maanantai 16. maaliskuuta 2020

Luontokohteet ja äänikirja siivittävät lajinomaista täsmäharjoittelua

Sade ropisi automme tuulilasiin, kun perheemme kaarsi liikkeelle. Määränpäämme oli Lempäälä, jossa jakaantuisimme kahdeksi ryhmäksi: minä jatkaisin matkaani jalan, kun vaimoni ajaisi poikani kanssa perille Tampereen Atalaan. Tavoitteeni oli tehdä jälleen yksi lajinomainen pitempi kävelyharjoitus matkalla kohti ensi kesän Lapland Wilderness Challange -ultrasuunnistuskilpailua.

Lempäälän ja Tampereen välille osuu lomittain kaksi retkeilyreittiä: Birgitan- ja Kaarinanpolku. Näitä polkuja pitkin koko reitin voi käytännössä taittaa metsän siimeksessä. Samoja polkuja hyödyntää syksyisin järjestettävä Pirkan Hölkkä. Suomen suurin metsässä juostava massatapahtuma juostaan Valkeakoskelta Tampereelle.
Birgitanpolku on 50 kilometrin pituinen ympyräreitti Tampereen ja Lempäälän välillä. Polku on nimetty Lempäälän Pyhän Birgitan kirkon mukaan ja se on valittu Suomen vuoden 2006 retkikohteeksi. Vuonna 2001 avattu Kaarinanpolku alkaa Birgitanpolun varrella olevalta Taivalpirtin laavulta ja päättyy Pohjois-Kangasalan erämetsiin. Mikäli polun kävelee päästä päähän, kertyy kilometrejä noin 60. Poluilla ei ole talvikunnossapitoa ja osa reitistä kunnostetaan talvella laduksi. Tämä ei kuitenkaan haitannut harjoitustani, sillä tämän vuoden leuto talvi oli huolehtinut polkujen kunnossapidosta eikä latuja oltu päästy ajamaan.

Täsmäharjoitus totuttaa elimistöä pitkään rasitukseen

Lajinomaisen täsmäharjoituksen tavoitteena on tottua pidempään rasitukseen ja totuttaa lihaksistoa rasvan käyttöön. Tutkimukset ovat osoittaneet, että matalalla hiilihydraattivarastolla harjoitteleminen tehostaa elimistön rasvanpolttokykyä. Tästä on hyötyä erityisesti pitkissä kilpailuissa. Tosin haittapuolena on se, että kirikyky heikkenee. Lisäksi pitkät harjoitukset eivät ole kovin tehokkaita nostamaan suorituskykyä, sillä harjoituksesta palautuminen kestää tovin. Sama suorituskyvyn nousu saavutetaan lyhyemmässä ajassa useammalla lyhyellä harjoituksella.

Eevertin kivi ja Koukkurahka ovat reitin komeimmat luontokohteet

Jukka Pitkäsen rauhoittava ääni luki korvaani Max Seeckin romaania sateen ropistessa kuoriasuuni. Äänikirjat ovat loistava tapa jouduttaa matkan etenemistä. Reitti polveili vaihtelevassa maastossa ja tiheästi sijoitetut opasteet varmistivat, että kulkija pysyi oikealla reitillä. Toki olin ohjelmoinut reitin varmuuden vuoksi myös rannetietokoneeseeni.  Reitille osui useampia jääkauden mannerjään mukanaan kuljettamia siirtolohkareita. Komein lohkare oli Eevertin kivi. Sfinksimäiset piirteet herättivät itsessäni kunnioitusta – lienevätkö entisajan ihmiset palvoneet paikalla hiisiä ja piruja.
Uudet ultrajuoksulenkkarini saivat tulikasteen, kun reittini oikaisi Koukkurahkan suoalueen läpi. Alue oli vetinen ja sukkani kastuivat jään pettäessä allani useaan otteeseen. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä märät sukat eivät hiertäneet loppumatkasta; lenkkarit toimivat siis erinomaisesti. Onneksi menin suolle, sillä alue oli näkemisen arvoinen. Luonnontilainen keidassuo kuuluu Natura2000 -suojelualueeseen ja siellä pesii esimerkiksi Kaakkuri. 
Laavut ja pysähdyspaikat olivat matkan varrella hyvin huollettuja. Kateeksi käy pirkanmaalaisten hiihtoreittejä runsaslumisina talvina. Loppumatkasta reitille osui tuttuja maisemia. Samoja polkuja tuli juostua Mikon ja Jussin kanssa Tampereen yörogainingissa marraskuussa 2017. Aamuyön tunteina haimme rastin Pitkäjärven koulun takaiselta mäeltä. Nyt koulu oli yhtä hiljainen – koronakaranteenin vuoksi.
36 kilometrin ja reilun 7 tunnin patikoinnin päätteeksi saavuin perille Atalaan. Lämmin ateria ja sauna tuntuivat mahtavalta. Kiitos isäntäperheelle! Varsinaisessa koitoksessa Lapland Wilderness Challengessä päivä olisi vasta puolivälissä. Suunnitelma on kävellä päivittäin 16 tuntia. Tässä vaiheessa vaihdettaisiin vain kuivat sukat jalkaan, syötäisiin retkiruoka-annos ja jatkettaisiin matkaa 25 minuutin tauon jälkeen. 


    Birgitanpolku oli merkitty maastoon esimerkillisesti.


    Reitillä oli useita yöpymiseen soveltuvia laavuja.

   Eevertin kivi -siirtolohkare muistutti sfinksiä.


Koukkurahka -keidassuo kuuluu soidensuojeluohjelmaan.


Pitkäjärven koulun takana sijaitseva mäki oli tullut tutuksi aiemmin Tampereen yörogassa.


Matkan kesto oli reilu seitsemän tuntia ja pituus 36 kilometriä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti