Talvikauteen siirtymistä säbän merkeissä

AS Romulus on urheiluseura, jossa kaikki raadot pelaavat salibandya miesten 6. divisioonassa. Lauantaina homma pääsi käyntiin kahdella matsilla. Turpaan tuli reilusti. Ilmeisesti kutosen taso on hyvin vaihteleva, sillä toisessa jengissä oli liigaa pelanneita ja parin vuoden takainen maajoukkuestara, eikä ukot sinäänsä olleet vanhoja.

Sähly- ja futisjengistä, joka vilisee entisiä suunnistuslupauksia ja tulevia gubbesarjojen starbuja, voi lukea lisää osoitteesta AS Romulus.

Tahitin Vantaan maraton: Maraton on kova laji

Koska tähän blogiin pitää kirjoittaa asiallisesti, kopioin viimeisimmän Hesarin kuukausiliitteen tapaan erään tunnetun voimasanan korvaamistapaa ja käytän tuon sanan kohdalla aina sanaa ”hipsu” tai ”hipsuttaa”.

Berliinissä pari viikkoa aikaisemmin koettu epäonnistuminen 2.50 alituksessa ja keskeytys 28 km:n kohdalla jättivät mieleen pari kysymystä. Oliko elokuun puolimaratonin 1.20.50 ajan mukainen maratonkunto kokonaan kadonnut vai sattuiko tuolloin 25.9. vain huono päivä? Vai oliko alkuvauhti sittenkin vain liian kova ja rauhallisemmalla alkuvauhdilla olisin voinut onnistua? Olivatko kevyet kisakengät sittenkin liian lelut minunlaiseni raskaan juoksijan alla?

Palautuminen Berliinin 2/3 maratonilta tuntui sujuvan suhteellisen ripeästi, joten päätin startata Vantaan maratonille tasan kaksi viikkoa Berliinin jälkeen toisaalta saadakseni vastauksia em. kysymyksiin, toisaalta saadakseni puolen vuoden harjoitussatsauksesta edes jotain irti. Mielessä pyöri, josko sittenkin oman ennätyksen 2.57.18 parantaminen olisi tänä syksynä vielä mahdollinen. Totta kai oli epävarmuutta ilmassa, mutta yksi asia oli päätetty. Menee hyvin tai huonosti, niin hipsu, nyt mennään maaliin saakka.

Valmistautuminen Vantaalle meni normaalisti. Käytännössä Berliinin jälkeen ehti levätä ja tehdä pari kevyttä treeniä. Kisaviikolla oli kauheita kelejä ja se vähän mietitytti. Onneksi kuitenkin kisapäiväksi luvattiin kirpeää ja aurinkoista syyssäätä. Aamulla kahdeksan aikaan mittari näytti +2 astetta. Vähän uskoa vaati pakkailla juoksukamoiksi hihatonta paitaa ja sortseja. Niillä kuitenkin ajattelin, että mennään. Varustuksessa Berliiniin verrattuna tuli muutamia muutoksia. Alle kunnon tukevat lenkkarit ja jalkaan pitkävartiset kompressiosukat.

Kisa starttasi klo 11 ja sää lämpeni jo lähemmäs +10 astetta. Erinomainen keli. Muutama minuutti ennen starttia Mannermaan Harri kävi toivottelemassa hyvää kisaa; ihan rauhallisesti alussa, ihan kuin lenkille lähtisit. Jude ja Sir Michael tulivat myös heittämään lähtöpaikalle juttua. Ja tietysti perhe, Isil ja Aleksi, oli tulossa kannustamaan.

Lähtö tapahtui. Oli vähän erilaista kuin Berliinissä. Ei oikeastaan tungosta ekan parin sadan metrin jälkeen. Olin ajatellut, että lähden rauhallisemmin, 155 sykkeillä ja sen pitäisi viedä silloin 4.10/km vauhtia tai vähän alle. Meno tuntui helpolta ja vaikka yritinkin vähän himmailla ja pakittaa porukassa, niin eka kilsa oli 4.02 ja syke lähempänä 160. Aloin rauhoittelemaan. Hiljensin selvästi ja sain pari pykälää sykettä putoamaan. Seuraava kilometri 4.13 ja sykkeet siinä 157 seutuvilla. Ei hipsu. Sitä seuraavat jotain 4.15-4.17 tasoa ja sykkeet takaisin 160 tienoilla. Nyt oli siis rasitus samaa tasoa kuin Berliinissä 4 min/km vauhdissa ja vauhti 15 sek/km hitaampaa. Hienoa. Taktiikka toimi, eli vauhti oli hitaampi, mutta rasitus sama. Ei tainnut olla ihan tämä tarkoituksena. Hipsu että alkoi vähän hipsuttamaan.

Vantaan maratonin reitillä kierretään 4 kertaa 10,55 km lenkki. Jotenkin siinä tuntuu, että aika usein punnertaa ylämäkeen. Parissa kohtaa on muutama sata metriä hiekkaa. Jokaisen lenkin puolivälissä on puolen kilsan loiva nousu. Nyt, jo ekalla kierroksella se vähän otti päähän. Kiristin hieman siinä vauhtia, kun muut alkoivat himmaamaan. Olisi nopeammin takana se osa. Seiskan kohdalla juomaa. Hyvä, ainakin jokin menee paremmin kuin Berliinissä. Saan juotua kunnon suullisia jokaisella paikalla. Noin 8 km: n kohdalla jokaisella lenkillä on hyvä meininki, soitetaan ”poika saunoo” ja ”ihanaa leijonat ihanaa” ja kannustetaan kybällä. Häivähdys siitä, mitä aikanaan Pariisissa oli lähes jatkuvalla syötöllä. Siinä kohtaa vauhti nousikin taas alle 4.10/km ja hipsutus vähän hälveni.

Kympin kohdalla Jude ja Sir Michael odottelivat kannustamassa. ”Rentoa, rentoa, ihan aikataulussa ollaan”. Halusin jakaa heidän kanssaan angstini korkeista sykkeistä. Etteivät vain luule tämän olevan jotain taktiikkaa, kun juoksen aluksi näin hitaasti. Hipsu, mähän vedän niin kovilla sykkeillä, kuin maratonin alussa vain suinkin uskaltaa ja silti vauhti on 4.15-4.20/km. Juuri ennen kierroksen täyttymistä on geelitarjoilu. Otan yhden mansikkaisen ja tempasen sen naamaan noin 100 metriä ennen vesipistettä. Ei hipsu mitä myrkkyä. Vaivoin selviän oksentamatta juottoasemalle ja huuhtelen mukillisella vettä pahimman maut suusta. ”Energiageelit tarjoaa Maxim”, muistuu mieleen kilpailuohjeesta ja päätös jatkoa ajatellen on selkeä. Tässä kisassa ei sitten enää geelejä. Eka kierros vaihtuu ajassa 44.43. Ollaan kolmen tunnin vauhdissa – teoriassa – mutta harvemmin niitä kovempia kymppejä on loppupuolella maraa juostu.

Toinen kierros. Noin 11 km kohdalla ohitin kierroksella jonkun kävelijän ja ajattelin, että tuota tahtia menee koko maratoniin jokunen tovi. Noin 12 kohdalla on vaimo ja poika kannustamassa. Helppoa, Helppoa. Tohtori Kari ja Late ovat seuraavan kilsan kohdalla, kuten olivat kierros aiemminkin. Jotkut äijät houkuttelevat porukkaan niitten kanssa. ”Lähdetään vetämään 4.15 vauhtia”. ”Kattellaan, tunnustellaan”, mä kuittaan. Jo 15 kilsan kohdalla alkaa takareidet vähän jäykistelemään. Ei mitään vakavaa vielä, mutta niin ne alkoivat Berliinissäkin juuri tuossa kohtaa. Tosin väliaika oli Berliinissä 15 kohdalla kolmisen minuuttia parempi. Hipsu, kolme minuuttia. Se on minuutti vitoselle. Jatketaan. 16 kohdalla taas perheeltä kannustusta. Ja 19 kohdalla Jude ja Sir Michael. ”Rennosti, rennosti. Kohta puolimatkan krouviin”. Olin jo päättänyt huutaa, että jalat on alta, mutta väänsin pepsodentin poikain kohdalla. Kivasti tukijoukot antavat kannustusta. ”Hipsu, kun olisi itselläkin antaa jotain takaisin”, ajattelin.

Pieni henkinen helpotus oli päästä varvaamaan kolmannelle lenkille. Nyt tätä oli vähemmän jäljellä kuin takana. Toka kierros oli mennyt jotain 45 päälle, koska puolimaran väliaika oli 1.30.13. Joku tyyppi ohitti juuri kolmannen lenkin aluksi kysyen, että onko 3 tuntia tavoitteena. Vastasin, että ei kun juoksen vain ja että tällaisen aloituksen jälkeen pitäisi tuntua aika hyvältä, jos uskoisi voivansa kiristää loppuosalla alle kolmen. Meinasin sanoa, ettei sekään kaveri alle pääse, mutta jätin sanomatta. Hipsu että välillä hipsuttaa ylipäätään juttelu maratonin aikana.

Kolmannella lenkillä lyhty himmeni pikkuhiljaa. Vauhdit alkoivat olla 4.25-4.30 välillä ja syke edelleen 157 paikkeilla. Ei ylennä mieltä, mutta hipsu, loppuun asti vedetään. Tukijoilta alkoi tulla hieman säälivämpää kannustusta. Jaksat, jaksat ja sitä rataa. Juden ja Maikkelin näin taas 29 km kohdalla. Pojat jaksoivat vielä uskoa. Heti heidän jälkeensä pyysin näin Isilin polkupyörän kanssa ja pyysin hetkeksi viereen ajamaan. Teki mieli tilittää, miten hipsumaiselta tuntui. Yhdessä ohitettiin kohta, jossa oli 30 kyltti ja Isil kysyi, että mitä tuo 30 tarkoitti, ”oliks se sulle”? Oli se, siis enää yks hipsun 12 kilsaa jäljellä ja tuntui että alikulkutunnelin nousua ei meinannut juoksun puolella pystyä pitämään.

Taivalsin taas itsekseni. Hauskaa oli, että tällaisella neljän kierroksen maratonilla kerrankin myös minä sain ohittaa joitakin. Nyt, kolmannella kierroksella ne ohitettavat olivat joitain 4.30-5 tunnin maratoonareita. Ei se paljon helpottanut, mutta sain vähän siirrettyä omaa tuskaani taka-alalle, kun katsoin niitä joilla oli vielä yli puolet jäljellä ja askel vielä tuskaisemman oloinen kuin itsellä. Juuri ennen kolmannen kierroksen loppua, Mannermaa kannustaa. Otan kannustuksen vastaan ja tunnustan samalla, että ”jalat on alta, mutta juoksen loppuun”. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä kaikki tukijoukot kannustavat samassa kohtaa. Kolmas kierros on vienyt jotain 47 minuuttia ja aikaa mennyt 2.17 ja osia. Mietin, että 3.05 voi olla mahdollinen. Sitten kilometrit 32 ja 33 vauhti putoaa 4.45 tasolle ja suunnilleen joka kilometri tuntuu hidastuvan viitisen sekuntia. Sitten 33 kohdalla Isil kannustaa ja taas pääsee vähän helpommalla hetken. Takalenkki, 33-36 km on paha, juoksen jo 4.55 vauhtia ja syke on edelleen 157 luokkaa. Ennen 37 kilsaa Isil taas paikalla. Kiitettävää tukemista. Sitten loivan ylämäen kilsa ja ei meinaa pysyä liikkeellä. ”Et pysähdy tai ala kävelemään”, käsken itseäni. Tulee jokunen ohittaja ja hipsuttaa. Sitten 39, vähän juomaa ja ennen neljääkymppiä soi ”taivas varjele mitä sieltä tulee”. Olipa hipsun osuvaa. Neljässä kympissä Isil taas pyöräily hetken rinnalla ja antoi kannustusta. Tähän oli tultu, vauhti taupui 5 minuuttiin kilsalla ja rasitus lähellä anaerobista kynnystä. ”Nähdään kohta maalissa”: ja Isil rullasi pyörällä suoraan maalia kohti. Minä vielä loppulenkille. Tuskaisesti vielä 41:een ja siinä sitten alkoi tuntumaan, että hipsu, loppuuhan se viimein. Katsoin jopa kelloi ja se oli jotain 3.03.30 ja sitten otin tavoitteeksi vain 3.10 alituksen. Viimeiset mäet jo vähän vapautuneemmin ja 42. kilsa jo kiihtyen 4.44. Sitten maaliin ajassa 3.09.02 ja mitali kouraan.

Maalissa jalat vapisevina ja tuollainen tulos näpeissä. Miltä nyt sitten tuntuu… Nurmikolla aivan raatona itseäni keräillessäni tuli Mannermaa ja onnitteli maaliin pääsystä. Minä siihen jotain tilittelemään, johon kaveri totesi, että ”. Maraton on kova laji”.

Mitä tästä sitten voi päätellä. No ainakin sen, että Berliinissä ei välttämättä ollut huono päivä, vaan olen oikeasti hipsun huonossa kunnossa. Ja toisaalta, että hitaampi alkuvauhti ei auta ainakaan, jos rasitus on kuitenkin sama kuin kovemmassa. Ja että kunto taisi heikentyä 15 sek/km parissa viikossa. Ja tietysti, että maaliin juostu maraton jopa huonolla ajalla tuntuu hipsun paljon paremmalta kuin kovemmalla vauhdilla aloitettu keskeytetty maraton.

Keräiltyäni itseäni vähän suihkuhuoneessa ja muutenkin otin pyörän alle ja kävin komentamassa Tohtori Karin vikan kilsan kestäneellä kannustuksella 1.20 alitukseen puolikkaalla. Kun sitten lähdin pyöräilemään kotia päin, niin kuulutettiin, että nyt lähtee viimeiselle kierrokselle Kalevi Saukkonen, 1470 maratonin mies ja hänelle tämä on tämän vuoden 52 maraton. Ja kun käännyin katsomaan, niin se oli se hipsun sama kävelijä, jonka ohitin kierroksella 11 km kohdalla. Ja nyt se on 1471 maratonin mies, sillä tulosluettelon mukaan mies tuli maaliin ajalla 6.06. Maratonia voi siis näet lähestyä monelta kantilta. Voi tavoitella aikaa tai sitten esim. määrää, kuten tämä kaveri. Oman suhtautumiseni maratoniin jätän toistaiseksi hautumaan. Nyt on liian ”avoimia haavoja”, jotta voisin siihen muodostaa kantaani. Tältä vuodelta on nyt kuitenkin tulos: 3.09.02.

-Tahiti

Vantaan maraton 2011: Jalat on alta, mutta maaliin mennään.

Tahiti juoksi Vantaan maratonin aikaan 3.09. Tohtori Kari pinkaisi puolikkaan aikaan 1.19. Tahiti puhui, että voi kirjoittaa oman muistelon, joten odotellaan sitä. Odotellessa voi katsella läpi kuvat Vantaan maratonilta.

Tahiti maratonin viivalle huomenna!

Tahiti päätti ottaa Berliinin vahingon takaisin ja lähtee huomenna Vantaan maratonin viivalle. Olosuhteet ovat hieman askeettisemmat: reitti teollisuusalueella Vantaalla ja odotettu lämpötila juoksun aikana alle kymmenen astetta. Toivottavasti mies on jollain tavalla palautunut ja realistiset mahdollisuudet onnistuneeseen juoksuun ovat olemassa. Viivalla nähdään puolikkaalla myös Tohtori Kari, joka tavoittelee noin 1.20 aikaa. Tsemppiä herroille!

Berliinin maratonin diashow ja muita linkkejä

Berliin maratonin kuvat on ladattu picasaan. Kuvat ovat suhteellisen heikolla resoluutiolla, joten jos joku asianomainen haluaa kuvia itselleen, niin ottakoot yhteyttä. Flickr-palvelua en saanut, koskaan toimimaan blogin kanssa yhteen, joten en suosittele sitä googlen palveluiden kanssa. Kuvat pyörivät myös sivupalkissa, mutta pieninä.

Olen saanut juoksusta paljon kannustusta ja kunnioittavia kommentteja, jopa tarjoilua Berliinin ravintoloissa. Kiitos näistä! Kävipä niin, että myös SUL:n uutiseen Berliinin maratonista oli saatu mahdutettua nimeni, tässä linkki juttuun.

Pari muutakin aiheeseen liittyvää linkkiä:
Kuvasta voi huomata, että itse käytin maratonilla aikataulutatuointia, joka kestää kädessä muutaman päivän verran. Tässä linkki kiinnostuneille. Ei muuta kuin tilaamaan tavoitteen mukaisia aikatauluja.

Varusteet ovat Englannissa huomattavasti suomalaisia hintoja halvempia. Aivan raato on käyttänyt tätä verkkokauppaa. Myös Suunnon ja Polarin kellot ovat usein halvempia ulkomailla.

Maratonin juoksuvauhdista ja harjoitusvauhdeista on ollut puhetta. Varmaankin saan jossain vaiheessa kirjoitettua jonkunlaisen koosteen harjoittelusta, vauhdeista ja tuloksista. Harjoitusvauhdeista saa hyvin kuvaa McMillanin vauhtilaskurista.

Kuvia tulossa pikkuhiljaa

Onneksi maraton oli viime viikolla. Nyt meikämandoliinoon on iskenyt ilmeisesti influenssa, kuumetta on ollut välillä yli 39 astetta.

Maratonkuvat on jo ladattu Flickr-palveluun, mutta palvelussa on ollut nyt huoltokatkoja, eikä sieltä kuvien katsominen onnistu. Järjestäjä on ottanut paljon kuvia ja videoita jotka ovat nähtävissä tulossivuilta. Syöttämällä kilpailunumeron saa näkyviin väliajat ja alempana on kuva- ja videolinkit. Numerot olivat Jude 9029, Sir Michael 16715 ja Tahiti 8796.

Sanotaan jo nyt, että jos joku katsoo videoita, niin kyllä se on totta, että joku juoksi rattaiden kanssa melkein yhtä kovaa kuin minä. Oli pakko pistää lopussa kirivaihdetta, että pääsin ohi tyypistä, joka huusi koko ajan "Rechts, rechts!", jotta sai ihmiset väistämään. Todellinen show oli, kun kärrymies päätti pysähtyä juomapisteelle. Hän huusi koko paikan tyhjäksi. Näytti siltä, että kärryt hidastivat vain lähinnä ylämäissä, mutta varmaankin viisi minuuttia menee turhaan. Ylämäkiä reitillä ei tosin juurikaan ollut. Kärryissä oli isot pyörät ja työntötankoon oli tehty pehmuste, jota vasten tyyppi työnsi lantiolla. Käsillä hän otti kiinni kärryyn vain tiukimmissa mutkissa.

Juden väliajat (kokonaisaika 2.44.18)
Split time of day time diff min/km km/h
5 km 09:20:40 00:20:14 20:14 04:03 14.83
10 km 09:40:19 00:39:53 19:39 03:56 15.27
15 km 09:59:56 00:59:29 19:36 03:56 15.30
20 km 10:19:34 01:19:07 19:38 03:56 15.28
Halb 10:23:52 01:23:26 04:19 03:56 15.30
25 km 10:39:11 01:38:44 15:18 03:56 15.29
30 km 10:58:38 01:58:11 19:27 03:54 15.42
35 km 11:17:32 02:17:06 18:55 03:47 15.87
40 km 11:36:39 02:36:12 19:06 03:50 15.70

Sir Michaelin väliajat (kokonaisaika 3.02.13)
Split time of day time diff min/km km/h
5 km 09:21:38 00:20:55 20:55 04:11 14.35
10 km 09:42:30 00:41:47 20:52 04:11 14.38
15 km 10:03:17 01:02:34 20:47 04:10 14.44
20 km 10:24:14 01:23:31 20:57 04:12 14.32
Halb 10:28:49 01:28:06 04:35 04:11 14.37
25 km 10:45:21 01:44:38 16:32 04:15 14.16
30 km 11:06:43 02:06:00 21:22 04:17 14.04
35 km 11:28:33 02:27:50 21:50 04:23 13.74
40 km 11:52:33 02:51:50 24:00 04:48 12.50

Tahitin väliajat
Split time of day time diff min/km km/h
5 km 09:20:27 00:20:01 20:01 04:01 15.00
10 km 09:40:39 00:40:13 20:12 04:03 14.85
15 km 10:00:54 01:00:28 20:15 04:03 14.81
20 km 10:21:46 01:21:20 20:52 04:11 14.37
Halb 10:26:19 01:25:53 04:33 04:09 14.49
25 km 10:43:30 01:43:03 17:10 04:25 13.63

Maratonilla oli myös vanhoja lukiokavereita. Lupasin tänne kertoa hieman harjoitteluvauhdeista, nettikaupoista ja maratonin erikoisvarusteista (pacetat). Palaan näihin, kun saan vähän lisää voimia.

38. BMW Berlin Marathon 2011

Vorläufiges Ergebnis für / Preliminary Result for          Mikko Eklund            about ...         Startnummer / Start Number 8796      Bewerb / Competition Marathon      Nation / Nation FIN           ranking ...      Rang / Rank Kein Ergebnis / No results           timing ...      Halbmarathon 1 / Half Time 1 1:25:53         km 5      0:20:01      km 10      0:40:13      km 15      1:00:28      km 20      1:21:20      km 25      1:43:03                           Herzlichen Glückwunsch / Congratulations    www.berlin-marathon.com

38. BMW Berlin Marathon 2011

Vorläufiges Ergebnis für / Preliminary Result for          Mikael Lamberg            about ...         Startnummer / Start Number 16715      Bewerb / Competition Marathon      Nation / Nation FIN           ranking ...      Rang / Rank 1382      Klassenrang / Class Rank (MH) 153           timing ...      Nettozeit / Chip Total 3:02:13      Geschwindigkeit / Speed 13.9 km/h      4:19 min/km         Brutto / Gross 3:02:57      Halbmarathon 1 / Half Time 1 1:28:06      Halbmarathon 2 / Half Time 2 1:34:08         km 5      0:20:55      km 10      0:41:47      km 15      1:02:34      km 20      1:23:31      km 25      1:44:38      km 30      2:06:00      km 35      2:27:50      km 40      2:51:50                           Herzlichen Glückwunsch / Congratulations    www.berlin-marathon.com

38. BMW Berlin Marathon 2011

Vorläufiges Ergebnis für / Preliminary Result for          Jussi Ernamo            about ...         Startnummer / Start Number 9029      Bewerb / Competition Marathon      Verein / Club Helsingin Suunni...      Nation / Nation FIN           ranking ...      Rang / Rank 266      Klassenrang / Class Rank (M30) 67           timing ...      Nettozeit / Chip Total 2:44:18      Geschwindigkeit / Speed 15.4 km/h      3:54 min/km         Brutto / Gross 2:44:45      Halbmarathon 1 / Half Time 1 1:23:26      Halbmarathon 2 / Half Time 2 1:20:52         km 5      0:20:14      km 10      0:39:53      km 15      0:59:29      km 20      1:19:07      km 25      1:38:44      km 30      1:58:11      km 35      2:17:06      km 40      2:36:12                           Herzlichen Glückwunsch / Congratulations    www.berlin-marathon.com

Berliinin maraton 2011: Maailmanennätys ja don´t worry, be happy.

Jude ja Sir Michael "Family reunion"-alueella:

Järjestäjän tulospalvelu on aikalailla tiltissä. Raatojen ajat olivat seuraavat:
Jude 2.44.18
Sir Michael 3.02.13
Tahiti DNF

Reissu alkoi mukavasti taksimatkalla, jolla kuski sanaili, että: "Don´t worry, be happy!" sekä "Close your eyes, don´t tell anyone!". Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Volkswagenin turvallisessa tila-autossa.

Tankkaus meni pastalla, kun välilaskulla tuli syötyä bologneseä ja lauantai-iltapäivällä maratonmessuilla tomaattipastaa. Illalla joimme urheilujuomaa varmaankin litran verran muun juomisen lisäksi. Lauantain tankkaus oli aika kevyt, sillä varsinainen tankkausta oli tehty jo suomessa aiempina päivinä.

Kisa-aamuna sunnuntaina nautimme omissa huoneissamme kaupasta hankittua aamupalaa. Itse söin kaksi leivänsiivua juustolla ja appelsiinituoremehua. Join puoli litraa urheilujuomaa. Valmistauduimme Sir Michaelin kanssa heittämällä valtaisat määrät vaseliinia, eikä hiertymiä tullut. Itse laitoin varpaisiin myös vähän talkkia. Kisapaikalla olimme noin tunti ja vartti ennen kisastarttia. Kisavaatteiden päälle pojat jättivät muovipussit ja itselläni oli kertakäyttösadetakki. Ennen starttia Italian pellet pissailivat ja vana osui kenkiini. Onneksi pystyin vielä keskittymään juoksuun.

Lähdin Tahitin kanssa samaa matkaa, mutta hän karkasi melkein heti muutaman kymmenen metriin kaulaan. Mikael lähti seuraavassa lähtökarsinassa, joten häntä emme nähneet. Toteutin suunnitelmaani, joka oli ottettu englantilaisen gurun nettisivuilta: 0-2km hidasta, jotta rasva-aineenvaihdunta käynnistyy kunnolla. 2-27km rauhallista juoksua. 27-35km nopeimmat kilometrit. 35-42km yrität säilyttää väkisin vauhdin. Ensimmäiset kilometrit aloitin siis rauhallisesti 4.15 ja 4.05. Sitten siirryin 3.55 min/km-vauhtiin, jota pidin sopivana tahtina. 7 kilometrin kohdalla ohitin Tahitin, joka sanoi pysyvänsä neljän minuutin kilometrivauhdissa.

Juoksu tuntui koko ajan vaivattomalta, korkeintaan tylsistytti hieman. Odottelin pelolla hyytymistä, josta minua oli varoiteltu, ja toisaalta olisin halunnut kiihdyttää, koska vauhti tuntui aika helpolta. Puolimaratonin väliaika oli 1.23.26. Puolessa matkassa Tahiti oli noin kaksi minuuttia ja Sir Michael noin neljä minuuttia minua perässä. Olin hyvin ennalta-ajatellussa vauhdissa. Näin Liinan ja Isilin, tuuletin ja huusin, että homma toimii. Sitten jatkoin samaa odottelua. Geelejä nautin noin 8 kilometrin välein. Sir Michael pitäytyi taktiikassaan ja otti litkua 20 minuutin välein. Kolmannnen geelini otin 25 kilometrin kohdalla. Heti perään oli järjestäjien geelipiste 28 kilometrin kohdalla. Olin juuri aloittanut aikataulun mukaisen kiihdyttämisen. Vauhdit olivat oikeastaan aika hirvittäviä (n. 3.45 min/km), mutta luotin ettei katkeaminen ole ihan yhtäkkinen. 36 kilometrin kohdalla tuntui, että kiihdytys saattoi olla liiallinen, mutta 38 kilometrin kohdalla olin varma, että neljä kilsaa menee varmasti ihan hyvin. Takareisissä oli pientä kiristystä, mutta muuten jalat olivat hyvät. Takana tapahtui. Tahitin piti jättää hyytymisen takia matka kesken 28 kilometrin kohdalla. Sir Michael piti tasaista tahtia juuri alle kolmen tunnin, mutta 37 kilometrin kohdalla tullut ensimmäinen kramppi pysäytti miehen hetkeksi.

Lopussa iskin vielä viimeisiä ohituksia. Loppusuoralla kiihdytin ja nostin kädet ilmaan. Yleisö oli hyvin mukana ja reagoi kannustamalla kunnolla. Hyvä fiilis. Huoltoalueelle ja erinomaista Erdingerin alkoholitonta olutta täynnä oleva tuoppi kiinni alahuuleen, ei hullumpaa. Kokoontumispaikalle ilmeistyi pian jälkeeni hyvävoimainen Sir Michael, jonka koipireisikalusto ei tällä kertaa aivan riittänyt tavoitteen mukaiseen vauhtiin. Kauemmin odotettiin Tahitia, jonka keskeytys ajoittui reitin kaukaisimpaan kolkkaan. Mies juoksi kuin Haile: "Turha juosta paskaa aikaa, silloin keskeytetään!"

Niin ja Patrick Makau juoksi maailmanennätykseksi ajan 2.03.28. Toteamme, että aika kovaa meni.

Väliajat tulevat blogiin järjestäjän palvelusta

Järjestäjä lähettää suoraan blogiin livetulokset. Tuloksissa on varmaankin vain kilpailunumerot, joten varmuudeksi kisanumerot tiedoksi:
Jude 9029
Tahiti 8796
Sir Michael 16715

Lentokentän tunnelmat olivat odottavaiset. Luulosairautta oli paljon ilmassa, mutta kaikki lähtevät alkuperäisin tavoittein.

Kevyttä treenausta ja tankkailua

Maanantain lepäsin. Tiistaina juoksin vähän maratonvauhtia. Keskiviikkona juoksin reilun tunnin kevyesti. Nyt tiedossa onkin enää pelkkää lepoa maratonstarttiin asti. Poikkeuksen voin tehdä lauantaina, jolloin saatan juosta pienen verryttelylenkin.

Tankkaukseen olen suhtautunut kevyesti. Sen verran olen muuttanut ruokailua, että söin vähän enemmän keskiviikkona ja jatkan samalla linjalla tänään. Muutoksena olen myös tehnyt, että tänään söin töissä pari tuntia ruuan jälkeen ylimääräisen välipalan. Tankkausvälipalana toimi mysli ja jugurtti. Perjantaina on tarkoitus jo pikkuisen keventää ja palata normaaliin ruokavalioon. Lauantaina yritän syödä jopa vähän kevyemmin. Hiilihydraattien uskon olevan tapissaan jo melkein pelkästään harjoittelun keventämisen takia.

Kokeilin keskiviikkona geelejä lenkillä. Söin kaksi järjestäjän powerbar-geeliä. Vanilja tuntui myrkyltä, mutta trooppinen heldelmä meni jotenkin alas. Geelien välissä oli puolen tunnin juoksu. Ainakin tällä lenkillä puoli tuntia oli liian pieni tauko geelien väliin.

Minulta kysyttiin, että tiedänkö tuleeko juoksuun kovia nimiä. Olin varma, että tulee. Lähtölistalta bongasin heti Haile Gebresselassien, kenialaisia sukunimiä Kiplagat, Kirui ja Kosgei sekä numerolla yksi juoksevan Patrick Makaun, joka voitti viime vuonna ajalla 2.05.08. Juoksua voi katsoa suorana Eurosportilta. Eurosport-player maksaa 5€ kuukaudessa. Kuvissa minua tai muita raatoja tuskin näkyy. Liveseurannassa taitaa olla vain puolimatkan väliaika ja maali. Linkkiäkään en löytänyt, mutta varmaankin se ilmestyy myöhemmin sivustolle.

Maanantain puhdetyö: Maratonvarustuksen tarkistus

Eilen juoksin leppoisasti vajaan 15 kilometrin lenkin. Tänään on vuorossa lepopäivä. Tällä viikolla välttelen myös kävelyä, etteivät jalat turhaan rasitu. Pikkuhiljaa on aika ruveta valmistautumaan itse tapahtumaan. Tänään kävin ostoksilla.

Tarkistuslista maratonille voisi olla seuraava:
1. Jalkineet, joita on käytetty jonkin verran. Mielellään myös sellainen pari, josta ei ole koitunut ongelmia. Luulisin, että kengiksi kannattaa valita niin kevyet, kuin jalat vain sietävät.
2. Vaatetus. Hyväksi koettu ja hiertämätön. Pukeudu juoksuun mahdollisimman kevyesti.
3. Tankkaus. Suunnittele tankkaus ennen kisaa. Mahdollisesti totuttaudu urheilujuomaan ja -geeleihin. Kokeile juoksun aikana juomista ja syömistä.
4. Tilpehööri. Tarvitsetko geelejä, juomia tms. ennen tapahtumaa tai tapahtuman aikana.
5. Teippaa nännit. Tarvitseeko perustella?
6. Kisajärjestäjän laput. Ota vahvistuspaperit, lentopaperit, majoituspaperit ja kartat mukaan. Hyödynnä myös järjestäjän väliaikapalvelut yms.

Maanantainen varusteläjäni oli seuraava:

Kuvassa Niken juoksuvaatteet, Dexal-geelejä matkalle, Powerbar-geelejä kokeiluun (kisajärjestäjän geeli), vaseliinia ja talkkia hiertymien estoon sekä Ironman-geelivyö geelien kantamiseen.

Luottolenkkarit ovat aiemminkin mainitut Asics DS Trainerit. Väritys on viime kevään, tosin syksyn malli on muuten samanlainen. Matkaa näillä lenkkareilla on takana ehkä 300 kilometriä. Hintaa kertyi Englannista tilaamalla 70€. Alla kuva lenkkareistakin:

Valmista on, antaa tulla maraton!

Lenkit on lenkkeilty, juoksut on juostu. Enää odotetaan. Tammikuusta on kertynyt 229 liikuntasuoritusta, joista harjoitteluksi olen hyväksynyt 250 tuntia. Suosituimmat harjoitusmuodot ovat olleet:

1. Juoksua 115 kertaa, 1630 kilometriä.
2. Säbää 34 kertaa.
3. Pyöräilyä 19 kertaa, 844 kilometriä.
4. Suunnistusta 16 kertaa, 120 kilometriä.
5. Lumilautailua 12 kertaa. Olen hyväksynyt päivästä laskemista puoli tuntia treeniksi.

Tänään juoksin viimeisen maratonvauhtisen harjoituksen. Pirkkolan 3 kilometrin lenkki tuli kierrettyä kolmesti, jolloin todellista mittaa tulee 8790m. Juoksu oli koko ajan helppoa, eikä raatona tarvinut olla, vaikka eilinen sähly tuntuikin oikeassa pakarassa. Kierrokset olivat 11.55, 11.53 ja 11.34. Kokonaisajaksi tuli näin 35.22. Keskisyke pysyi peruskestävyyden puolella ollen tasan 150. Maksimisykkeeksi Suunto antoi 164. Helppo treeni ja helppoa juoksua, tästä on hyvä lähteä maratonille.

Valmistautumista on takana puoli vuotta. Kevät oli helppoa, kun en vielä keskittynyt maratoniin, vaan pidin vain kuntoa yllä monipuolisella harjoittelulla. Kesällä oli tuskan hetkiä, kun kuumuudessa yritin juosta mökillä kovia treenejä, vaikka mieluummin olisin lukenut kirjaa laiturin nokassa. Alkukesästä tiputin myös painoa. Paino asettui aiemmasta 81 kilosta 78 kiloon. Loppukesästä en ole enää yrittänyt pudottaa painoa. Pisimpien lenkkejen jälkeen painoa on ollut vain 75,5 kiloa. Elokuuta pidin tärkeimpänä harjoituskuukautena ja onnistuin mielestäni tavoitteiden mukaisesti. Juoksin yhteensä seitsemän erityisharjoitusta. Erityisharjoitukseksi laskin yli 25 kilometrin pitkän lenkin tai yli 15 kilometrin maratonvauhtisen harjoituksen. Tavoitteena oli tehdä näitä harjoituksia yhteensä kymmenen, mutta olin välillä flunssassa muutaman päivän, ja toisaalta muutin harjoitteluani hieman nopeuspainoitteisemmaksi, kun huomasin ettei kovavauhtinen juoksu kulje ollenkaan.

Maratonvalmistautuminen on muutakin kuin lenkkeilyä. Tilasin 70 eurolla kengät Englannista. Valitsin maratonkengiksi vanhat tutut Asics DS Trainerit. Kengät ovat erityisen mukavat, tosin ehkä hieman liian pehmeät minulle. Sir Michael juoksee samoilla kengillä, tosin eri värityksellä. Tahiti lähtee Adidaksen Adizeroilla. Olen päättänyt ottaa muutaman geelin mukaan, joita kuljetan triatlon vyöllä, mikäli se häiritsee dumppaan vyön pois. Vaatteina käytän Niken kevyimpiä vaatteita sinivalkoisessa värityksessä.

Viimeisen viikon ohjelma on seuraava:
Sunnuntai puolipitkä kevytvauhtinen lenkki (n.20km)
Maanantai lepo
Tiistai kevyt vauhtiharjoitus (7-12km)
Keskiviikko puolipitkä kevytvauhtinen lenkki (15-20km)
Torstai lepo tai verryttely 5km
Perjantai lepo
Lauantai lepo tai verryttely 4km
Sunnuntaina Berliinin maraton kovavauhtinen 42km, ajalla 2.46. Vauhtina 3,57min/km.

Tankkauksessa en aio tehdä mitään erityisiä härväyksiä. Keskiviikkona ja Torstaina on tärkeää syödä hyvin ja hiilihydraattipainoitteisesti. Perjantaina ja Lauantaina syön tavallisesti tai hieman kevyemmin, jotta matkalla olisi hyvä ja kevyt olo.

Yöunet yritän pitää hyvinä koko viikon ja tarkoitus on mennä ajoissa nukkumaan. Viimeinen yö menee kuitenkin hermoillessa enemmän tai vähemmän, mutta sille ei voi mitään.

Vielä viikko odotusta.

Ratakymppikokeilu

Jude maalissa ja Tahiti taustalla viimeisellä kierroksella:

Kuudesluokkalaisena osallistuin Mellunkylän Kontion yleisurheilukilpailuihin, joissa sijoituin viimeiseksi eli toiseksi. 60m taittui käsiajassa 9.8s, kuulaa taisin työntää 8,24 ja pituutta taisi mennä peräti 3,80m. Se oli tähän päivään asti ainoa ratajuoksukilpailuni. Kun Tahiti ilmoitti reilu viikko takaperin, ettei osallistukaan maantiekisaan, vaan ratajuoksuun, olin vähän harmissani. Sitten tuli flunssa ja ajankohdan siirtyminen muutamalla päivällä tuli todella tarpeeseen.

Kisastartti oli kello 18.10, joka on todella vaikea starttiaika töiden jälkeen. Söin vähän tomaattikeittoa neljältä. Kouluruokailu oli jo puoli kahdeltatoista ja sen jälkeen ei ruokaa ollut tarjolla. Oli pakko syödä, mutta oikeastaan piti syödä mahdollisimman vähän. Tankkaus onnistui, sillä ruoka ei painanut juostessa.

Starttipaukun jälkeen juoksijat muodostivat letkan. Otin paikan aika hänniltä Tahitin kanssa. Ekat kaksi tonnia meni mukavasti kahden vanhan patun perässä. Sitten ukot alkoivat hiipumaan pahasti. Lähdin puskemaan yksin. Kolmessa kilometrissä minut ohitettiin, mutta kuittasin taas takaisin, koska vauhti heittelehti. Neljästä kilometristä eteenpäin juoksin yksin. Jaksoin tavoitevauhtiani kuuteen kilometriin asti. Silloin olin vielä 35 minuutin vauhdissa. Vaikeimmat kilometrit olivat seuraavat kaksi. Vauhti tippui alusta noin 4 sekuntia/ kierros. Viimeisellä kahdella kilometrillä alkoi loppu jo häämöttää, ja toivo matkan lopusta antoi voimia. Lopputulos 35.24 yksin juostuna tuulisella radalla oli tyydyttävä. Se ei anna aihetta huoleen. Toivoa kunnon nousustakin vielä on, sillä flunssan jälkeistä elämää on takana vasta pari päivää. Tahitin juoksu kuullosti samankaltaiselta kuin omanikin. Aikaa hänellä kului aika tasan 37 minuuttia.

Sykkeet olivat lupaavasti korkeammat kuin aiemmin tänä syksynä. Alussa syke oli hieman yli 180, loppua kohti syke tippui alle 180:nen. Keskisykkeeksi kirjattiin 179 ja maksimisykkeeksi 185. Loppukiriä ei varsinaisesti pystynyt tekemään. Jalat eivät menneet pahasti hapoille missään vaiheessa, vaan homma oli koneesta kiinni. Maratonia varten on lupaavaa, että jaloista ainakin löytyy puhtia. Maratonilla vauhtitavoitteeni on 3.56 min/km, nyt vauhtini oli 3.32 min/km. Aika erilaisista juoksuista on kyse. McMillanin maratonlaskuri antaa tavoiteajakseni 2.46h tämän ratakympin perusteella. Sellaiseen aikaan olisin todella tyytyväinen.

Tulokset

Yli viikon flunssa takana, valoa tunnelin päässä.

Yhdeksän päivää sitä kesti. Tänään limaa on enää vähän. Juoksua tuli silti viikolla noin 70 kilsaa ja pari muuta harjoitusta. Mitään pahempaa ei ollut, mutta kunnon treeniä ei voinut kurkkukivun ja jatkuvan limaisuuden takia vetää. Toivoin viime viikolla, että olisin saanut tällä viikolla tehtyä vetotreenejä. Se ei onnistunut. Pari pitkää sain kuitenkin juostua ja tänään sunnuntaina juoksimme Sir Michaelin kanssa arviolta 29 kilometriä noin kahdessa tunnissa ja vartissa. Juoksu oli helppoa.

Sir Michaelin treenejä on edelleen häirinnyt työnteko, mutta mies yrittää toki. Viikonloppuna Sir sai taas kaksi pitkää lenkkiä aikaiseksi. Tahiti on harjoituspäiväkirjan mukaan keskittänyt harjoitukset muutamiin tehokkaisiin treeneihin: pari tiukkaa ja pari pitkää juoksuharjoitusta viikossa.

Keskiviikkona Vantaalla olisi mahdollisuus juosta ratakymppi. Ainakin aiemmin Tahiti oli menossa paikalle etsimään maratonvauhtiansa. Tarkoitus on siis juosta täysillä ja katsoa oikea maratonvauhti taulukosta. Erilaisia vauhtitaulokoita netti on pullollaan. Itsekin ajattelin mennä paikalle, jos henki kulkee täysin rohisematta. Edelleenkin huolta aiheuttaa maratonvaatetus ja tankkaus kisan aikana. Tankkausta ei ole tullut mietittyä vielä ollenkaan. Kisan aikana tarjottavaa urheilujuomaakin pitäisi ruveta kokeilemaan lenkeillä.

Onhan tässä vielä kolme viikkoa aikaa. Käytännössä se tarkoittaa kahta treeniviikkoa ja yhtä kevyttä viikkoa. Toisella treeniviikolla pitkät lenkit eivät enää ole kuluttavan pitkiä, vaan parikymppiset saavat riittää.

Flunssa tuli, mutta hyvään aikaan.

Loppuviikosta rupesi kurkku kipeytymään. Perjantaina treeni jäi väliin muutenkin, kun yllättävästi kuumailmapallolento toteutui. Lauantaina kurkkukipua oli niin paljon, ettei treenaamaan uskaltanut lähteä. Onneksi flunssan pahimmat oireet lähtivät jo lauantai-iltana. Tämä oli ihan hyvä vaihe sairastaa, aikaa on maratoniin vielä ihan riittävästi. Näköjään Tahitilla on ollut aivan sama aikataulu sairastamisen kanssa ja oireetkin ovat olleet yhtä pitkät ja samanlaiset.

Sunnuntaina uskaltauduin jo Sir Michaelin kanssa lenkille. Yllättäen törmäsimme Jussi A:han keskuspuistossa. Puhuimme noin kahden tunnin lenkistä ja se sopi kaikille. Matkanteko oli helppoa, eikä nuha häirinnyt juurikaan juoksua. Kiersimme keskuspuistosta Meilahden rantaa Ruoholahden, Lauttasaaren, Lehtisaaren, Kuusisaaren ja Munkkiniemen kautta takaisin keskuspuistoon. Kotona aikaa oli kulunut 2 tuntia 33 minuuttia. Matkaa arvioisin 28 kilometriä. Keskisyke oli 130. Lopussa vedin pienen Haagan riuhtaisun, että pääsin nopeammin kotiin. Syke nousi peräti 161:een.

Lenkin jälkeen kotona vasen polvi ärtyi tosi pahasti lumpion alapuolelta hieman sisäsyrjän puolelta. Pidin puoli tuntia kylmää ja söin kipulääkkeitä. Kipu tuntuu helpottavan iltaa kohden. En tiedä, missä on syy. Vamma on uusi. Kenties ongelman aiheuttajat ovat uudet lenkkarini Asics DS Trainerit. Lenkkarit ovat todella mukavat, mutta mäkivedoissa totesin ne kelvottomiksi vauhtiharjoituksiin ylipehmeinä. Karhut ovat tuntumaltaan kovemmat ja paremmin rullaavat. DS Trainerit ovat hyvät pomppimiseen, mutta yritän juosta niillä maratonin, sillä ne ovat olleet todella mukavat pisimmillä lenkeillä. Olen juossut niillä nyt kaksi viikkoa ja vauhtijuoksua lukuunottamatta voin kehua niitä. Tietysti miinusta lenkkareiden sarakkeeseen tulee, jos vammaa ei aiheudu huomenna Karhuilla.

Sir Michaelin harjoittelua on jälleen häirinnyt työnteko ja meneillään oleva keittiöremppa. Sir on kuitenkin pakottanut itsensä viikolla tunnin lenkille, vaikka olisi kuinka rättipoikkiväsynyt. Niin sitä pitää! Tahitin harjoittelussa on jälleen ollut työmatkajuoksua, mutta loppu viikkohan Tahitilla meni sairastellessa. Toivottavasti ensi viikolla kaikki pääsevät mukavasti treenin makuun.

Dieselistä kierrosmyllyksi

Kovaa juokseminen on osoittautunut vaikeaksi. Sykkeet ovat parhaimmillaan 165:n tasolla. Vauhti ei tunnu kovalta, mutta kovempaakaan en ole päässyt. Tiistaina yritin Pirkkolan kolmosella, mutta taas alkoi ahdistamaan. Toisaalta aerobisen kynnyksen vauhti eli syke 155-160 on nyt reilusti kovemmalla tasolla kuin aiemmin, noin 3.55min/km. Tuollaista vauhtia jaksan tuntikausia.

Ei kuitenkaan tunnu hyvältä, kun ei pysty irrottamaan kisavauhtia. Talvella syke nousi vielä 197:aan asti. Sen takia aloitin lyhyen, reilun viikon kuurin, jolla aion nostaa vauhtitasoa myös kovemmilla sykkeillä. Sen jälkeen otan yhtä pitkän viimeisen maratoniin valmistavan jakson ja sitten herkistelen viimeisen jakson, eli lähinnä lepäilen.

Aloitin vauhtijakson mäkivedoilla tänään Paloheinässä. Harjoitusjakso päättyy reilun viikon päästä kymmenen kilometrin maantiekilpailuun. Mäkivedot eivät lähteneet ollenkaan normaalisti käyntiin. En meinannut millään päästä aluksi yli 170 sykkeen. Toisella vedolla meinasin keskeyttää koko harjoituksen tukkoisuuden takia. Sitten päätin, että jalat takoo rytmillä, vaikka voimaa ei olisi. Pikkuhiljaa alkoi aerobinen kynnys löytyä. Pääsin kolmannella vedolla jo sykkeeseen 173. Sen jälkeen loppusykkeet tulivat 175-180 välille, mikä on jo anaerobisella kynnyksellä. Joskus olen toki ollut niin irtonainen, että 190:kin on ylittynyt selvästi. Seitsemän vedon jälkeen siirryin suoralle tieosuudelle Paloheinästä Pitkäkoskelle, toisessa loivassa nousussa sain sykkeen nostettua 180:een. Aikaa sykkeen nousemiseen meni 2:45 min. Minuutissa syke palasi kävellen lukemaan 132 eli suurta happokertymää en saanut vielä aikaiseksi. Puolessatoista minuutissa syke oli jo alle 120.

Treeni oli kuitenkin lupaava. Lauantaina juoksen aivan erilaisen harjoituksen kuin maraton edellyttäisi: 10 x 200m ja päälle 1km täysillä. Sunnuntaina sitten pitkä harjoitus. Seuraavan viikon kehittävät harjoitukset ovat vetoharjoitus tiistaina tai keskiviikkona, kisa viikonloppuna ja kaksi puolipitkää lenkkiä. Sitten palataan viimeistä kertaa pitkien maratonharjoitusten pariin.

Vaikka yläkierrokset jäisivätkin pois pelistä, sillä ei maratonilla ole ratkaisevaa merkitystä. Kestävyyden uskon olevan kunnossa viime viikonlopun harjoitusten perusteella. Pikkuhiljaa kilpailuvauhti lyhyemmillekin matkoille varmasti löytyy. Luultavasti olen joulukuussa kovassa tuloskunnossa. No, eipä siitä suurta haittaakaan ole, vaikkei hyötyäkään.

Suunnistuskilpailut peruttu, maratonin ehdoilla mennään.

Mennyt viikko on ollut kaksijakoinen. Viime sunnuntaina ja tiistaina juostut suunnistukset menivät huonosti. Rastit eivät löytyneet, mutta pahinta oli, että juoksu oli vaikeaa. Alkuviikosta tunnelmat pään sisällä olivat ikävät. Valmentajaminä ja juoksijaminä kävivät keskusteluita. Valmentaja kävi keskusteluita myös muiden kanssa. Päätös syntyi tänä viikonloppuna: en juokse suunnistuskilpailuita ennen maratonia. Peruin ilmottautumiseni suunnistuksen SM-kilpailuihin. Vahvistuksen päätökselle tekivät erinomaisesti onnistuneet maratonharjoitukset tänä viikonloppuna. Suunnistus antaa vaan turhaan huonoja fiiliksiä juoksuvauhdista, vaikka maratonvauhti olisi kehittynyt.

Loppuviikolla kävin erilaisissa kilpailuissa. Menestys oli hyvää, mutta pokaaleja ei ollut kotiintuomisena. Helsingin kaupungin kirkkovenesouden mestaruuskilpailuissa sijoituimme kymppisakkiin, vaikka aikamme oli puoli minuuttia viime vuotista pronssisoutua kovempi. Samana iltana osallistuin kaverini Jarin synttärikartingiin. Olin nopein aika-ajossa. Johdin muutaman kierroksen, mutta sitten Jari tuli sisäkaarteeseen pienellä kontaktilla ja ohi. Yritin heti kuittausta isommalla kontaktilla, mutta aiheutin vain oman autoni hyytymisen. Sen jälkeen ajelin "rauhassa" toiselle sijalle. Myllypurossa ajetussa kisassa nopein kierrosaikani oli 28.8, jos joku sattuu radalla käymään.

Lauantaina juoksimme Sir Michaelin kanssa maratonvauhtisen treenin. Vauhti tuntui kovalta ja päätimme tutkia Pirkkolan kolmosella Sports Tracker -sovelluksen toimivuuden Iphone 4 -puhelimessa. Kolmen kilsan matkalla oikomista tuli 190 metriä, kun todellinen pituus on 2930m ja mittarilukema 2740m. Asetimme vauhdin hieman alle neljän minuutin kilometria kohti. Taivalsimme tunnissa 15.5km. Jaksoin hyvin ja syke oli todella maltillinen, keskisyke 158. Sir Michaelille treeni oli aavistuksen vaikeampi, mutta onhan maratontavoitekin 15s kilometria kohden rauhallisempi. Mies kuitenkin jaksoi treenin loppuun asti.

Sunnuntaina oli vuorossa pitkä ja rauhallinen harjoitus. Seurana oli Sir Michaelin lisäksi Tahiti. Kiertelimme Westendissä asti käyttäen pelkästään asfalttipintaisia teitä. Sir Michaelin energiavarastot tyhjenivät kahdenkympin kohdilla. Muuten lenkki oli ongelmaton. Minulle tuli pisin matka, kun saatoin Tahitin vielä autolle: 34,8km. Aikaa lenkkiin kului hieman alle kolme tuntia. Lenkki herätti ajatuksen juomavyön ostamisesta. Siitä saisi helpotusta ja samalla voisi totutella maratonilla käytettävään urheilujuomaan.

Nyt pari rauhallista päivää ja sitten taas tiukempaa harjoittelua. Luottamus vauhtiin ja kestävyyteen on jälleen palannut.
-Jude

Maratonharjoittelusta ei ole hyötyä suunnistukseen

Tänään kävin pitkästä aikaa juoksemassa suunnistuskisoissa. Kyseessä oli aluemestaruusviesti Veikkolasssa. Joukkueeni oli muilta osin valmis vaikka voittamaan viestin. Itsekin uskoin mahdollisuuksiini pysyä kärjen mukana.

Matka sujui aluksi kuten pitikin ja ensimmäinen rasti löytyi suoraan. Samalle hajonnalle osui mielestäni myös Lynxin ykkönen, joka etukäteen oli selvästi vahvin joukkue. Noin puoli tuntia jatkoin kärjen tahdissa. Sitten tein oman suunnistusvalinnan, jolla tipuin kyydistä. Uudelleen saavuttamiseen ei ollut mahdollisuuksia, sillä minulla ei ollut fyysisiä resursseja kovempaan vauhtiin. Lopussa vielä tunaroin useampaa rastia ja jäin kärjestä peräti kahdeksan minuuttia.

Nyt olen kahden vaiheilla. Pitäisikö peruuttaa kaikki suunnistuskisat tältä syksyltä vai pitäisikö lähteä rennommin tavoittelemaan virheettömiä suorituksia? Vauhdinpito ei näytä joka tapauksessa onnistuvan väsyttävän maratonharjoittelun takia. Ehkä tämä on hyvä astelma, josta voi nauttia juoksemalla suunnistuskisat vähän rennommin.

Muut raadot eivät olleet kilpailuissa, eivätkä juurikaan meinaa suunnistuskilpailuja syksyn aikana juosta.

Perinteinen reissu Porvoon Mäkkäriin

"Kyllä joka kesä pitää Mäkkiin päästä!" -vastasi Brotelai-Mikko kysymykseeni, lähtisikö hän maukaan Porvoon reissulle. Aiemmin olin jo pyytänyt Kiritykin mukaan matkaan. Reittisuunnitelma oli yksinkertainen vanhaa tietä edestakaisin Porvooseen. Tauko pidetään Mäkkärissä. Tapaamispaikaksi sovittiin Tekniikan museon portti.

Reissu lähti sateisesti liikkeelle. Ensimmäisen ongelman koimme jo Hakunilassa, kun Kiritykin eturengas puhkesi. Ulkorenkaassa oli kiinni suurehko kivi, joka oli painunut melkein läpi ulkorenkaasta aihettuaen puhkeamisen. Tässä vaiheessa rengastyöt vielä hymyilyttivät ja matkaan päästiin nopeasti. Maatieosuudella Brotelai-Mikko innostui vauhdittamaan ja tasaisella vauhti oli noin 34 km/h. Aika nopeasti saavuimmekin Mäkkäriin. Ravintolan pihassa havaitsimme, että Brotelain pyörän takarengas oli kulunut aivan loppuun. Kuidut olivat jo pettäneet ja jäljellä oli vain pistosuojaus. Brotelai soitti varoitussoiton kotiin: matka saattaisi päättyä pian. Syödessä satoi rankasti, osuipa tauko hyvään paikkaan!

Matkan Helsinkiä kohti aloitimme auringonpaisteessa. Brotelai-Mikon takarenkaalle naurettiin:

Ajoimme ehkä kilometrin tai kaksi, kun ennustus kävi toteen. Brotelai-Mikon takarengas räjähti. Brotelai soitti huoltoautolle. Huoltoauton kanssa keskustellessa Brotelai ei päättänytkään jättää leikkiä kesken, vaan tilasi vaihtopyörän. Vaihtopyörää jäätiin odottelemaan bussipysäkille:

Vaihtopyörä saapui:

Loppumatkalle lähdimme suht luottavaisin mielin siitä, että vihdoinkin matka taittuisi. Matka sujuikin reilut kymmennen kilometriä, mutta sitten Kiritykiltä puhkesi takarengas. Nyt ruvettiin jo tutkimaan renkaita. Renkaissa oli mielettömästi hiekkaa kiinni. Kuusi kivenmurikkaa kaivettiin kumeista ulos. Tarttuuko sadekelillä hiekka renkaisiin helpommin? Kiritykillä oli aiemmin ollut renkailla vain yksi rengasrikko ja sekin oli nastasta. Minulla on samojen kumien vanhempi malli, eikä rengasrikkoja ole ollut. Kiritykin rengastuksena toimii uusi Shwalbe Utremo ZX, minulla on Ultremo R.1. Kiritykki vaihtoi alleen viimeisen sisäkumimme ja rengas täytettiin kaasupatruunalla, koska Brotelai-Mikon huoltokamat menivät toisen pyörän mukana.

Vanhankaupunginkoskella hyvästeltiin Kiritykki pitkän päivätyön tehneenä. Haagaan saavuimme Brotelain kanssa kello 18.10. Lähdöstä oli kulunut yli seitsemän tuntia. Ajoaikaa oli kulunut 4.38. Matkaa olimme taittaneet 118 kilometriä. Pyöräilyhistoriamme pisin ravintolakeikka oli hoidettu vaikeuksista huolimatta.

Tahkon kuvashow

Lähtökuva:

Rentoa tunnelmaa, Sir Michael ja Jude:

Jude ja luottaratsu Kula -96 maalissa noin kolmessa ja puolessa tunnissa:

Neste oli tarpeen helteessä ajetun kisan jälkeen:

Sir Michaelin hymy ei hyytynyt matkalla, maalissa reilut 10 minuuttia Juden jälkeen:

Jälkispekulaatiota:

Jari menossa kohti maalia uimarannalta bongattuna:

Yksi tiukka viikko tehty, viisi jäljellä.

Elokuun ensimmäinen viikko toi mukanaan ensimmäiset maratonharjoitukset. Vaikka maraton on häirinnyt kesän grillailuja jo heinäkuussakin, tällä viikolla aloitin varsinaiset maratonharjoitukset. Niitä osui viikolle kaksi. Torstaina juoksin Himoksella 21 kilometriä, joista 16 viimeistä maratonvauhtia 4 min/km. Sunnuntaina juoksin Tahitin kanssa pitkän treenin, jonka loppupuolella oli tarkoitus juosta 4 kilometriä maratonvauhtia. Itse jaksoin vain kaksi kilometriä kunnon vauhtia, mutta pituutta lenkille kertyi peräti 32 kilometriä.

Viikolla oli muitakin kovia harjoituksia. Tiistaina ja keskiviikkona juoksin kumpanakin päivänä 22 kilometriä. Lauantaina kokeilin vauhtia Pirkkolassa hiekka-kolmosella: 9.49 min/3km. Aika jäi 5 sekuntia ennätyksestä, mutta oli tyydyttävä tiukan harjoittelun keskellä. Vaikka maanantaina pidin lepopäivän, juoksin tietä enemmän kuin koskaan aiemmin viikossa: 113km.

Nyt on viisi harjoitusviikkoa jäljellä. En tavoittele mitään tiettyjä juoksumääriä, mutta kaksi maratonharjoitusta viikossa on tavoite. Pitkän lenkin pituudeksi kelpaa 30 kilometriä ja maratonvauhtisten tasavauhtisten juoksujen vähimmäismitta on 15 kilometriä, tavoiteltava pituus yli 20 kilometriä. Enää kymmenen kertaa tarvitsee itseään rääkätä. Ja tietysti myös itse maraton. Tsemppiä kaikille duunin aloittamiseen ja siitä taas liikuntatavotteita kohti.

Maratonharjoittelu puuduttaa

Ensimmäisestä maratonpalaverista on aikaa neljä kuukautta. Maratoniin on enää alle kaksi kuukautta. Heinäkuun alussa tuli kisajärjestäjiltäkin viesti, että se on nyt "Make or Break!"-aika. Vaikka kuvittelisikin, että maratonin vaativin osuus olisi itse fyysinen suoritus, alkaa tällä hetkellä harjoittelun psyykkinen puoli, vitutus, nostamaan päätään. Koko kesä on mennyt juostessa. Silti tuntuu, että enemmän olisi annettava. Riittääkö mikään?

Heinäkuun toisella viikolla Kainuun rastiviikon jälkeen aloitin mökkeilyn. Iisalmessa hoidin homman kunnialla: vain yksi lepopäivä ja muutama kova reeni. Seuraavaksi iskin Kämmäkässä Huittisten naapurissa: kaksi 25 kilometrin lenkkiä ja pari kovaa juoksua. Kämmäkästä lähdin "perhelomalle" Lissaboniin ja Penicheen. Tein välissä lenkin ja Lissabonissa pari lyhyttä. Penichen surffaus osottautui niin rankaksi, etten jaksanut juosta, vaikka maastot olisivatkin suosineet.

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tehnyt juoksulenkkejä koko kesän ajan. Luulisi, että olisin tyytyväinen. Tavallaan olenkin. Toisaalta mielessä on kaikki, mikä on jäänyt tekemättä. En ole juossut kolmenkympin lenkkejä tai puolimaratoneja maraton vauhdilla. Itse asiassa on aika rankkaa normaalin mökkeilyn lomassa yleensäkään vetää lenkkejä, kun muutenkin olisi paljon puuhattavaa. Suurinta ärsytystä on kuitenkin tuottanut yksitoikkoinen harjoittelumetodi: juokse mahdollisimman paljon. Olen jättänyt kaiken muun harjoittelun minimiin ja juossut, juossut, juossut...

Mikä vie eteenpäin? Yksinkertaisesti tavoite. Juoksen maratonin alle 2.50, jos se on minusta kiinni. Teen niin paljon harjoituksia, että tavoitteeseen pääseminen on todella todennäköistä. Jos kisapäivänä mikään ei onnistu, niin sitten yritän toiste. Kaksi asiaa olen projektin aikana jo itselleni luvannut: en juokse enää koskaan tavoitteellista maratonia ulkomailla tai osallistu triatlonin täysmatkalle tavoiteellisesti. Nämä projektit ovat minulle liian suuria ja vievät ilon harjoittelusta. Olen myös havainnut, että pidän enemmän hapoista reisissä kuin korvien välissä. Usean tunnin harjoitukset eivät ole minua varten, pidän enemmän lyhyemmistä ja kovavauhtisista harjoituksissta. Jos minut vielä joskus saadaan houkuteltua pitkille juoksumatkoille, lähden matkaan rennommalla otteella.

Nyt kuitenkin painetaan vielä tiukasti. Vaikka vuodatus oli pitkä, on heinäkuussa tullut määrällisesti enemmän harjoitusta kuin muissa kuukausissa. Heinäkuussa harjoittelin 36 tuntia, kun alkuvuoden saldo on tähän mennessä 210 tuntia. Koko vuonna juoksukilometrejä on 1200, toiseksi suosituin harjoitusmuoto on salibandy, jota on tullut pelattua 30 kertaa tämän vuoden puolella.

Toisaalla Tahiti on painanut tiukkaa juoksupainotteista harjoittelua. Harjoitteluun mies on käyttänyt myös työmatkoja, joista tulee aika pitkiä pätkiä. Välillä 20 kilometrin matkasta osa on taittunut pyörällä. Aika Muukkosmaista menoa! (P. Muukkonen harjoittelee vain työmatkoilla ja juoksee puolimaratonin 1.06) Viime aikoina Tahitin harjoittelu on ollut hankalaa. Mies puhkuu ja puhisee, vaikka vauhti olisi vähäistä. Pientä kevennystä harjoitteluun on haettu levosta, katsotaan kuinka tepsii.

Sir Michael on siirtynyt työpaikalleen sorvin ääreen. Puhelinhaastattelujen perusteella mies sai lomalle harjoitteluun tiukan vaihteen päälle, eikä nilkkavaiva suuremmin ole häirinnyt tielenkkejä. Hämeenlinnan lähistöltä onkin voinut bongata hikisen hujopin vaappumassa kahden ja puolen tunnin lenkkejä. Toivottavasti Sir saa samanlaisen tahdin päälle harjoitteluun myös töiden aloittamisen jälkeen, sillä tällä miehellä on todellinen "Make or Break"-tilanne. Viime vuoden fiasko Pariisissa ei saa toistua.

Helle voitti.

Viimeinen kilpailupäivä kainuussa oli väsyneiden miesten taisto. Brotelai ei lähtenyt kisaan, koska oli edellisenä päivänä hyytynyt helteeseen. Minä yritin lähteä kisamielessä liikkeelle. Kolmannelle rastille juostessa päätin vaihtaa vapaalle. Mihin tässä on kiire? Eihän tänne tultu juoksemaan itseään hengiltä. Kävelin kaksi tai kolme rastiväliä, sitten paarmat ajoivat liikkeelle. Loppu rata meni mukavasti pääosin hölkötellen. Yhdestä puusta tosin tippui kusiaisia niskaan ja rasti tuki vahingossa vastaan, kun juoksin vain suunnalla ja hakkasin selkää. Loppuradalla väsynyt kanssakilpailija saavutti minut, mutta hortoili nestehukassa samaa vauhtia kuin minä. Varmistin loppusuorakisan voiton kilpailun nopeimmalla ajalla. Tahitin mietteitä en ole kuullut. Väliajoista päätellen mies on ollut väsynyt raataja ja vauhti oli hitaampaa kuin aikaisempina päivinä. Sir michaelin nilkka ei millään olisi kestänyt vielä metsässä juoksemista, joten kisailut jäivät hänen osaltaan tulevaisuuteen. Toivottavasti mies pääsee nopeasti juoksukuntoon, että lomalle suunniteltu tiukka maratonkuuri on mahdollinen toteuttaa.

Tahiti vahvin kolmannessa skabassa.

Kolmas kisa oli heikko raadoille. Ainoastaan Tahiti pystyi kunnon suoritukseen. Sir michael ei pysty enää starttaamaan kisoihin, vaan joutuu tyytymään pyörätreeneihin rikottuaan nilkkansa tiistaina. Meikäläisen kisa meni kohtuullisen hyvin kuudennelle rastille,
seuraavalla välillä sain oksan silmään niin, ettei vauhdikas suunnistus enää onnistunut. Mietin ettei minulla ollut ensimmäisen kisan väliin jättämisen takia yhteistulosta, eikä seura maksa mulle rastiviikon osallistumiskuluja, niin turha kiusata itseään. Hyvään tai edes kohtuulliseen aikaan ei enää ollut mahdollisuuksia. Brotelai-mikon suunnistus ei tänään sujunut, vaan mies teki usealla rastilla turhaa kartoitustyötä. Huomenna on rastiviikon viimeinen kilpailu, jonne lähdetään ryhdistäytymään. Tahiti taistelee vielä tiukasti yhteistuloksissa omassa sarjassaan.

Kainuun ensimmäinen kisapäivä takana.

Kainuussa on nyt juostu kaksi päivää. Sir michaelille ja judelle päivä oli ensimmäinen. Tahitille ja brotelai-mikolle jo toinen. Tahiti juoksi gubbesarjassa 9km aikaan 1.10. Minä väänsin 9.2km aikaan 1.13, sir michael 1.23 ja brotelai-mikko 1.34. Mun sija 7./22 h21a-sarjassa. Maasto oli raskasta,joten tahitilta ja Sir michaelilta odotettiin kovia juoksuja. Tahiti pitikin kutinsa, Sir michaelin kunto ei tainnut oikein riittää. Brotelai-mikko kiihdyttää vauhtia pikkuhiljaa. Tahiti sanoi yllättyneensä, etten tuskastunut maastoon, kuten minulla on ollut tapana, kun maasto on rytöä. Ehkä torstaina pistän aavistuksen lisää vauhtia, kun matka on lyhyempi ja maastotyyppi tutumpi.

Tahko mtb takana

Tahko mtb oli tänä vuonna helteinen ja kuiva tapahtuma. Kuivaa ei ollut maaliintulon jälkeen. Raadot ja kaverit pääsivät kaikki maaliin 60 kilometrin matkalla. 2-vuotias sanoi oikein:'jude on nopein'. Me aloitimme sir michaelin kanssa rauhallisesti ja jatkoimme kiihdyttäen. Pikkuhiljaa sir alkoi jäämään ja minä kiihdytin vauhtia loppuun asti. Kädet kestivät kummallakin yllättävän hyvin. Sir vaihtoi ohjaustangon ja minä olin vaihtanut leveämmät renkaat. Aikaa kului huomattavasti vähemmän kuin aiemmin: minä 3.32 ja
Sir michael 3.46. Muut mökissä olivat thomas 3.44, ksisse 5 tuntia ja jari 6 tuntia. Sami ajoi yöllä ilman varsinaista ajanottoa. Valokuvia yms. on tulossa, kun pääsemme 3g-alueelle. Nyt huilaamme pari päivää kainuun metsissä ennen rastiviikon ensimmäistä osakilpailua. Terveisin, jude kuhmosta.

Tahkoon valmistautuminen muistuttaa maastopyöräilyn arjesta

Juden pyörä verstaalla eli kellarin käytävällä:

Juden pyörä on Kona Kula vuosimallia 1996. Jude osti sen käytettynä vuonna 1998 syksyllä. Ainakin näin hän muistelee. Viimeksi pyörällä osallistuttiin Tahko MTB:n 45 kilometrille vuonna 2009, tuloksena kolmas sija. Pyörällä on saavutettu myös Finlandia MTB:n 42.sija ja Kelpo-Alpo kävi sillä seikkailu-urheilukisoissakin voittamassa. Aikakaudellaan pyörä oli maastopyöräkilpailuihin tähtäävien huippupyörä. Konan malliston toiseksi arvoikkain etujousitettu menopeli. Hintaa uutena oli 15500 markkaa. Vakiovarustukseen kuului Maguran nestejarrut, RockShocksin Judy XC-keula ja Shimanon XT-osasarja Gripshiftin "top of the line" X-ray 800 kiertokahvavaihtajilla.

Juden Tahkoon valmistautuminen on ollut käynnissä kolme viikkoa. Yhtään harjoitusta ei ole tehty miehen takia, mutta pyörää on valmisteltu useaan otteeseen. Kenkiä jalkaan laittaessa Jude huomasi, että toisen kengän solkihan oli mennyt rikki viimeksi tahkolla, eikä pysynyt enää kiinni. Ensimmäisellä kerralla kellarissa odotti rengasrikko. Rengas vaihdettiin, mutta uusi repesi saumasta kokeilulenkillä. Saksasta tilattiin uudet soljet kenkiin ja yksi varakumi lisää. Toisella kokeilulenkillä alkoi ensin kampi lähteä irti paikaltaan, vanha vaiva, jota ei tulla tähän hätään korjaamaan. Kiristystä vaan. Takana ajava Jari huomautti, että takavaihtaja on jotenkin vinossa. No niinpäs onkin, antaa olla vaan. Siinä syy vaihteiden epämääräiseen toimintaan. Kiinnityspiste ei sentään ole vääntynyt, korvake ei ole vaihdettavaa mallia, kuten nykyään. Lenkki jatkui hieman, kunnes polkimen laakerit hirttivät kiinni. Kovilla kopautuksilla ne pyörivät jotenkin, mutta selvää oli, että loppuhan ne on. Jari lupasi myydä uudet melkein ilmaiseksi. Ostettu.

Tällä hetkellä eletään tilannetta, että Jude on korjannut pyöräänsä seuraavasti:
- Vaihtanut ulkorenkaiksi Schwalben Rocket Ronin ja Racing Ralphin, sopivat paineet ovat löytyneet väliltä 2,5-3bar.
- Vaihtanut sisäkumeja monta kertaa. Tällä hetkellä paikallaan ovat ilmaa pitämässä kerran paikatut Bontranger XXX-lite ja Hutchinson Light. Kevyttä kamaa.
- Vaihtanut polkimet hommattuaan sopivan 16mm lenkkiavaimen Biltemasta. Kannattaa muuten katsoa kierteiden suunta vaihdettaessa. Vasemmassa polkimessa se on väärin päin. Jude huomasi tämän turhan myöhään.
- Irroittanut etujarrun ja asentanut sen lähemmäksi vannetta. Ilmatahan se pitäisi, mutta ei ole aikaa ja jaksamista enää. Tuolla kyllä pärjää.
- Säätänyt penkkiä totutumpaan asentoon, mitenköhän sillä on ennen voinut ajaa?

Korjattu kenkä ja viimeksi Tahkolla kivenkoloon rikottu vanha solki:

Korjausten välillä kävi eilen vielä hassu pieni välikohtaus. Kellarin välioven salpa oli lukittunut kokonaan ulos jostain syystä ovea paiskatessa ja jäi jumiin oven karmin väliin, joka on niin väljä, että ovi meni melkein kokonaan kiinni. Jude soitti jo huoltoyhtiöönkin. Ovi oli vielä tänäänkin kiinni, joten Jude väänsi itse oven auki jakoavaimen perällä. Ei suurempia murtojälkiä oveen. Ja korjaustyöt saatiin loppuun pyörän osalta.

Korjattavaa ja vaihdettavaa olisi vielä:
- Kammet. Voi olla, että Tahkolla joutuu kerran kiristämään matkalla.
- Takavaihtaja. Käyräksihän tuo on mennyt.
- Jarrujen ilmaus. Monta vuottahan nuo ovat kestäneet, vaikka eivät alkuperäiset enää olekaan, vaan hienommat HS33:set.
- Ohjaustanko narisee hieman pelottavasti. Parempi vain ajaa.
- Kiekot. Etuvanne on tiensä päässä (alkuperäinen), takavanteita on Judella mennyt kolme ja tällä hetkellä virkaa tekee J.Arposalon lahjoittama Alex. Tasoa voisi nostaa.
- Gripshiftit ovat todella jäykät. Liipaisimiin pitäisi vaihtaa.

Uuteen pyörään verrattuna heikoin lenkki on jousitus, jota on edessä 63mm verran. Vahvinta osa-aluetta on runko, joka ajan hampaasta huolimatta on Eastonin huippuputkea ja mitoitukseltaan hullun maantiehenkinen.

Kavereiden kaipuu vei Tahitilta pokaalin!

Tiistai-iltana käytiin julmettu taistelu Sulkavan kylällä Väläkän lenkin herruudesta. Kilpailu on Mäntsälän urheilijoiden Sulkavan Sisu-jaoston järjestämä kylätapahtuma, joka on kuitenkin merkitty juoksutapahtumakalenteriin. Raadoista paikalla oli Jude ja Tahiti. Myös suunnistusseurakaveri Tohtori Kari oli mukaan pyydetty.

Tahiti oli bongannut tapahtuman ja pyytänyt ensin ystävänsä Tohtori Karin mukaan. Juhannuksena Tahiti rupesi puhumaan tapahtumasta myös Sir Michaelille ja Judelle. Sir Michael kieltäytyi kunniasta, ehkä Brobacka vielä mielessään Sir ilmoitti, että töiden jälkeen ei ole mitään asiaa lähteä juoksukilpailuihin yrittämään. Judella kun taas ei ole töitä koko kesänä, niin pakkohan hänen oli lähteä mukaan iskemään.

Tällä kertaa automatkalle lähdettiin hyvissä ajoin. Matkaan tuli kuitenkin mutkia, kun ajeltiin vaan ulkomuistista jonnekin, pummiahan siitä tuli! Navigaattori päälle ja perille saavuttiin kutakuinkin 10 minuuttia ennen lähtöä. Aikaa oli aivan riittävästi, sillä lämpö oli vieläkin hellelukemissa, eikä verryttelyä tarvinut tehdä kuin hetki. Matkalla Tahiti oli luonut taktiikan juoksuun:"Sähän Jude luultavasti voitat tän koko tapahtuman ja sun pitäis juosta noin 30 minuuttia, ehkä jopa alle. Meidän pitäis Karin kanssa tavoitella 32 minuutin alitusta." Nämä tavoitteet oli tehty ilmoitettuun 8,6 kilometrin matkaan.

Lähtö ammuttiin starttipistoolilla kello 19. Jari Uusitalo ja Petri Ylönen (joku ehkä muistaa hiihtäjän maailmancupeista ja jopa MM-kisoista) ampaisivat kärkeen. Pikkuhiljaa Jari Uusitalo rupesi vetämään ryhmää, Jude seurasi perässä. Tahiti ja Tohtori hieman taaempana. Noin puolen kilometrin juoksun jälkeen Jude ohitti Uusitalon ja lisäsi hieman vauhtia. Uusitalo pysyi perässä. Reilun kilometrin juoksun jälkeen Jude päätti lisätä vauhtia vielä hieman, koska vastatuuli tuntui kovalta. Jude ei halunnut antaa Uusitalolle peesiapua. Uusitalo alkoi jäädä. Ratkaisu juoksun voitosta oli nähty. Tahiti ja Tohtori ohittivat Ylösen ennen kahta kilometriä, mikä osottautui jälkikäteen ehkä virheeksi.

Jude sai nopeasti yli 30 sekunnin kaulan ja rupesi yksinäiseen soolojuoksuun tarkkaillen välillä eroa takana. Tahiti ja Tohtori uskoivat saavuttavansa vielä Uusitalon. Puolimatkan hiekkatieosuudella rupesi pojilla kuitenkin askel painamaan. Tahiti alkoi hieman jäämään jälkeen Tohtorista. Ylönen saavutti ensin Tahitin sitten Tohtorin. Tohtori Karilla oli vielä yksi kortti katsottavana: kiihdytysbluffi. Tohtori yritti viedä Ylöseltä uskon kiihdyttämällä juuri ennen kiinniottoa hieman vauhtia. Bluffi katsottiin ja Ylönen veti ohi. Maaliin saapui ensimmäisenä Jude ajassa 31.37. Juden jälkeen järjestys oli Uusitalo, Ylönen, Tohtori Kari ja Tahiti. Matkaksi mitattiin keskusteluissa GPS-laitteiden avulla hyvin tarkasti 9 kilometriä.

Kaikki palkinnoilla: Tahiti, Tohtori Kari ja Jude.

Tulokset vielä kerran (9,0km):
1. Jude 31,37
2. Jari Uusitalo 32.50 ?
3. Petri Ylönen 33.36 ?
4. Tohtori Kari 33.48 ?
5. Tahiti 34.04.

Juoksun jälkeen Tahiti huomasi, että olisi päässyt pokkaamaan pokaalin ellei olisi pyytänyt kavereita mukaan. Onneksi tapahtumassa palkintoja riitti ja ilmeisesti kaikille osallistujille arvottiin jonkinlainen palkinto. Me taisimme ilmottautua niin myöhään, että kohdalle osuivat Mäntsälän urheilijoiden paidat. Niillä voi todella aiheuttaa kummastusta suunnistuskisapaikoilla, jos haluaa. Ehkä kuitenkin parempi jättää paita kotiin.

Rauhallista juhannusreeniä

Juhannuksen treenailut olivat määriltään pieniä ja tehoiltaan alhaisia. Yksi maastopyörälenkki tuli heitettyä, 21 kilometriä tuli mittaa perjantaina. Lauantaina sitten Sir Michael ja Jude löntystelivät raskain vatsoin reilun tunnin juoksulenkin. Iltaisin tehtiin neste- ja proteiinitankkausta.

Mökkiviikonlopuissa tulee usein muisteltua menneitä ja maalailtua tulevaa. Menneiden muisteluissa pyörivät vahvasti seikkailu-urheilukilpailuiden vaikeat hetket: krampit, kylmettymiset ja vammautumiset. Myös heikompikuntoisia joukkuekavereita muisteltiin kaiholla.

Tulevaisuuden puolella puheet kääntyivät nopeasti pyöräostoksiin: Tahitille maantiepyörä kehiin! Tapetilla oli kuitenkin vahvinten tulevan viikonlopun Tahko MTB, johon osallistuu myös Jari, joka vietti juhannusta kanssamme. Etukäteismurheita aiheuttaa Judelle kalusto (toisen polkimen laakerit rikki, kenkien soljet rikki ja jatkuvia rengasrikkoja). Sir Michael ennustaa tapahtumasta tuskaista. Jari lähtee kuulemma nautiskelemaan, käsittämätöntä! Sir Michael ja Jude lähtevät tavoittelemaan 60 kilometrin matkalla noin 4 tunnin kokonaisaikaa.

Tahiti väläytti viikonloppuna mahdollisuuden käydä huomenna juoksemassa pieni kyläkilpailu Mäntsälässä. Kyseessä on pieni tapahtuma, jossa kisataan 8,6km matkalla. Osallistuminen on harkinnassa sekä Judella, että Sir Michaelilla. Tahiti aikoo ilmeisesti startata kaikkien seurakaverin Tohtori Karin kanssa.

Tahkon jälkeen suunnataankin sitten Kainuun rastiviikolle, jossa Tahiti ja Brotelai-Mikko aloittavat kilpailemisen sunnuntaina. Jude ja Sir Michael tulevat paikalle sunnuntaina ja juoksevat ensimmäisen kilpailunsa vasta tiistaina. Muut osakilpailut ovat torstaina ja perjantaina.

Brobackan testi ja maratonharjoittelun puoliväli

Brobackan profiili Helsingin suunnistajien sivuilta:

Maratonpalaverista on aikaa kolme kuukautta ja maratonsuoritukseen on aikaa kolme kuukautta. Eräällä tavalla nyt on projektin puolimatkan krouvi. Pohjat projektille on luotu menneinä vuosina, mutta seuraavat kolme kuukautta ovat projektin kannalta oleellisimmat. Jonkilaisena pohjana viimeiselle kolmelle kuukaudelle päätimme juosta Brobackan testin. Suunnistusseuramme pitkäaikaisen testijuoksun Nuuksiontiellä. Tie lienee mäkisin tieosuus pääkaupunkiseudulla. Tällä hetkellä juoksemista häiritsevät muutamat tietyöt, sillä reitille rakennetaan kevyenliikenteenväylää. Väylä tulee merkitsemään myös muutosta reittiin, viimeksi tielinjausta on kai muutettu noin 20 vuotta sitten.

Tietyöt olivat nihkeitä juoksijan kannalta, mutta muuten testiolosuhteet olivat ihan jees: aurinkoista, +18, mutta jonkin verran tuulista.

Juden väliajat olivat 4km välein:
13,25 - 27,53 - 41,59 - 55,44. Profiilista voi havaita, että kääntopaikka on lähtöä korkeammalla.
Tahitin kännykkä GPS-träkkeri näytti reitin pituudeksi 15,7km, mikä herättää jälleen kysymyksiä reitin todellisesta pituudesta.

Tulokset:
Jude 55.44
Tahiti 1.00.18
Sir Michael joutui jättämään lenkin lyhyemmäksi heikon koipireisikaluston takia. Sir juoksi kuitenkin lyhyemmän testimatkan (8km) vauhtiharjoituksena. Kello oli mieheltä jäänyt kotiin, joten aika jää arvoitukseksi.
Tilastoja vanhoista juoksuista.

Kommentteja herrain suusta:
"Aivan saatanan vaikeeta oli noi ylämäet, tasasella jakso jotenkuten juosta."-Tahiti
"Heti alusta oli jalat jotenkin väsyneet, kyllä vielä painaa Jukola ja treenaaminen jaloissa."-Jude
"Mä en tajuu, miten jätkät voi juosta noin kovaa heti Jukolan jälkeen. Mä oon ihan paskana."-Sir Michael

Viimeisen kolmen kuukauden aikana harjoittelu on sujunut odotetusti Judelta. Tahitin ongelmana on ollut viimeisen puolentoista kuukauden aikana polvivaiva, joka on pakottanut miehen lepäämään ja juoksemaan metsässä. Brobacka oli ensimmäinen kovavauhtinen tiejuoksu kahteen kuukauteen Tahitille. Sir Michael on tutun kaavan mukaan viettänyt suurimman osan ajastaan työn parissa. Vähäinen vapaa-aikakaan ei aina ole suuntautunut lenkkeilyyn. Sir Michael on tänä keväänä kuitenkin yllättänyt monet virheettömillä suunnistussuorituksillaan: enää ei kuulemma ole mihinkään kiire, vaan menee vaan rastille!

Juhannuskin menee kolmikolla Raato-merkkisesti. Kaikki kokoontuvat samaan ajanviettokeskukseen Härmän ja Varsinais-Suomen rajalle. Tarkoituksena on olut illalla ja lenkki aamupäivällä. Ensimmäinen toteutuu suuremmalla varmuudella. Jos säät ovat aivan pumpattavasta puhallinsoittimesta, niin voi olla, että tännekin tulee päivityksiä.

Hyvää Juhannusta kaikille!

Raadot maaliin Jukolassa hyväksytysti

Raadot juoksivat Helsingin suunnistajien (HS) ykkös- ja kakkosjengeissä, sekä Brotelai-Mikko joukkueessa numero 13. Jude ykkösen viidennellä osuudella, Tahiti kakkosen kolmannella osuudella ja Sir Michael kakkosen seitsemännellä osuudella. Tahitin kolmasosuus tunnetaan myös "pitkänä yönä", sillä se on pisin yöosuus. Sir Michaelin osuutta taas kutsutaan "ankkuripätkäksi". Brotelai-Mikko juoksi ensimmäisellä osuudella.

HS:n ykkösjengi juoksi tasollaan ja Jude pääsi metsään sijalla 53. Rastinotto sujui hyvin, mutta reitille sattui pieniä harmittavia virheitä. Juden arvion mukaan kaksi minuuttia virhettä sattui matkaan. Muista ei metsässä ollut suurempaa vetoapua. Samantasoisia kavereita näkyi matkalla muutama. Maaliin Jude saapui ajalla 56. Loppu sujui ykkösjengiltä vielä tasaisen vahvasti ja edestä tippui muutama joukkue pummaamalla ja hylkäämällä. Joukkueen loppusijoitus oli 50.

Tahitin ja Sir Michaelin kakkosjoukkueessa entisaikoijen loisto ei alkanut heti kättelyssä, vaan Tohtori Salo tuli ensimmäiseltä osuudelta peräti 17 minuuttia kärjen jälkeen noin sijalla 300. Sija alkoi tippumaan heti toisella osuudella. Kolmannella eli pitkällä yöllä Tahiti aloitti todella lupaavasti, mutta puolen matkan jälkeen tuli liikaa virheitä eikä sija huomattavasti muuttunut aiemmasta. Kakkonen nousi vahvojen lyhyiden osuuksien ja kuudennen osuuden ansioista jo sijan 100 tuntumaan. Eroa sadan joukkoon oli Sir Michaelin lähtiessä 3,5 minuuttia ja 7 sijaa. Sir teki tiukkaa duunia säästäen jalkojaan pitkällä 15,5 kilometrin reitillä. Virhettä mies ei rasteilla tehnyt, vain pieniä ajautumisia rastiväleillä. Lopussa sadas sija kuitenkin karkasi paremmilla koivilla. Sir Michael sai lopussa maukkaasti kuitattua vielä yhden joukkueen viimeiselle rastille, mutta sija jäi tällä kertaa sadan ulkopuolelle: 102. Brotelai-Mikko juoksi tasaisesti tehden kuitenkin jonkin verran virheitä, tällä kertaa noin 600 miestä juoksi aloitusosuuden Brotelaita kovempaa.

Huippujen spekulaatio ei tällä kertaa asiantuntijatiimillä osunut aivan oikeaan, kakkonen oli ykkönen. Jukolan voitosta käytiin odotettu Suomi-Norja -maaottelu, mutta tällä kertaa kävi samoin kuin Tiomilassa: Norskit veivät parhaat palkinnot. Kymppisakissa oli odotetusti paljon hyviä suomalaisia viestijoukkueita, joista tiimin odotusten mukaisesti Delta oli lähellä voittoa, mutta menetti mahdollisuutensa kuudennella osuudella.

Jukolan viestin ennakko: Kalevan rastin voittokulku jatkuu.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä käydään Haminan kylillä Jukolan viesti. Myös Raatojen on pakko heittää omaa spekulaatiota kärjen tapahtumista, kaikki asiantuntijathan niin tekevät. Onneksi se on helppoa. Kilpailusta tulee Suomi - Norja -kamppailu, kuten lähivuosina on nähty. Voittajasuosikkeja on yksi: Kalevan rasti. Ykköshaastajaryhmässä on yksi joukkue: Halden SK. Sitten tuleekin jo suurempi määrä joukkueita, jotka voivat voittaa viestin, mikäli jompi kumpi näistä ennakkosuosikeista epäonnistuu tai haastaja ylittää itsensä. Muilla joukkueilla ei päiväosuuksilla vain yksinkertaisesti riitä vauhti Kalevan rastin kyydissä.

Ennakoimme järjestystä:
1. Kalevan rasti (itsestään selvä)
2. Halden SK (itsestään selvä 2.)
3. Kristiandsand OK (Yö on suurin kysymysmerkki, ankkurina luultavasti B. Rollier, joka juoksi ennen järjestävässä seurassa, joten tuntee maastot. Joukkueessa luultavasti myös suomalainen Mats Dahlen.)
4. Lidingö SK (joku ruotsailainen yltänee femmasakkiin)
5. Delta (tasaisen vahva)
6. Södertälje-Nykvarn OF (Tiomilassa pysyi kärjen mukana aivan loppumetreille. Kymissä ei auta asiaa, että joukkueen suurimmat tähdet ovat Gristwood ja Müller eli etelänmiehiä.)
7. Tampereen pyrintö (Ei riittäviä miehiä koviin paikkoihin, mutta hämäläinen surkumaasto on vähän saman tyyppistä talousmetsäkivikkoa kuin Jukolakin. Saavat pientä boostia siitä, että naiset voittavat oman viestinsä aiemmin lauantaina.)

Seuraavia voi ennakoida myös lähelle kärkeä:
Lynx (Nuoria osaavia kavereita, muttei maailmanliiga-tasoa), Rajamäen Rykmentti (Kahden staran lisäksi hiljaista), Hyviä suomalaisjoukkueita ilman voiton mahdollisuutta (loppupään osuuksien vauhti ei riitä): Paimion rasti, Ikaalisten nouseva voima, Hiisirasti, Turun metsänkävijät, MS Parma,...Näitä riittää.

Jukolan kilpailualueen vanha kartta on alla. Kilpailukeskus on kartan kaakkoisreunassa:

Jukolaa voi seurata reaaliajasta useista lähteistä. Tämän vuoden Jukola jää kuitenkin yleisön kannalta seuraavan Jukolan varjoon, ensi vuonna Jukola on Vantaalla. Silloin jokaisen sohvaperunan kannattaa vääntäytyä katsomaan lähtötapahtumaa ja aistimaan tunnelmaa. Mikäli innokkuutta on enemmän, kannattaa aloittaa Venlojen katsomisella. Se on mielekkäämpää kuin keskellä yötä valvominen. Pienten unien jälkeen voi sitten katsoa ratkaisut kotona televisiosta. Ehkä vuonna 2012 nähdään myös Raato-joukkue Jukolassa.

Helsingin Suunnistajien joukkueet ovat hieman muuttuneet ja ovat seuraavanlaisia:

Ykkösgängi:
1. Mr. Tammimäe (Nuori ja lupaava Viroilaisjuoksija.)
2. T. Haarlaa (Parhaimmillaan tällä osuudella Jukolan 2.nopein.)
3. E. Heinaro (20-vuotias nuortenmaajoukkuemies)
4. Tommi (18-sarjalainen erikoispitkänmatkan suomenmestari)
5. Jude (Parhaalla paikallaan, vain pummit vaarana. RAATO)
6. L. Valtonen (18-sarjan erikoispitkänmatkan sm kakkonen sekunnin erolla voittajaan (Tommiin).)
7. Raido Mitt (Viron paras juniorisuunnistaja, SM-sprinttimatkan 7.)

Kakkonen:
1. Dr Love (aloittanut Jukolan todella hyvin useasti, fysiikka kysymysmerkkinä)
2. A. Molnar (Nuori jätkä, viime vuonna kakskymppisten viestin suomenmestari.)
3. Tahiti (Yksi neljästä suuresta suomalaisesta, jotka ovat pysyneet Helsingin suunnistajien paidassa Tiomilan pitkän yön letkojen mukana 2000-luvulla. RAATO.)
4. I. Nurminen (ylirasitusta, muuten ykkösessä?)
5. M. Lassila (Perinteisesti parempi henkilökohtaisissa kilpailuissa, varma menijä.)
6. M. Laaksonen (Haluaa kakkoseen, jossa juoksee yleensä todella kovaa.)
7. Sir Michael (Haluaa alistaa ykkösen miehen. RAATO)

Raadot toivottavat kaikille hyvää Venlojen ja Jukolan viesti, niin juoksijoille kuin seuraajillekin. Palataan asialle sunnuntaina kilpailun jälkeen.

Uusia varusteita

Innostus pyöräilyyn on tullut kesän myötä ja tuntuu siltä, ettei seuraavaa ajoa edes malta odottaa. Tärkeimpänä urheilutapahtumana edessä päin on kuitenkin Jukola. Silti tilauksia on lähtenyt Britteihin chainreactioncyclesiin, Saksaan Bike-Discounttiin ja Cycle Componentsiin.

Vähemmälläkin määrällä tilauksia olisi selvitty, mutta ensimmäisen tilauksen jälkeen Judella meni ulkorengas rikki maantielenkillä. Samalla tilattiin JB:lle SPD-lukkopolkimet ja kengät. Polkimet olivat sellaiset, joissa toinen puoli on ilman lukkoa eli ajettavissa tavallisilla popoilla. Toinen tilaus tuli ajankohtaiseksi, kun Jude tajusi tarvitsevansa uudet maastorenkaat ja saavansa Saksasta tilattua kaasupatruunoita "pumppuun", mikä ei onnistunut Englannista. Nämä tavarat tilattiin Bike-Discountista.

JB innostui Pirkan pyöräilystä maantieajoon niin, että tilaa juuri näillä hetkillä hän on tilaamassa Schwalben Duranoja eli maantierenkaita Tunturin cyclocross pyörään. Samalla tulee Judelle Sidin maastopyöräkenkiin uudet "pumpit". Palaamme käyttökokemuksiin myöhemmin.

Brotelai-Mikko ei vielä tilannut mitään, mutta puhui pyöränsä rullausongelmista. Syystä tai toisesta pyörä ei tuntunut liikkuvan alamäkeen oikein ollenkaan Pirkan pyöräilyssä.