Luontokohteet ja äänikirja siivittävät lajinomaista täsmäharjoittelua

Sade ropisi automme tuulilasiin, kun perheemme kaarsi liikkeelle. Määränpäämme oli Lempäälä, jossa jakaantuisimme kahdeksi ryhmäksi: minä jatkaisin matkaani jalan, kun vaimoni ajaisi poikani kanssa perille Tampereen Atalaan. Tavoitteeni oli tehdä jälleen yksi lajinomainen pitempi kävelyharjoitus matkalla kohti ensi kesän Lapland Wilderness Challange -ultrasuunnistuskilpailua.

Lempäälän ja Tampereen välille osuu lomittain kaksi retkeilyreittiä: Birgitan- ja Kaarinanpolku. Näitä polkuja pitkin koko reitin voi käytännössä taittaa metsän siimeksessä. Samoja polkuja hyödyntää syksyisin järjestettävä Pirkan Hölkkä. Suomen suurin metsässä juostava massatapahtuma juostaan Valkeakoskelta Tampereelle.

Birgitanpolku on 50 kilometrin pituinen ympyräreitti Tampereen ja Lempäälän välillä. Polku on nimetty Lempäälän Pyhän Birgitan kirkon mukaan ja se on valittu Suomen vuoden 2006 retkikohteeksi. Vuonna 2001 avattu Kaarinanpolku alkaa Birgitanpolun varrella olevalta Taivalpirtin laavulta ja päättyy Pohjois-Kangasalan erämetsiin. Mikäli polun kävelee päästä päähän, kertyy kilometrejä noin 60. Poluilla ei ole talvikunnossapitoa ja osa reitistä kunnostetaan talvella laduksi. Tämä ei kuitenkaan haitannut harjoitustani, sillä tämän vuoden leuto talvi oli huolehtinut polkujen kunnossapidosta eikä latuja oltu päästy ajamaan.

Täsmäharjoitus totuttaa elimistöä pitkään rasitukseen

Lajinomaisen täsmäharjoituksen tavoitteena on tottua pidempään rasitukseen ja totuttaa lihaksistoa rasvan käyttöön. Tutkimukset ovat osoittaneet, että matalalla hiilihydraattivarastolla harjoitteleminen tehostaa elimistön rasvanpolttokykyä. Tästä on hyötyä erityisesti pitkissä kilpailuissa. Tosin haittapuolena on se, että kirikyky heikkenee. Lisäksi pitkät harjoitukset eivät ole kovin tehokkaita nostamaan suorituskykyä, sillä harjoituksesta palautuminen kestää tovin. Sama suorituskyvyn nousu saavutetaan lyhyemmässä ajassa useammalla lyhyellä harjoituksella.

Eevertin kivi ja Koukkurahka ovat reitin komeimmat luontokohteet

Jukka Pitkäsen rauhoittava ääni luki korvaani Max Seeckin romaania sateen ropistessa kuoriasuuni. Äänikirjat ovat loistava tapa jouduttaa matkan etenemistä. Reitti polveili vaihtelevassa maastossa ja tiheästi sijoitetut opasteet varmistivat, että kulkija pysyi oikealla reitillä. Toki olin ohjelmoinut reitin varmuuden vuoksi myös rannetietokoneeseeni.  Reitille osui useampia jääkauden mannerjään mukanaan kuljettamia siirtolohkareita. Komein lohkare oli Eevertin kivi. Sfinksimäiset piirteet herättivät itsessäni kunnioitusta – lienevätkö entisajan ihmiset palvoneet paikalla hiisiä ja piruja.

Uudet ultrajuoksulenkkarini saivat tulikasteen, kun reittini oikaisi Koukkurahkan suoalueen läpi. Alue oli vetinen ja sukkani kastuivat jään pettäessä allani useaan otteeseen. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä märät sukat eivät hiertäneet loppumatkasta; lenkkarit toimivat siis erinomaisesti. Onneksi menin suolle, sillä alue oli näkemisen arvoinen. Luonnontilainen keidassuo kuuluu Natura2000 -suojelualueeseen ja siellä pesii esimerkiksi Kaakkuri. 

Laavut ja pysähdyspaikat olivat matkan varrella hyvin huollettuja. Kateeksi käy pirkanmaalaisten hiihtoreittejä runsaslumisina talvina. Loppumatkasta reitille osui tuttuja maisemia. Samoja polkuja tuli juostua Mikon ja Jussin kanssa Tampereen yörogainingissa marraskuussa 2017. Aamuyön tunteina haimme rastin Pitkäjärven koulun takaiselta mäeltä. Nyt koulu oli yhtä hiljainen – koronakaranteenin vuoksi.

36 kilometrin ja reilun 7 tunnin patikoinnin päätteeksi saavuin perille Atalaan. Lämmin ateria ja sauna tuntuivat mahtavalta. Kiitos isäntäperheelle! Varsinaisessa koitoksessa Lapland Wilderness Challengessä päivä olisi vasta puolivälissä. Suunnitelma on kävellä päivittäin 16 tuntia. Tässä vaiheessa vaihdettaisiin vain kuivat sukat jalkaan, syötäisiin retkiruoka-annos ja jatkettaisiin matkaa 25 minuutin tauon jälkeen. 

    Birgitanpolku oli merkitty maastoon esimerkillisesti.

    Reitillä oli useita yöpymiseen soveltuvia laavuja.

   Eevertin kivi -siirtolohkare muistutti sfinksiä.

Koukkurahka -keidassuo kuuluu soidensuojeluohjelmaan.

Pitkäjärven koulun takana sijaitseva mäki oli tullut tutuksi aiemmin Tampereen yörogassa.

