Kuvassa palkinnot.
Aikalailla tunnettua on, että lähes kaikki polkujuoksutapahtumat myydään loppuun nopeasti. 19.9.2020 järjestettiin kuitenkin kaksi päällekäistä tapahtumaa, minkä takia mahduin juoksemaan Sipoonkorpitrailin syysversioon. Vielä pitkään olin menossa SM-viestiin juoksemaan, mutta syksyn huonon vireen takia päätin ottaa pidemmän kisan, jossa vireellä ei olisi niin väliä.
Treenasin kisaan, kuten tavallisestikin: 50 kilometriä juoksua viikossa. Olen ottanut ohjelmaan myös, että yksi kerta viikossa pitää olla polkua, koska olen jo vähän kömpelö metsässä. Myös yksi kovavauhtinen lenkki pitää olla viikossa. Viikkoa ennen päätin kokeilla noin 165 sykkeellä juoksemista, jota pidin sopivana kisavauhtina. Ei mennyt putkeen. Jaksoin 7 kilometriä. Ulkoilutiellä tuolla sykkeellä vauhti oli 3.45min/km.
Tavoitteet asetin katsomalla vanhoja tuloksia. Tahiti oli juossut 2.15 ja sanoi sen menneen huonosti. Deltan Oskari Liukkonen oli juossut 2.08. SV:n Jani Virta oli juossut 2.00. Vuonna 2010 juoksin Virran kanssa samaa matkaa Tiomilan pitkän yön, mutta mies on jatkanut kovaa treenaamista ilmiselvästi sen jälkeekin. Itse olen mielestäni hyvässä kunnossa, mutta en toki tuollaisessa kunnossa. Tahitin kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella asetin tavoitteeksi aikavälin 2.05-2.10 ja vähimmäistavoitteeksi 2.15.
Tankkasin edellisenä iltana Hartsportilla. Salibandyjoukkueen saunaillan kuittasin yhdellä makkaralla ilman olutta. Aamulla jatkoin Dexalilla ja yhdellä Batterylla. Otin neljä pientä Dexal-geeliä Ironman-vyöhän mukaan, en mitään muuta.
Kisan aluksi olin vähän aikaa toisena, mutta ensimmäisessä alamäessä rullasin karkuun. En ollenkaan tuntenut muita kilpailijoita, mutta totesin, että olen vahvoilla askeleeni kanssa. Oletinkin että heikoimmat puoleni nykyään ovat katoavat voimavarani, sillä en ole enää kovin jaksava ylämäissä ja soissa. Soissa en ole kyllä koskaan ollutkaan. Alkumatkasta oli helppoa ulkoilutietä ja metsäautotietä. Vajaan kahden kilometrin kohdalla oli suora pitkä ylämäki. Silloin näin takanani seuraavan juoksijan viimeistä kertaa.
Ensimmäiselle juomapisteelle oli reilu 5 kilometriä. Matka oli ollut pääosin hyvää polkua. Seuraavaksi käännyttiin 30 kilometrin reitin lisälenkille. Lisälenkki osoittautuikin oikein kunnon pikkupoluksi. Jatkuvia pikkukäännöksiä ja hyvin pientä polkua. Tuntui, että vauhti pysähtyi välillä kokonaan. Sykkeet kuitenkin pysyivät edelleen sopivasti 165-170 tasossa. Oli pakko keskittyä reittimerkkeihin, ei voinut paljoa muuta ajatella. Sen lisäksi mietin sitä yhtä juoksijaa takanani. Jos hän saisi kiinni, minulla olisi ehkä hieman kiristysvaraa. Ainakin lopussa voisin kiriä.
Lenkki oli pitkä. Otin taas geelin, kun huomasin juoman lähestyvän 15 kilometrin kohdalla. Pääsin juoksemaan hetkeksi helpompaa baanaa. Se sopi minulle hyvin. Sitten käännyttiin varsinaiselle 21km reitin lenkille. Pikkuhiljaa alkoi tulla ohitettavia. Aluksi ohitettavat eivät osanneet varoa, eivät tainneet ymmärtää, että olin eri reitillä. Käytin välillä ohituksiin turhaa voimaa. Hyvä etten ollut aivan piipussa vielä. Jotkut ihmettelivät vauhtiani: "Siinä menee oikea polkujuoksija, tuolta se näyttää".
Joskus 21km kohdalla tulin taas juomapaikalle. Matka alkoi jo painaa. Roskikset olivat lähellä juoman ottamista ja jouduin juomaan kävellen ja nopeasti hörpäten 2-3 dl. Seuraava kilometri oli vaikeampi, mutta tiesin että sitten helpottaa. Taas joku kommentoi vauhtiani: "Miten sä voit vetää tolla tavalla?". Nyt en malttanut olla vastaamatta: "Kovat tyypit vetää vielä puoli minuuttia kilometrillä kovempaa, tää on tällasta 4-kymppisten äijien vauhtia." Hetken mietin miten kovat jätkät vetävät. On se hirveää kyytiä. Toki matkan pituus niitäkin hidastaa. Olli on kova menijä, ehkä täällä polku olisi jo suosinut Ollin metsäaskellustakin. Samaan aikaan Aulanko Tower Trailin voitti ikämiessuunnistaja nuoremman menijän Arto Talvisen nenän edestä. Hurjaa olisi nähdä ulkomaalaisten suunnistajien polkuvauhtia.
Väliajat olivat pitkään olleet niin huonoja, etten kuvitellut olevan mitään mahdollisuuksia kohtuulliseen aikaan. Suoranainen ihme pitäisi tapahtua, jos ehtisin Tahtitin aikaan. Ehkä loppu on pelkkää tietä? Sitten 24 kilometrin kohdalla edessä aukesi Kuusijärvi. Muistin, että reitti vain käytännössä kiersi järven ja meni maaliin. Eihän tästä voi olla paljon mitään enää? Aikaa oli kulunut noin kaksi tuntia ja kohta maalissa. Jes! Sitten reitti kääntyi pois ulkoilutieltä pahaan ylämäkeen. Ähh! Vähän hankalaa polkua ja paluu rantaan. Sitten näin pitkokset, joiden tiesin vievän maalia kohti. Loistavaa. 2.07 ja jotain mittarissa. Ulkoilutielle. Loppukiri. Kuulutus sanoo: "2.08.43, kova aika". On juuri sopiva aika.
Toni "Loge" Louhisola toi heti palkinnot, kun olin kontallani maalissa. Juteltiin vähän aikaa. Oli mukavaa. Aurinko paistoi. Energiavarastot oli tyhjät. Heikotti pahasti. Pojan fudismatsin alkuun Vuosaaressa puolitoista tuntia. Pakko lähteä autoa kohti. Itselleni (78kg ja vanhat jalat) S-Lab Speed oli aivan minimalistinen kenkä noihin juurisiin ja kivisiin polkuihin. Jalkapohjat ovat aivan hakatut. Vähänkään pidempi lenkki vaatii jäykemmän pohjan. Nykyään näillä kengillä olen kyllä juossut myös suunnistuskisoja, koska suunnistuskenkien vaimennus ja rullaavuus on usein olematon. Nyt odottamassa on Inovit, joilta odotan enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti