja jätkiä ja veljiä. Heille loppusija 349.

Ensi viikolla juhannuksen vieton ohessa alkaa pyöräkuuri, jotta Norjassa ei tule totaalisippi reisiin.

Pirkan pyöräily 2012: Pyöräongelmat ja vesisade eivät masentaneet iloista joukkoa

Pirkan pyöräily 2012 ajettiin sunnuntai aamuna 10.6. Tampereella. Raatojengistä matkaan lähti minä, Sir Michael ja Kiritykki-Jussi. Oltiin siis liikkeellä melkein samalla remmillä kuin viime vuonna, mutta Brotelai-Mikko jäi kotioloihin bilettämään kaverinsa ikääntymistä.

Jälleen porukka saatiin kokoon jo ennen ajoa Himokselle, jossa pyöriä pestiin ja Sir Michaelin pyörän ensiasennusrenkaat Contin GP4000:set vaihdetiin Schwalben Ultremo ZX:iin. Hymy nousi Sir Michaelilla melkein korviin, kun hän kuuli, että Schwalbet ovat vielä hitusen kevyemmät. Lauantai-iltapäivällä ajettiin vielä vajaa parikymmentä kilometriä, ja todettiin, että kaikki toimii pyörissä, kuten pitikin.

Sunnuntaiaamu alkoi aikaisin, sillä klassikon (134km) ensimmäinen ja nopein aikatavoiteryhmä lähtee kello 8.00. Heräsimme kuudelta ja söimme aamupalan ajomatkalla. Olimme perillä juuri ennen puoli kahdeksaa ja aikaa viimeisiin vaatteiden vaihtoihin oli sopivasti. Automatkalla mittari pyöri 10-11 asteen välillä ja vettäkin tuli välillä reilusti, joten vaatetta päätettiin pistää alkumatkalle reilusti.

Oma ryhmämme starttasi kuudentena. Lähtönumeromme olivat välillä 2125-2150 ja 25 ajajaa lähti kerralla matkaan. Kukaan ei näyttänyt olevan erityisen kiinnostunut vauhdinpidosta, joten menin kärkeen. Taktiikkana oli jälleen, että me Sir Michaelin kanssa vedämme Kiritykin mahdollisimman hyvään lopputulokseen ja Kiritykki roikkuu minkä jaksaa ja spurttaa tiukasti lopussa. Pidin mahdollisimman tasaista tehoa polkemisessa, ja alkuvauhti sujui noin 31 keskinopeudella, mikä sopi tavoitteeseen, joka oli yli 30km/h. Viiden kilometrin ajon jälkeen olimme keränneet jo ainakin kaksi porukkaa mukaan ja letkamme oli ehkä 30-50 ajajan kokoinen. Nauratti hieman, ilmeisen sopiva tahti. Sitten parin kilometrin jälkeen meidät ohitti letka, joka kulki selvästi kovempaa. Liityimme mukaan. Keskivauhti siirtyi pyörimään 35:n paikkeille. Totesin Kiritykille, ettemme voi ajaa näin kovaa pitkään, mutta voisimme katsoa, jos letkasta jäisi sopiva porukka meille. Roikumme hieman yli kymmenen kilometriä, jonka jälkeen koko matkan keskivauhtimme oli jo noussut yli 32:een, sitten minulta hajosi rengas. Raadot eivät jätä toista, joten äijät jäivät katsomaan. Käskin kuitenkin poikien lähteä rauhallisesti eteenpäin, ajan sitten kohta kiinni.


Sain vaihtaa rengasta mukavasti järvimaisemassa pikkuisessa tihkusateessa. Muutama porukka ajoi ohi. Renkaasta löytyi ruskea lasinpalanen, joka ylti läpi koko kulutuspinnan ja oli puhkaissut koko renkaan. En pistä renkaan syyksi.

Sain porukan kiinni tiukan 15 kilometrin ajon jälkeen, viimeisille kilometreille sain mukavasti vetoapua pommiin nukkuneelta Kaupin kanuunoiden jäseneltä. Kun saavutin pojat, oli ajonaikainen keskinopeuteni jo yli 33km/h. Näytti siltä, että homma menee aivan kilpailemiseksi. Sitten pyöräilyn luonne muuttui. Kiritykki-Jussi sanoi, ettei takavaihtaja enää pelitä. Pysähdyimme. Löysimme rispaantuneen kohdan ennen vaihtajaa. Kiersimme vaijeria siistimmäksi, mutta vaihtaja ei silti lähtenyt liikkumaan. NAPS. Vaijeri pamahti löysäksi. Vaijerin todelliset ongelmat olivatkin kahvan päässä, jossa kuorenalta paljastui todella rispaantunut vaijeri ja katkeamiskohta. Hetken aikaa mietimme, mitä tehtäisiin. Seuraavalle huoltopaikalle oli 20 kilometriä. Päätimme ajaa sinne. Kysyin Kiritykiltä, että minkälaisen vaihteen hän haluaisi matkalle ja ruuvasin takavaihtajan rajoitinruuvista keskimmäisen rattaan.



Huoltopaikalla ei kuitenkaan ollut pyörähuoltoa, eikä huoltoauton tulosta ollut tietoa. Päätimme jatkaa matkaa. Kiritykki sanoi, että kyllä hän voi näinkin ajaa. Katsotaan tilannetta seuraavassa huollossa 75 km kohdalla, todettiin. Saimme seuraavalla välillä taas aika ison porukan pikkuhiljaa kasaan ja päädyimme vetomiehiksi. Tie oli koko ajan ollut märkä ja naamat olivat ravassa. Tässä Sir Michaelin tyylinäyte vetovuorosta:



Seuraavalla huoltopaikalla Murolessa sanottiin, että huoltoauto tulee noin puolentoista tunnin päästä paikalle, sitä ennen ei ole pyörähuoltoa. Kiritykki totesi, että jaksaa kyllä kahdella vaihteella, jos välitystä ruuvataan pykälä kevyemmäksi. Näin tehtiin ja matkaa jatkettiin. Seuraavalle huoltopaikalle oli tulossa kannustusjoukko mukanaan pikku-E, joten fiilikset olivat vähän korkeammalla. Se oli hyvä sillä 75 ja 97 kilometrin välissä on reitin mäkisin osuus. Välillä Kiritykki oli hieman hankaluuksissa ilman välityksiä jyrkimmissä mäissä, mutta koko iloinen joukko oli kasassa Terälahden huoltopaikalla.



Myös kannustusjoukot olivat iloisia, että hälyttävistä uutisista huolimatta porukka oli virkeä ja halukas jatkamaan loppuun asti. Pohdimme pyörän vaihtoakin, sillä Kiritykin matka oli varmasti raskain, mutta hän sanoi jaksavansa samalla tahdilla loppuun asti. Se tahtihan kelpasi meille muille erinomaisesti. Iloiset kannattajat:


Minä ja Sir Michael jätimme päälimmäiset takit huoltojoukoille, sillä ilma alkoi lämmetä ja aurinko paistaa. Loppumatka sujui mukavasti. Vedimme tasaista vauhtia ja keräsimme letkaa Kiritykin perään. Maaliin saavuimme noin viisi tuntia lähdön jälkeen. Tavoiteaikaan oli tullut lisää puoli tuntia, mutta olihan tuota kommellustakin. Ajoaikaa kului minulla 4 tuntia 25 minuuttia. Keskinopeus oli 134 kilometrin matkalla ajon osalta 30,3 km/h.

Yhdessä maaliin:

Jotunheimin kansallispuiston maisemat palaavat mieleen, valmistautuminen käynnissä.

Päätimme Raatojen kanssa vuoden tauon jälkeen palata Jotunheimin kansallispuiston upeisiin maisemiin ajamaan pyörää. Kyseessä on siis sama lenkki "Jotuheimen Rundt", jonka kävimme kiertämässä 2010. Tällä kertaa Brotelai-Mikko jäi pois, mutta mukaan lähtee uutena pyöräilijänä Tahiti.

Majoitukset on varattu Tukholmasta, Oslosta ja Beitostölenistä. Beitton majoitus osuu matkan varrelle, mutta ei palvele yleisöä mitenkään upeasti, sillä siitä ajetaan ohi puoli kolmen aikaan yöllä. Laivamatkat on varattu Siljalta Helsingistä, jonka jälkeen yövytään Tukholmassa ja Oslossa, joten ainakaan tiukkaan matkustus aikatauluun homma ei kaadu. Jopa pyörälenkit ovat mahdollisia haluttaessa. Tällä kertaa matkassa on myös perhettä ja allekirjoittaneen seuraava sukupolvi.

Harjoittelu on käynnistynyt. Viime viikonloppuna oli ohjelmassa "Porvoon mäkkiin ja takaisin". Lenkki oli sen verran raskas, että harjoittelutahtia lienee syytä tiivistää kesäkuun ajan. Ensi viikonlopun suunnitelmassa on Pirkan pyöräily, jonka vanhan kaavan mukaan ajamme vain 134km pituisena, sillä Jukolaan on enää kaksi viikkoa ja siellä olisi tarkoitus juosta kauden paras suunnistussuoritus. Muuta harjoittelua katsoin sen verran harjoituspäiväkirjasta, että viidessä kuukaudessa harjoittelua on ollut hieman yli sata tuntia. Harjoittelu on koostunut enimmäkseen juoksusta ja salibandysta.

Tällä viikolla on tarkoitus tehdä viimeiset varustetilaukset ja majoitusvaraukset. Lisäksi pitää hoitaa pyörän viimeiset huoltotoimenpiteet, kuten ulkorenkaiden päivitys ja sopivan takapakan miettiminen. Tahitilla on pienimpänä välityksenä 39-25, joka on lopun 17% nousuissa vähän siinä ja siinä. Jos väsy tulee, niin voi mennä taluttamiseksi. Sir Michaelilla on vielä lääkefirman miehenä energiatuotteiden hankinta.