Matkan kesto oli reilu seitsemän tuntia ja pituus 36 kilometriä.

Ensimmäinen yhteinen LWC-treeni

Mikä on LWC?
Lapland Wilderness Challenge on vaellussuunnistuskilpailu, ultrasuunnistuskilpailu. Meidän tavoitteenamme on liikkua 16 tuntia viitenä päivänä peräkkäin. Huoltoa ei ole ja kaikki varusteet kannetaan itse. Lisää https://laplandchallenge.net.

Olimme Sir Michaelin kanssa puhuneet yhteisistä LWC-treeneistä eli vaellustreeneistä. Sir Michael on jo kävellyt useamman treenin reppu selässä ja pidempiä 40 kilometrin kävelyitäkin jo muutamia. Minä olen keskittynyt normaaliin suunnistuskisoja ja puolimaratonin pituisia juoksumatkoja tukevaan lenkkeilyharjoitteluun. Nyt toteutui ensimmäinen yhteistreeni.

Lauantaiaamuna 7.3.2020 kello 8.22 auto starttasi Helsingin Maunulasta ja lähdin hakemaan Sir Michaelin kyytiin. Suuntasimme Siikarantaan, josta suorittaisimme noin 40 kilometrin vaelluksen. Reppuun olin pakannut ylimääräistä painoa ja suurimmat oikeat varusteet: teltan ja makuupussin. Vettä olin pakannut painoksi 3kiloa tuottamaan saman painon kuin oikean reissun eväät. 2 litraa vettä olin ottanut lisäksi juotavaksi. Sir oli myös pakannut ylimääräistä painoa ja oikeastikin tarvittavan keittimen. Tarkoituksena oli syödä neljän tunnin kohdalla.

Hieman kello yhdeksän jälkeen olimme Sir Michaelin kanssa Siikarannassa starttaamassa. Sir oli oikeissa kisavaatteissa, minä olin sovelletussa vaatetuksessa, koska Varuste.net:in pakkaamossa oli ruuhkaa, eikä vaatteita saatu viikossa postitettua. Minulla oli kävelysauvat mukana, Sir käveli ilman sauvoja. Sir oli ladannut kelloon (Suunto 9) etukäteen reitin ja piirtänyt sen myös karttaan. Reitti noudatti tarkasti Nuuksio Classic Trail Marathonin reittiä, mutta kiersimme reittiä eri suuntaan.

Kävely lähti mukavasti liikkeelle ja rupattelu alkoi. Pian oli kävelty tunti. Ei ongelmia. Kahden tunnin kohdalla juotiin jonkun verran. Lähestyessämme Solvallaa reitti muuttui märäksi. Huonon talven takia kaikki kosteikot olivat todella märkiä. Sir Michaelin Salomonin Goretex-kengät osoittautuivat tälle kelille loistaviksi. Itse en pystynyt enää välttymään kenkien kastelulta, vaan kolmen tunnin jälkeen kenkäni olivat kosteat tai märät. Lämmintä kenkien sisällä kuitenkin riitti. Neljän tunnin jälkeen oltiin jo aika lähellä Solvallaa ja otettiin hieno ruokapaikka harjanteelta järvien välistä. 

Tuli ensimmäinen todellinen treeni LWC:tä varten eli tauko. Samantien Sir pisti veden kiehumaan. Todettiin, että nyt on aikaa 5 minuuttia tehdä tarpeellista huoltoa, nyt sitä oli vain puhelimen tarkistaminen: hyvin toimii. Sitten ruokapussit esille, ruokana tänään chili con carne. Vesi lämpeni kiehuvaksi kuudessa minuutissa. Sitten vedet pusseihin ja kahdeksan minuuttia odotusta. Taas olisi mahdollista huoltaa, mutta tarvetta ei ollut. Söimme odotellessa pähkinöitä. Ruokaa saimme eteemme, kun taukoa oli kulunut 14 minuuttia ja valmiita jatkamaan matkaa olimme 24 minuutin kohdalla. Arviomme, että ruokataukoon menee puoli tuntia, oli onnistunut. 25 minuutin tauolla on hyvin aikaa huoltaa ja tarkistaa varusteita.

Sir Michael on jo maistellut useampaa kuivamuonaa tässä kommentit käytetyistä:

Tauon jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Välillä näimme rogaajia, jotka olivat Nuuksion talvipäivän rogaining-tapahtumassa. Tapahtumassa, jonka voitin Tahitin kanssa 2018. Silloin lunta oli paljon ja meno minulle lyhytjalkaisena (180cm) raskasta. Käytin kaiken energian, mitä kropassa oli ja pystyin tarjoamaan Tahitille kilpailukykyisen parin kisaan. Sir Michael ja Tahiti kävivät jäädyttämässä itsensä 2017 kovassa pakkasessa ja joutuivat jättämään lenkin vajaamittaiseksi.

Solvallan jälkeen reitillä tuli kovia porrasnousuja, ja on todettava, että kuusi tuntia menoa tuntui jo väsymyksenä jaloissa. Ylämäissä ei pääse yhtä helpolla. Tasamaata jalat jaksavat vaivattoman tuntuisesti, koska tehtävä työ on niin vähäistä.

Kahdeksan kävellyn tunnin, 4000 käytetyn kilokalorin, 41 kilometrin, yhden aterian ja parin suklaan jälkeen olimme saapuneet takaisin Siikarantaan. Muistiin jääköön, että 16 tunnin kävely päivää kohden tuntuu hurjalta tällä hetkellä, mutta lienee tehtävissä viitenä päivänä peräkkäin, vaelluksella reppu kannattaa pitää keveänä (tästähän nauttii), märät kengät voivat hiertää kävellenkin ja hyvä ruoka piste iin päälle.