Lähdin rauhallisesti suunnitelman mukaan liikkeelle, koska tämä oli ensimmäinen ultrani. Olin ensimmäisen viiden kilometrin jälkeen arviolta sijalla 25. Heikki Salon kanssa rupesimme arvailemaan, koska saamme ensimmäiset selät kiinni. Totesimme, että meillä on samanlaiset tavoitteet, ja että tämä vauhti saisi luvan riittää. Veikkasimme, että ohittelu alkaa ensimmäisessä huollossa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan 7 kilometrin kohdalla tapahtui ensimmäinen ohitus. Pikkuhiljaa ohituksia tuli lisää. En pysynyt laskuissa ohituksista, joten sijasta ei ollut tietoa missään vaiheessa. Juostessa en myöskään ymmärtänyt, että osa porukasta oli siirtynyt reitiltä sivuun keskeytettyään. Luulin siis koko matkan, että edessä on vielä enemmän porukkaa.
Matka Oulankaan sujui helposti ja leppoisissa merkeissä rupatellessa. Jalat tuntuivat koko ajan hyvältä ja välillä teki mieli kiihdyttää, mutta jatkoimme suunnitelman mukaan matalilla tehoilla. Helpoilla poluilla kilometrivauhdit olivat noin 5.30, vastaavasti hitaampia kilometrejä tuli muutamassa hankalassa kohdassa. Pääasiassa reitti on nopea koko alkumatkan. Ensimmäisessä huollossa tuhraantui hieman enemmän aikaa, kun olin jättänyt syötävää dropbagiin. Ensi kerralla kehittelen jonkun helpommin avattavan systeemin kassiin, jottei tarvitse nyhrätä kassin kanssa. Otin myös huollon banaanin, jotta vatsa pysyisi toiminnassa paremmin.
Tarkoitus oli pitää samaa vauhti yllä myös Basecamppiin. Polku muuttui 45 kilometrin kohdalla hankalaksi ja sitä se oli aina jonnekin 57 kilometrin kohdalle. Tässä vaiheessa murtui yritykseni pitää noin 6 min/km-vauhtia. Basecamppiin asti olin juossut Heikin kanssa, mutta hänellä oli tankkausongelmia, jonka takia hän joutui Konosille, eikä pystynyt jatkamaan vauhdissani. Basecampin huollosta otin vain äkkiä pullot täyteen vettä ja urheilujuomaa. Kolmatta pulloa en enää täyttänyt, sillä huoltoväli lyheni huomattavasti. Heikki tankkasi sipsejä. Huusin Heikin liikkeelle, sillä ajattelin seuran tsemppaavan kovempaan vauhtiin.
Nopeasti huollon jälkeen Heikki alkoi kuitenkin voimaan taas pahoin. Toivotimme toisillemme tsemppiä loppumatkalle ja lähdin jatkamaan eteenpäin yksin. 65 kilometrin jälkeen homma alkoi maistua pahasti työlle, eikä huville. Polut ja metsätiet Basecampin huollon jälkeen olivat nopeakulkuisia lukuunottamatta muutamaa mäkisempää kohtaa. Katsoin kelloa ja odottelin aina kilometrin vaihtuvan.
76 kilometrin kohdalla juuri ennen Konttaisen huoltoa sain tiedon Aivan Raadon Tahitilta, että olen neljäntenä noin neljä minuuttia kolmatta perässä. Samalla kuulin, että minulla oli parempi vauhti, että pystyn kyllä ohittamaan. Pistin vaihteen yhtä suuremmalle. Muutamassa minuutissa ohitin miehen, jonka olin mielestäni nähnyt myös lähdössä. En nähnyt numeroa, joten asiasta ei tullut varmuutta. Jatkoin lyöntiä vielä kolme kilometriä, aloin olla varma ohituksesta, kun edessä ei pitkissä rinteissäkään näkynyt ketään samasta sarjasta. Rukan nousussa sain tiedon, että olen kolmantena. Hidastin rentoon vauhtiin ja olin suoraan sanoen fiiliksissä, vaikka aika menikin juuri yli yhdeksän tunnin, osittain siirretyn maalipaikan takia. Etukäteenkin olin ajatellut, että lopun seitsemän kilometriä on se pätkä, jossa juostaan kilpaa, jos yleensäkään aion kilpaa tällä matkalla juosta. Nyt pääsin laittamaan kaiken peliin lopussa, mikä on aina kivaa.
Tankkaus:
