Kopparnäs Coast Trail 2021 20km: 2.sija

Kopparnäs on Helsingin lähellä parhaita kallioisia ranta-alueita, joita ei ole rakennettu. Kivoille rantakallioille voi löytää myös muualla Kirkkonummen lähistöllä, kuten ainakin siian onkijat tietävät. Kopparnäs Coast Trail on muutaman vuoden vanha tapahtuma, mutta järjestäjänä toimiva Metsäreitti on kokenut tapahtumajärjestäjä kestävyysurheilussa. Heidän kisansa ovat tapahtumina aika suunnistuskilpailun tapaisia, mikä tarkoittaa rentoa tunnelmaa ja luonnonhelmassa olemista.

Itse kisaan valmistautuminen ei ollut optimaalista, kävinhän kaksi viikkoa aiemmin vetämässä totaaliraadot NUTS Hetta-Pallaksella. Jalat palautuivat juoksukuntoon kuitenkin nopeammin kuin Karhunkierrokselta, jonka jälkeen pystyin myös juoksemaan hyvin Bodomtrailissa. Odotin että kahdessa viikossa olen vähintäänkin tyydyttävässä kunnossa juoksemaan Kopparnäsissä. 

Ensimmäisen viikon Hetta-Pallaksen jälkeen juoksin pieniä lenkkejä ja lepäsin. Toisella viikolla juoksin maanantaina aika kevyen lenkin, lepäsin tiistain, juoksin keskiviikkona pitkähkön kiihtyvän lenkin, lepäsin torstain ja kävin perjantaina lyhyellä lenkillä. Keskiviikon treenissä juoksu kulki jo aika hyvin ja luottamusta tuli, että kilpailussa jaksan juosta hyvällä vauhdilla. Perjantaina jalat olivat hieman kipeät, mutta syke- ja vauhtitaso oli hyvä. Pidin tarkoituksella kaksi lepopäivää viikolla, jotta jalat olisivat palautuneet. Lyhyellä aikavälillä en usko kunnon nostoon, vaan levon varmistaminen on tärkeämpää.

Kisan lähtöviivalla oli joitakin tuttuja nimiä. Oli helppo tehdä jako juoksijoista. Oli kansainvälisen vauhdin Mårten Boström ja sitten me muut. Meistä muista en osannut etukäteen sanoa, kuka olisi vauhdikkaimmassa kunnossa ja miten tuttuja polut olivat muille, eli kuka olisi vahvoilla kallioilla ja kuka tieosuuksilla.

Kisa alkoi kallio-osuudella. Tuntui, että aloitimme rauhallisesti. Ensimmäisessä alamäessä tuntui, että suorastaan odottelimme. Halusin juosta kovaa koko matkan, joten kiihdytin hieman. Samalla Mårten kiihdytti keulaan. Kallio vaihtui leveäksi ulkoilupoluksi. Mårten juosi 10-20 metriä edelläni ja muut seurasivat minua muutaman metrin takaa. Ensimmäisen kilometrin jälkeen tulee pieni hiekkatieosuus, jossa Mårten tuntui kiihdyttävän vauhtia vielä vähän lisää. Totesin, ettei minun ole mitään järkeä kiihdyttää tai välittää meidän välisestä välimatkasta, vaan annoin välimatkan kasvaa. Toinen kilometri meni 3.40, vaikka kerran ylitettiin kaatunut puu ja risteyksessä piti väistellä pajuja.

Reilun kahden kilometrin kohdalla siirryimme syheröiselle pikkupolulle. Samalla Mårtenin selkä katosi ja näin hänet seuraavan kerran maalissa. Polulla tuntui, että takana tulevat ottivat koko ajan kiinni, vaikka yritin pitää vauhtia. Polussa oli niin jyrkkiä mutkia, että vauhdin pitäminen tuntui vaikealta. Olisi ollut hyödyllistä juosta reitti etukäteen, mutta voi olla, ettei silloinkaan olisi juossut oikeaa uraa. Hidastin, etten väsyisi turhaan repimiseen. Jani Virta juoksi minut kiinni. Totesin, että on parempi ottaa kevyemmin, sillä pelkäsin väsyväni. Pidin mielessäni Hetta-Pallaksen hyytymisen ja varoittelin itseäni liian kovasta alkuvauhdista. Päästin Janin eteeni, olenhan vanha viestisuunnistaja, ja usein tehtäväni on ollut pysyä letkassa mukana. Toisen perässä juoksemalla vaikeassa maastossa saan paremmin luettua askelten paikkoja. Kolmen kilometrin kohdalla oli juottopaikka, join urheilujuomaa. Samalla polku muuttui suoraviivaisemmaksi ja viidestä kilometristä eteenpäin kallioiseksi. Jatkoin Janin perässä. Jotain ääniä kuului takaa, mutta lyhyillä vilkaisuilla en nähnyt ketään.

Kuva Johanna Olli

Kuuden kilometrin kohdalla tullaan yleisön eteen maalin kohdalle ja juostaan aika rankkaa hiekkarantaa. Minulla oli perhe kannustamassa paikan päällä. Jani näytti nappaavan lötköpullot mukaan huoltajalta:

 

Kuva Johanna Olli

Ennen seitsemää kilometriä oli jälleen juomaa. Otin tälläkin kertaa urheilujuomaa. Hiekkarannan jälkeen juoksimme leveää ulkoilupolkua, joka oli vähän pehmeä, mutta muuten nopea. Välillä oli taas hienoja kallioita, kunnes kahdeksan kilometrin jälkeen kävimme oikein suunnistajamaisessa notkossa, jossa oli heinikkoa ja kaislikkoa. Pahimmat oli toki raivattu pois, eikä mitään liian vaativaa risukkoa ollut. Yhdeksästä kolmeentoista kilometriin juoksimme pientä rantapolkua Klobbackan kallioilla, mikä oli erittäin kivaa. Nämä olivat kilpailun hitaimmat kilometrit johtuen polun mutkaisuudesta ja ajoittaisesta kivikkoisuudesta. Samalla nämä olivat kilpailun kannalta minulle odottelun kilometrit. En tiennyt kuinka tiukoilla Jani oli. Sykkeistä ja tunteesta oletin, että minulla on varaa kiristää. Oletin myös, että Jani ei juokse aivan täysillä kokeneena kettuna, mutta toisaalta Jani voisi olla lähellä täyttä vauhtia ja luottaa, etten jaksa loppuun asti. Itse en uskaltanut vielä avata peliä, koska en luottanut jaksavani loppuun asti kovaa. Tässä kohtaa päätin, että pitäisi odottaa vähintään 15 kilometriin ja mieluummin 17 kilometriin asti, ja sitten kiihdyttää. 13 kilometrin kohdalla oli jälleen juottopiste. Otin välillä vettä, koska sokeri tuntui jäävän suuhun ärsyttävästi.

Kuva Jari Tamminen

14 kilometrin kohdalla oli valokuvausta ja upeita kalliorantoja. Berguddenin jälkeen joku huusi, että olimme kolme ja puoli minuuttia Mårtenia perässä. Vastasin että Mårten on lenkillä, kun pysytään noin hyvin perässä. Toisaalta oma juoksu tuntui hyvältä, vaikka sellaista lyöntivaihdetta ei vielä ollut päällä. 

Kuva: Poppis Suomela

15 kilometrin kohdalla siirryttiin suurimmille kallioalueille, jotka muistin eri suunnistuskisoista ja treeneistä vuosien takaa. Upeita kallioita. Kallionousussa olin huomaavinani, että Jani hieman puuskuttaa. Omat jalat tuntuivat hyviltä. Matkaa oli takana 15,5km. Oli aika lähteä. Jännä paikka aina, vuosienkin kokemuksen jälkeen. Kiva kisa tulossa. Kohta keuhkot huutaa. Lähdin kovalla kiihdytyksellä ylämäkeen. Varoin, ettei aivan kauheita happoja vielä tulisi, vaan pystyisin jatkamaan seuraavassakin mäessä samaa lyöntiä. Jani ei pystynyt vastaamaan. Alamäen rullasin kovaa. Samanlainen mäki ylös. Sykkeet 180-tasossa aiemman 165-tasoon verrattuna. Ylämäkeä tasaisen kovaa. Jani jäi tasaisesti, mutta tuli edelleen aika lähellä ja tasaisen hyvää vauhtia.

Kuva: Poppis Suomela

Kalliolta laskeudutaan 17 kilometrin kohdalla juottoon hiekkatielle. Tiputin maahan ensimmäisen vesikupin. Pysähdyin ottamaan urheilujuoman mukaan, tuntui että jotain pitää ottaa. Jani oli ollut vauhdikas tiepätkillä aiemmin ja minulla oli kova kiire päästä tielle. Jani oli vain 30 sekuntia perässä. Nyt tuntui jo, että maastossa erinomaiset S-Lab Speedit eivät hiekkatiellä rullanneet oikein hyvin. Ehkä syy oli kuitenkin jaloissa, tiedä sitten. Melkein kilometri hiekkatietä tuntui noin kolmelta kilometriltä. Vaikutti siltä, ettei Jani kuitenkaan saanut tiellä kiinni. Seuraavaksi taas kalliota ylämäkeen, omaa vahvuusaluettani. Varmaankin kaikkien reisihirviöiden vahvuusaluetta. Jania en nähnyt kalliolla lähellä. Sykkeet sain pidettyä korkealla. Luotin, että vauhtikin on hyvä. 19 kilometrin kyltti tuli vastaan. Nyt tiesin tulevani toiseksi, hyvin vedetty. Loppu oli alamäkeä kohti maalia. Juoksin hieman varmistelle, etten turhaan juoksisi ulos reitiltä, joka oli kyllä hyvin merkitty koko matkalta. 

20 kilometrin jälkeen reitti kääntyi rantaan kohti loppusuoraa. Lapset huusiva: "Loppukiri loppukiri!" No, siihen sitten vielä loppukiri hiekkarannalla. Ihan hyvin kroppa tuntui happoa sietävän, eikä ultrajuoksu tuntunut ainakaan kestävyydessä. 

Kuva Johanna Olli

Oli mahtavaa päästä kisaamaan tällä tavalla ja tietysti on vielä hitusen kivempaa, kun loppuveto onnistuu tällä tavalla. Maalissa olin toisena neljä ja puoli minuutti Mårten Boströmin jälkeen. Etukäteen pidin tavoitteenani hävitä alle 12 minuuttia ja mahdollisena hävitä alle 10 minuuttia. Jälkikäteen katsoin Mårtenin sykkeitä Stravasta ja luulen, että hän olisi juossut täydellä vauhdilla ehkä neljä minuuttia kovempaa. Joka tapauksessa oma juoksuni oli tasooni nähden erinomainen. Ja mikä vähintään yhtä kivaa, tapahtuma oli mielettömän mukava, keli osui nappiin ja perhekin oli kannustamassa. Aivan erinomainen päivä rannalla. Myöhemmin vaimoni tuli kahdeksalta kilometriltä tyytyväisenä maaliin langon vaimon kanssa. Jes!

Tulokset 20km:

1. Mårten Boström 1.24.07

2. Jussi Ernamo 1.28.40

3. Jani Virta 1.29.43

4. Thomas Schreven 1.32.03

5. Lari Koivu 1.32.08

Kuva Johanna Olli

Reitti:

Reitti on pääosin kohtuullisen pientä polkua, mutta ei kovin hankalaa. Reitillä on paljon sileää kalliopohjaa, jossa tulee luonnollisesti juostavaksi kallioaskelmia sekä ylös että alas. Reitillä ei ole juurikaan pehmeää pohjaa. Jos reitti on kuiva, kenkä voi olla hyvin nopea pienellä kuviolla. Lähes sileän alustan kenkä toimii, kunhan kumi on sellaista, että se tarraa sileään kallioon. Märällä alusta on vaikea, silloin voi jopa harkita nastoitettua kenkää. Kokemukseni mukaan märällä kalliolla mikään kumipohja ei pidä erityisen hyvin.

NUTS Hetta-Pallas 66km: 5. sija

Lyhyt versio:

"Kolmas sija oli jo mulla. Olin seuraavaa 9 minuuttia edellä jossain 48km kohdalla, kun oli pitkä nousu. 54 kilsan kohdallakaan ei ketään näkynyt minuuttien sisällä, mutta silloin aloin jo tummua. Aurinko alkoi paahtaa 40 kilometrin jälkeen. Minä poika juoksin jalkatuntumalla. Jalat jaksoi vielä kohtuu 56km. Mutta kroppa tilttas. 60 km kohdalla Heikki tuli ohi. Makoilin ja oksensin. Ei saatana. Keräsin itseni kävelyyn, jossa syke oli 120. Se oli taputeltu. En edes pystynyt alas juoksemaan Pallakselta, kun rupesi pyörryttämään, pistämään ja kakomaan. Jalat oli paremmat kun Karhunkierroksen lopussa kuitenkin, vaikka huonot. Ei yhtään kramppia.

Pitkä versio:

Olin Karhunkierroksen jälkeen niin hyvissä fiiliksissä, että halusin juosta myös toisen polku-ultrajuoksun tänä kesänä. Lomasuunnitelmien vääntelyllä ehdin juuri käymään Ylläksellä ennen pojan Hesacuppia juoksemassa Hetta-Pallas-juoksun, jonka pituus on 66 kilometriä. Karhunkierroksen ja Hetta-Pallas-juoksun väliajan treenasin lähinnä loivaa ala- ja ylämäkijuoksua Paloheinän mäessä. Muu juokseminen oli sitä perusjuoksua. Pitkät polkujuoksut jätin tekemättä, koska välissä oli aika vähän aikaa ja koko ajan oli hellettä. Ajattelin, että pitkästä lenkistä palautuminen näissä keleissä on turhan hidasta ja aiheuttaisi ylimääräisiä välipäiviä treenaamiseen.

Saavuin kisapaikalle edellisenä päivänä. Ajoin mökiltä reilut 900 kilometriä yksikseni autolla kisapaikalle. Otin pieniä kävelyitä matkalla ja söin yhden ateriankin kävellen samalla, jotta jalat eivät olisi jumissa matkasta. En huomannut mitään jumia kisassa. Repun kamat oli katsottu jo mökillä aika valmiiksi. Kisasta tuli pelätty hellekisa, vaikka virallisia hellelukemia ei kisan aikana saavutettukaan. Aivan pahinta kuumuutta ei ollut, mutta juoksussa keli vaihteli 20-23 asteen välillä. Varusteiksi valitsin Patagonian Strider Pro -shortsit, jotka ovat kevyet ja Salomonin Sense-paidan, joka on hyvin ohut. En uskaltanut ottaa hihatonta paitaa, sillä omissani on sellaiset kaula-aukot, että juomareppu pääsee hiertämään niskaa. Kengiksi otin jo luottokengän aseman saavuttaneet Salomon S-Lab Ultra 2:set. Sukiksi en uskaltanut ottaa vielä Bridgedalen uusia matalia polkujuoksusukkia, vaan lähdin luottosukillani Falken TK 2 Cool. Tälläkään kertaa ei yhtään hiertymää jaloissa, joten toimiva valinta. Kuumuuden takia en ottanut kompressiosäärystimiä.

Kisaa edeltävä yö oli haasteellinen, koska hotellissa ei ollut ilmastointia ja sisälämpötila oli todella korkea. Nukuin kuitenkin kohtuullisesti ja varmistin tankkaamalla, ettei mitään nestehukkaa ennen kisaa ollut. Söin aamupalaksi reilusti leipiä ja puuroa, lähinnä siis hiilihydraatteja. Jätin väliin kaikki normaalista ruokavaliosta poikkeavat, ettei tulisi ongelmia.

Lähtöpaikalle oli bussikuljetus järjestäjän puolesta, joka tuli nätisti ajallaan. Bussin vessa ei toiminut tai ei ollut päällä. Jouduin pyytämään (muidenkin puolesta) yhden puskatauon porukalle. Saavuimme hyvissä ajoin Hettaan, jossa aloin valmistautumaan lähtöön. Söin vielä yhden banaanin ja join hieman nestettä. Juttelimme ennen lähtöä Miikun kanssa varusteista. Vähän ennen lähtöä siirryin lähtöviivalle ja moikkasin suunnistajat, joita odotin kärkisjoille. Oma tavoitteeni oli juosta reitti noin kuudessa ja puolessa tunnissa.

Kisa alkaa noin viiden kilometrin asfaltilla ja jatkuu vielä kuusi kilometriä hiekkatietä. Asfalttitiellä löysin Heikki Tapanisesta sopivan vauhtisen kaverin. Väiaikamme olivat noin 4.25min/km. Kärki karkasi niin, että siellä juostiin varmaankin noin 4min/km. Juttelimme kärjen vauhdista ja omasta vauhdista, sekä muihin suoritukseen liittyvistä seikoista. Heikin kello piippaili puolen tunnin välein, jotta hän muisti tankata. Minä tankkasin geeliä 20 minuutin välein ilman hälytystä. Minulla oli käytössä Dexalin geelit. Olin vaihteluksi ottanut mukaan myös vihreitä kuulia jonkin verran. Niitä söin enemmän fiiliksen mukaan.

Ekaan huoltoon mennessä olin juonut litran nestettä. Otin mukaan seuraavalle pätkälle 1,5 litraa nestettä, sillä ensimmäinen huoltoväli oli jotakuinkin 11 kilometriä ja seuraava väli noin 20 kilometriä. 

Ensimmäisen huollon jälkeen noustaan suhteellisen helppoa polkua avotunturiin. Arvioin tiellä, että olimme kymmenen ensimmäisen joukossa, ehkä sijoilla 8 ja 9. Avotunturiin nousu muuttui välillä niin jyrkäksi, että omalla tavoitetasollani oli järkevää kävellä muutamia kohtia. Kun ylämäki muuttui alamäeksi, Heikki jäi ajoittain pienen etäisyyden päähän. Kuva on ensimmäisiltä avotunturipätkiltä.

Kuva: Rami Valonen

Reilun 20 kilometrin jälkeen huomasin, että käännyimme vaellusreitiltä vasemmalle kohti Ketomellaa. Juoksu oli koko ajan tuntunut helpolta ja olimme Heikin kanssa ohittaneet jo kaksi juoksijaa. Käännyttyämme alkoi  loiva lasku, jonka tiesin rataprofiilista jatkuvan aina Ketomellaan asti. Aluksi lasku oli hiekkapohjaista ja helppoa, ehkä välillä vähän turhan jyrkkää, sillä vauhdin ei aina voinut antaa vapaasti rullata. Sitten lasku muuttui metsäpoluksi, joka oli välillä tasamaata ja välillä täydellisen loivaa alamäkeä. Saavutin taas kaksi juoksijaa. Olin tullut alamäkeä todella rennosti, mutta olin välillä silti huolissani, että juoksenko liian kovaa. Matkanteko oli hyvin helppoa. Hymyilin Poppiksen kameralle:

Kuva: Poppis Suomela

Toinen huolto oli samalla viimeinen. Olin juonut melkein kaiken mukaani ottamani nesteen. Kaadoin loput maahan ennen huoltoa, sillä se ei maistunut hyvältä. Olin ilmeisesti ottanut vettä pulloon, jossa oli aiemmin ollut urheilujuomaa. Huollossa olin turhan hätäinen. Kuorin puolikkaan banaanin, jonka söin heti huollon jälkeen. Täytin kaikki pulloni, yhteensä kaksi litraa, täyteen. Olisi myös kannattanut juoda kunnolla huollossa, vaikka litra. 

Heti huollon jälkeen tuli vastaan kärkiryhmässä juossut Esa Huttunen, joka kertoi, että olen kolmantena. Hänellä oli imeytymisongelmia. Sijoitus oli kiva tieto, mutta ehkä innostuin siitä hieman liikaa. Vaikea sanoa vieläkin. Oli miten oli, seuraavat kilometrit huollon jälkeen juoksin aika kovaa. Sykkeet olivat aiempia hieman kovemmat, mutta jaloissa ei ollut väsymystä, enkä muutenkaan ollut huolestunut kunnostani. Lähdimme nousemaan takaisin avotunturiin. Heti puurajan ohitettuani huomasin kuumuuden. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Avotunturissa polut jatkuivat kohtuullisen helppoina. Välillä oli hieman vaikeampaa, mutta pääosin helppoa. Mietin, että olen juossut aika vauhdikkaasti, että luultavasti ero taakse kasvaa. 48 kilometrin kohdalla näin juoksijan takanani ja mittasin eroksi noin yhdeksän minuuttia. Ajattelin, että kolmas sija olisi täysin itsestäni kiinni. Jos jaksan juosta maaliin, pysyn kolmantena. Montaa kilometriä ajatus ei kestänyt, vaikka eipä maaliinkaan enää montaa kilometriä ollut. Upeita maisemia oli jälleen tarjolla, mutta pääni ei oikein enää rekisteröinyt mitään.

52 kilometrin kohdalla huomasin olevani väsynyt. 54 kilometrin kohdalla join vielä purosta ylimääräistä. Olin tehnyt samoin noin aiemmin kerran. Tunsin vielä, että on mahdollista päästä kunnialla maaliin. Vähän ajan päästä tuli taas Esa vastaan. Totesin, että kroppa on täysin löysä. Esa sanoi, että maaliin on vain yksi mäki enää. Jep...Pallas. Pallas on vain yksi mäki, eikä sen yli mennä edes korkeimman kautta, mutta tällä kertaa se oli minulle liikaa. Huomasin kävellessäni, että kiemurtelen kiivetessäni ylös kivikkoa pitkin. Kurkin taakseni, tiesin että matelen. Vähän toivoin, että muutkin matelevat. Vähän ajan päästä näin Heikin tulevan takanani juosten hitaasti. 

Nousu tasoittui vähäksi aikaa. Tunsin, etten voi oikein enää juostä, mutta juoksin silti. Viimeisen kerran, ajattelin. Juoksu oli surkeaa ja sitä kesti ehkä 300 metriä. Sitten 60 kilometrin kohdalla tuli stoppi. Hoipertelin. Heikki ohitti ja kysyi, onko kaikki kunnossa. On toki. Lupasi, että maalissa tarkkailevat tuloani. Alkoi heikottaa. Menin makaamaan. Tässäkö tämä oli? Hajosiko menopeli? Käännyin kontilleni, siitä pääsee ylös. Eipäs, pitikin vähän oksentaa. Aika vähän tuli jotain urheilujuoman näköistä. Vähän helpotti. Ylös ja liikkeelle. Ei yhtään voimaa kropassa. Seuraavaksi tuli ohi naisten sarjan kärki. Tsemppiä kummallekin huudeltiin. Mr Pääkaupunkiseudun polkujuoksu Terho Lahtinen oli seuraavana katselemassa kisaa. Siinä jotakin juteltiin. En varmaan antanut positiivista kuvaa;). Sitten olin ylhäällä. Nyt vaan hölkkään alas. En hölkkääkään. Pistää ja pyörryttää. Meinaa oksettaa taas. Taidanpas kävellä. Sitten meni ohi neljäs sija. Kävelin edelleen, onpas pitkä alamäki. Naisten kakkonen meni ohi. Kävelin. Kuulin kuulutuksen. Kävelin. Kuulin kun minua kuulutettiin. Kävelin vielä 15 minuuttia. Juoksin viimeiset 20 metriä. Kuvasta voi huomata, ettei minulla ole hiki, kuten ehkä olisi hyvä olla.

Kuva: Rami Valonen

Maalissa. Menin makaamaan.

Kuva: Rami Valonen

Maalissa sain urheilujuomaa Juha-Pekka Konttiselta, jonka oksensin. Se piristi. Juttelin vähän, mutta koska oli kiire päästä palautumaan, piti lähteä ensimmäiseen bussiin. Kävelin bussiin. Makoilin koko matkan. Nousin ylös, kun lähestyttiin äkäslompoloa. Taas kakomista. 

Jälkikäteen voi todeta, että nestehukka vei miehen aallon pohjalle. Jalat olivat jälkikäteen kipeät, mutta eivät samalla tavalla kuin Karhunkierroksen jälkeen. Join hotellissa melkein kolme litraa ennen ensimmäistä vessakäyntiä. Viimeisellä 33 kilometrin pätkällä join 2,5 litraa, mikä oli kuitekin itselleni liian vähän. Aikaa tähän väliin kului 4,5 tuntia, mutta ilman lopun totaalisippiä olisin luultavasti käyttänyt siihen noin 3 tuntia ja 40 minuttia. Vielä 52 kilometriän kohdalla olin ajassa 5 tuntia. Viimeiseen 14 kilometriin käytin siis 2h15min. Niistäkin kilometreistä neljä oli hiekkatietä alamäkeen...

Ei hyvää päivää mikä veto. Otti vähän liian koville.

Reitti

Reitti on aluksi asfalttia ja hiekkatietä ensimmäiseen huoltoon. Sieltä alkaa helpohko polku ylös tunturiin. Alaspäin on ennen Ketomellaa on välillä hieman teknisempää juurakkopolkua toiseen huoltoon.

Toisesta huollosta on taas asfalttia ja helppoa hiekkapohjaista uraa aina tunturiin muutaman kilometrin ajan. Polut jatkuvat loivapiirteisinä. Välilä on kivikkoa ja käveltävää nousua tulee Lumikeron nousussa. Lasku ennen Pallasta on teknisesti vaativa, aika kivikkoinen ja jyrkkä. Pallas vaatii voimaa, mutta on hyvävoimaiselle juostava nousu, eikä liian tekninen juostavaksi. Alas pääsee hiekkatietä viimeiset neljä kilometriä.

Vettä on toisen huollon jälkeen saatavilla useamman kerran ainakin 45 ja 54 kilometrin kohdilla eli vesihuollossa voi tukeutua myös luonnonvesiin ja kuumalla kelillä näin kannattaakin tehdä.

Valmiina kisaan: NUTS Hetta-Pallas 66km

 Huomenna perjantaina kello 12.00 on Hetta-Pallas-juoksun lähtöhetki. Olen Karhunkierroksen jälkeen harjoitellut neljä kertaa mäkeä ja juossut kaksi kovavauhtista lyhyempää kisaa. Kovien helteiden takia en ole harjoitellut yhtä paljon kuin aiemmin. Harjoittelu on kuitenkin ollut säännöllistä, eikä mitään ongelmia ole ollut. Lähiaikoina on tuntunut myös siltä, että olen jossain määrin tottunut helteisiin ja eilinen 29 asteen lämpötilassa juostu lenkki sujui hyvin.

Kisajärjestäjän sivuilla https://nutsyllaspallas.com/fi/ ei ole vielä seurantalinkkiä, mikä hieman harmittaa, sillä kisabussini lähtöön lähtee kello 9 hotellilta, eikä aamulla huvittaisi enää lähetellä linkkejä kotiväelle.

Huominen keli on lämmin, mutta pilvinen. Lämpötila pyörii 19 ja 23 asteen välillä, mikä on turhan kuuma, mutta ei onneksi paha. Lauantaina kisaaville ennustetaankin sitten jo taas kovaa hellettä. Toivottavasti helle ei toteudu.

Seuraajille kerrottakoon reitistä, että ensimmäiset 10 kilometriä on tietä. Odotan, että juoksen pätkän 43-50 minuuttiin. Sen jälkeen reitti siirtyy tunturiin ja hidastuu merkittävästi. Toivon olevani viimeisellä huoltopisteellä 33 kilometrin kohdalla noin kolmessa tunnissa. Sen jälkeen alan kiristämään vauhtia, mikä oikeasti tarkoittaa, että hidastun kuitenkin. Viimeiset 20 kilometriä juoksen aikalailla kovaa. Viimeisellä 10 kilometrillä voi mennä niin kovaa kuin pääsee. Toivottavasti tavoitan maalin kuudessa ja puolessa tunnissa, jolloin keskivauhti on tasan 10km/h.

Edit:

Tässä seurantalinkki: https://sportrec.eu/ui/#1gec3gf

Kohti NUTS Hetta-Pallas -juoksua

Harjoittelulla ei hirveästi ehdi tehdä muutoksia juoksukuntoon Karhunkierroksen ja Hetta-Pallaksen välissä. Ajallisesti juoksujen välissä on kuusi viikkoa, joista nyt on kulunut kaksi ja puoli viikkoa. Nyt jalat ovat jo palautuneet ja on aika miettiä, mitä asioita pitää ottaa huomioon.

Tärkeät asiat siirryttäessä Hetta-Pallakselle

• Mäkijuoksuvoiman lisääminen
• Kelin vaikutus
• Varusteet helteeseen

 Mäkijuoksuvoiman lisääminen

Olin Karhunkierroksella heikoimmillani mäissä, erityisesti alamäissä, kun reidet olivat väsyneet. Hetta-Pallaksella mäkien pitäisi olla juostavampia ja siksi yritän panostaa harjoittelussa loivempiin pitkiin nousuihin ja laskuihin. Toivottavasti olisin kisassa valmis tekemään pitkää työtä mäissä.

Kelin vaikutus

Hetta-Pallaksellakin keli voi olla mitä tahansa. Nyt juostaan kuitenkin keskellä päivää, joten pelko nousee lämpötilan mukana, toivottavasti ei tule hellettä. Juomaa ei ole karttojen ja kuullun mukaan saatavilla puroista ja viimeisestä huollosta on 33 kilometriä maaliin. Juominen tuolla viimeisellä välillä voi nousta ongelmaksi helteellä. Toivottavasti vältytään helteeltä. Karhunkierroksen yössä tuli jo testattua varusteet kylmään keliin.

Varusteet helteeseen

Minulla on ollut aina vähän ongelmia kaikkien muiden shortsien kanssa lukuunottamatta trikooshortseja. Nyt olen tilannut testattavaksi kolmet shortsit, katsotaan jos löydän tätä kautta uudet suosikit. Juoksuliivin alla on helppo pitää t-paitaa, mutta pystyisikö juoksemaan pelkällä juoksuliivillä? Tämä on jotakin jota voisin olla valmis kokeilemaan, jos juostaan ultraa helteellä.

Harjoitusohjelma kohti Hetta-Pallasta

Karhunkierroksen jälkeen kaksi kevyempää treeniviiikkoa.

Kolmannella viikolla kaksi mäkiharjoitusta ja normaalia treeniä. Määrä aika suuri 80km.

Neljännellä viikolla kaksi mäkiharjoitusta ja normaalia treeniä. Määrä suuri 100km.

Viidennellä viikolla jo kevennetään. Yksi mäkiharjoitus, helppoja juoksuja. Määrä 70km.

Kuudennella viikolla levätään kohti kilpailua. Määrä ennen perjantain kisaa 25km.

Bodomtrail 12km 4.sija ajalla 52.39

Kuva: Rami Valonen Bodomtrail 2021

Olin jo haudannut ajatukset siitä, että voisin juosta kunnolla Bodomtrailissä. Karhunkierroksen 83 kilometristä oli aikaa vain kaksi viikkoa. Maratonilta muistan palautuneeni kolme viikkoa. Toisaalta ultra on matalampi tehoiltaan. Ensimmäinen viikko palautumisessa oli vaikea. Etureidet olivat kipeät koko viikon, eikä ollut järkeä lähteä juoksemaan. Työmatkapyöräilyä ja kävelyä tuli tehtyä kuitenkin. Toisella viikolla alkuviikolla pääsin jo juoksemaan kunnolla, vaikka vieläkin juoksu oli aika hankalaa. Neljäntenä peräkkäisenä juoksupäivänä, keskiviikkona, rupesivat jalat tuntumaan väsyneeltä. Päätin levätä torstaina ja perjantaina. Perjantaina ajoin kuitenkin 20 kilometriä maantiepyörällä 45 minuutissa, josta loppupuolikkaan aika kovaa.

Lauantaina en tankannut kummemmin kisaan. Olin päättänyt juosta vain 12 kilometriä, etten ajaudu väsymykseen, vaan pääsen takaisin kiinni normaaliin treeniin. Poltteli kyllä kovasti juosta 21 kilometriä, että voisi nähdä oikeasti, kuinka paljon on vauhdissa kovavauhtisia suunnistajia perässä.

Verkkasin rauhassa. Se oli hyvä, mutta samalla jouduin kuudenteen lähtöporukkaan. En ollut tyrkyttänyt itseäni pieneen kuumaan ryhmään, koska en ollut varma tuleeko juoksemisesta juuri mitään. Oli mukava nähdä vanhoja tuttuja suunnistuksesta, polkujuoksutapahtumissa on mukavan rento fiilis. Jotenkin rennompaa kuin suunnistuksessa, kun suoritukseen ei tarvitse keskittyä yhtä paljon. Suoritus on enemmänkin päivän kunto, eikä suoritukselle enää mahda oikein mitään suorituspäivänä. Suunnistuksessa kovalla keskittymisellä voi tehdä nappisuorituksen ja voittaa monta itseään kovakuntoisempaa juoksijaa.

Alussa lähdin aika kovaa. Ohittelin selvästi itseäni hitaampia juoksijoita. Alussa oli helppoa. Oli hauska juosta kovaa. Vauhti tuntui kovalta ultrailun jälkeen. Piiskasin itseeni vauhtia, ajattelin etten kyllä millään katkea 12 kilometrillä. Välillä meinasin jäädä juoksemaan mukavuusalueelle kivaa juoksua. Kovaa juostessani olen 78 kilon jässikkänä sellainen puhkuva höyryveturi, jonka pitää pakottaa vauhtia koko ajan. Juoksen voimalla, en rytmillä. Parhaimmillani olen ollut ylämäessä, mutta nykyään polkujuoksijoihin verrattuna lienen parempi alamäissä, joissa annan kyllä tarvittaessa rullata lujaa.

Kuuden kilometrin kohdalla tuntui, että voimat oli aikalailla käytetty. Kuitenkin juokseminen tuntui siltä, että jaksan painaa samalla sykkeellä loppuun asti. Väliajoista katsottuna hävisin Eikalle (Einari Heinaro) eniten hitailla kilometreillä, ulkoilutiellä pärjäsin parhaiten. Tappiota tuli 15-45 sekuntia kilometrillä.

Vaikea sanoa pitivätkö sykkeeni paikkaansa, sillä kovimmat sykkeet sain aina alamäissä. Juoksin ilman sykevyötä, sillä se tuntuu häiritsevältä, eikä minulla ollut mitään tarvetta syketarkkailuun. Nyt mentiin täysillä. Koko matkan sykekeskiarvo oli 171 ja välillä käytiin yli 180 lukemissa.

Viimeiset kolme kilometriä odottelin jo maalia. Ohittelu oli muuttunut harvaksi, sillä edessä oli enää vain kuumaryhmä. Lopussa ohitin lähinnä naisten kuumaryhmää. Loppuun asti sain juostua hyvin ja oli kyllä yllättävää juosta näin hyvin näin huonoista lähtökohdista. Kuulutuskin huomioi minut, sillä olin tullut kovempaa kuin moni kuumaryhmäläinen. 

Bodomtrailin reitin ensimmäistä 12 kilometriä voin kehua. On kivan kallioinen reitti ja polut ovat tavallista sopivaa polkua. Ei niin pientä kuin Sipoonkorven pienimmät osuudet, mutta kuitenkin kunnollista metsäpolkua pääosin ja välillä sitten nopeampaa polkua. Hyvää rytmin vaihtelua. Kovin suuria mäkiä reitillä ei ole ja laskuissakaan ei väsy, vaan ne pitää juosta vauhdilla alas.

Seuraava juoksu: NUTS Hetta-Pallas 66km

Seuraavaksi juoksen NUTS Hetta-Pallaksen 66 kilometriä. Olen myös ilmoittaunut Bodomtrailille, mutta jalat eivät ainakaan vielä tunnu olevan siinä kunnossa, että juokseminen olisi mahdollista viikon päästä, mutta katsotaan. Ilmoittauduin Bodomiin, kun varmistelin, että pääsen jotain juoksemaan korona-rajoitusten rajoittaessa kisojen järjestämistä.

Kisaraportti: NUTS Karhunkierros 83km: 3.sija ajalla 9.01

Kisaraportti tässä:

Lähdin rauhallisesti suunnitelman mukaan liikkeelle, koska tämä oli ensimmäinen ultrani. Olin ensimmäisen viiden kilometrin jälkeen arviolta sijalla 25. Heikki Salon kanssa rupesimme arvailemaan, koska saamme ensimmäiset selät kiinni. Totesimme, että meillä on samanlaiset tavoitteet, ja että tämä vauhti saisi luvan riittää. Veikkasimme, että ohittelu alkaa ensimmäisessä huollossa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan 7 kilometrin kohdalla tapahtui ensimmäinen ohitus. Pikkuhiljaa ohituksia tuli lisää. En pysynyt laskuissa ohituksista, joten sijasta ei ollut tietoa missään vaiheessa. Juostessa en myöskään ymmärtänyt, että osa porukasta oli siirtynyt reitiltä sivuun keskeytettyään. Luulin siis koko matkan, että edessä on vielä enemmän porukkaa.

Matka Oulankaan sujui helposti ja leppoisissa merkeissä rupatellessa. Jalat tuntuivat koko ajan hyvältä ja välillä teki mieli kiihdyttää, mutta jatkoimme suunnitelman mukaan matalilla tehoilla. Helpoilla poluilla kilometrivauhdit olivat noin 5.30, vastaavasti hitaampia kilometrejä tuli muutamassa hankalassa kohdassa. Pääasiassa reitti on nopea koko alkumatkan. Ensimmäisessä huollossa tuhraantui hieman enemmän aikaa, kun olin jättänyt syötävää dropbagiin. Ensi kerralla kehittelen jonkun helpommin avattavan systeemin kassiin, jottei tarvitse nyhrätä kassin kanssa. Otin myös huollon banaanin, jotta vatsa pysyisi toiminnassa paremmin.

Tarkoitus oli pitää samaa vauhti yllä myös Basecamppiin. Polku muuttui 45 kilometrin kohdalla hankalaksi ja sitä se oli aina jonnekin 57 kilometrin kohdalle. Tässä vaiheessa murtui yritykseni pitää noin 6 min/km-vauhtia. Basecamppiin asti olin juossut Heikin kanssa, mutta hänellä oli tankkausongelmia, jonka takia hän joutui Konosille, eikä pystynyt jatkamaan vauhdissani. Basecampin huollosta otin vain äkkiä pullot täyteen vettä ja urheilujuomaa. Kolmatta pulloa en enää täyttänyt, sillä huoltoväli lyheni huomattavasti. Heikki tankkasi sipsejä. Huusin Heikin liikkeelle, sillä ajattelin seuran tsemppaavan kovempaan vauhtiin.

Nopeasti huollon jälkeen Heikki alkoi kuitenkin voimaan taas pahoin. Toivotimme toisillemme tsemppiä loppumatkalle ja lähdin jatkamaan eteenpäin yksin. 65 kilometrin jälkeen homma alkoi maistua pahasti työlle, eikä huville. Polut ja metsätiet Basecampin huollon jälkeen olivat nopeakulkuisia lukuunottamatta muutamaa mäkisempää kohtaa. Katsoin kelloa ja odottelin aina kilometrin vaihtuvan. 

76 kilometrin kohdalla juuri ennen Konttaisen huoltoa sain tiedon Aivan Raadon Tahitilta, että olen neljäntenä noin neljä minuuttia kolmatta perässä. Samalla kuulin, että minulla oli parempi vauhti, että pystyn kyllä ohittamaan. Pistin vaihteen yhtä suuremmalle. Muutamassa minuutissa ohitin miehen, jonka olin mielestäni nähnyt myös lähdössä. En nähnyt numeroa, joten asiasta ei tullut varmuutta. Jatkoin lyöntiä vielä kolme kilometriä, aloin olla varma ohituksesta, kun edessä ei pitkissä rinteissäkään näkynyt ketään samasta sarjasta. Rukan nousussa sain tiedon, että olen kolmantena. Hidastin rentoon vauhtiin ja olin suoraan sanoen fiiliksissä, vaikka aika menikin juuri yli yhdeksän tunnin, osittain siirretyn maalipaikan takia. Etukäteenkin olin ajatellut, että lopun seitsemän kilometriä on se pätkä, jossa juostaan kilpaa, jos yleensäkään aion kilpaa tällä matkalla juosta. Nyt pääsin laittamaan kaiken peliin lopussa, mikä on aina kivaa.

Tankkaus:

Olin varannut kolme geeliä ja kaksi vihreää kuulaa jokaiselle tunnille, sillä ajatuksella, että kaikkea ei ole pakko syödä, jos alkaa tökkimään. Etukäteen ajattelin, että geelejä voi korvata kuulilla, jos nieleminen käy vaikeaksi. Minulla oli kolme puolen litran pulloa mukana. Edessä yksi pullo vettä ja yksi pullo urheilujuomaa. Takataskussa yksi pullo vettä. Takana pullo oli Ultimate Directionin lukittavaa mallia, ettei vedet varmasti valu selkään.

Kulutus:

Ensimmäisellä 28 kilometrin huoltovälillä toteutin tankkaussuunnitelmaa eli vähän ylitankkasin. Join myös kaikki pullot tyhjäksi. Viimeisen pullon tyhjensin juuri ennen huoltoa, ettei huollossa tarvitse jäädä juomaan.

Toisella 32 kilometrin huoltovälillä juominen jäi vähemmäksi. Samalla oli myös yön kylmin hetki. Noin +1 astetta ja välillä jopa lumisadetta. Parin röyhtäyksen jälkeen pidin myös väliä geelien syömisestä. Taisi jäädä kolme syömättä. Kuulia söin edelleen suunnitelman mukaisesti.

Kolmannella 17 kilometrin huoltovälillä rupesin jo hieman tankkaamaan tunteen mukaan eli söin aina kun tuntui siltä, että se ei tuntuisi pahalta. Välillä meni pari geeliä melkein peräkkäin, mutta kyllä tankkaaminen kokonaisuutena alkoi hidastua.

Viimeisellä 7 kilometrin pätkällä söin vain yhden geelin. Yritin pitää kovaa vauhtia ja lämpö alkoi nousemaan samaan aikaan. Rupesin jälleen juomaan reilummin. Tankkasin kuitenkin vain vähän, sillä yritin vain päästä kunnialla maaliin.

Mikä toimi:

+ oma aikataulu ja vauhti

+ varusteet: S-Lab Ultra 2-kengät, Falke TK2 Cool-sukat ilman teippejä tms, ei mitään hiertymää. Patagonian juoksupaita oli riittävän monipuolinen yöllä.

Mikä ei toiminut:

- etureidet eivät kestäneet lopussa alamäkiä oikein millään

- keskivartalon lihakset rupesivat antamaan periksi 65 kilometrin kohdalla

- Haltin Multisport-hanskat olivat jo niin kovettuneet, että nenän nahka meni rikki.

Lähtö kello 22

Minulla on gps-seuranta tulevassa kilpailussa, joten voitte seurata juoksijaa numero 802 Jussi Ernamo.

https://gps.tulospalvelu.fi/gps/2021nutskk8355/

Nyt lepäilen majapaikalla. Kaikki on sujunut hyvin. Rukalla on tuulista ja koleaa. No, ainakaan ei ole pelkäämäni hellettä eikä sataakaan pitäisi ainakaan mainittavasti. Kiitos kaikista tsemppiviesteistä Instan puolella. Toivottavasti seuraavaksi kirjoitan onnistuneesta juoksusta.

Tavoitteen asettelua: Karhunkierros 83km

 Jos sää ei koidu ongelmaksi ja reitti on juostavassa kunnossa...Tällä hetkellä ennuste on +1 aste, ei mainittavaa sadetta.

Reittiennätys on käsittääkseni 7h55min. 166km matkalla yhteen suuntaan on menty 8h10min.

Minä tavoittelen aikaa 8 ja 9 tunnin väliin, kun en oikein tiedä, mitä on odotettavissa. Kaikkien videoiden ja lukemisen jälkeen olen muodostanut kuvaa reitistä:

Napapiiri-Oulanka 28km, helppoa polkua, tavoite 2h45min.

Oulanka-Basecamp 32km, aluksi helppoa 10km ja sitten vaikeutuu, 3h15min.

Basecamp-Konttainen 16km. Vaikeampaa polkua. 1h40min.

Konttainen-Ruka 7km. Isoja nousuja. 45min.

Näillä väliajoilla kokonaisaika olisi 8h 25min. Tarkoitus on lähteä liikkeelle hieman yli 130 syketasolla, joka vastaa tiellä juostuna 4.45-4.55min/km juoksuvauhtia. Puoleen väliin asti varovasti ja Basecampiltä saa ruveta avaamaan vauhtia hieman. Viimeisellä pätkällä sitten kaikki peliin, mitä kropasta löytyy. 

Polulla yleisesti vauhti riippuu polusta paljoltikin. Osittain Karhunkierroksen videoiden polku vastaa lähes ulkoilutiellä juoksemista ja pitkospuut ovat näyttäneet videoissa tukevilta, jolloin niiden juokseminenkin on lähes kuin tiejuoksua. Saa nähdä millaista polkua reitti sitten käytännössä on. Keskuspuistossa treenaaminen on ollut polkulenkeillä todella kuluneilla poluilla juoksemista, joten teknisyys ei ole ongelma, vain hidaste.

Varustelista Nuts Karhunkierros 83km

 Pistetäänpä vähän listaa tavaroista, jotka lähtevät mukaan retkelle. Neljä vuorokautta ennen kilpailua säätiedotus antaa vielä vähän epävarmoja tietoja, mutta ikävä kyllä näyttää siltä, että hyvin kylmä reissu on luvassa. Onneksi kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei sadetta ole kilpailun aikana.

Vaatteet päälle:

Kengät Salomon S-Lab Ultra 2

T-paita Salomon Sense ja juoksutakki Patagonia Airshed Pro

Jos ei riitä, niin irtohihat vielä alle.

Nike 3/4-pitkät trikoot, kompressiosäärystimet ja Falke TK2 Cool -sukat

Jos ei riitä, niin lämpötrikoot jalkaan.

Buff ja lippis.

Jos ei riitä niin toinen Buff tilalle.

Lähtövarusteet:

Liivireppu: Salomon S-Lab 8 Litraa

Pullot: 2x5dl Salomonin lötköjä lyhyillä pilleillä rintataskuihin ja yksi 5dl Ultimate Direction pullo lukittavalla korkilla selkätaskuun.

Syötävää: 9 geeliä (3 tunnin setti) ja vihreitä kuulia (kokeillaan nyt tätäkin).

EA-Kamat: Pakollinen side, yksi paikkalappu, perhoslaastaria, pätkä laastaria, compeedia. Laastarin pätkä ja perhoslaastarit toimivat myös teippinä tarvittaessa. Buranaa, kyypakkaus-tabletti ja suolatabletti.

Huoltotavaraa: Vessapaperia, kolme maskia, tyhjä pakastepussi roskille.

Vaatetta: Kuoritakki Salomon Bonatti WP, kuorihanskat Salomon S-Lab. Jos ennustetaan räntäsadetta tai pahempaa niin pistän varmaan varalle Bonatti sadehousut. Tai sitten vaan jään kotiin ;)

Puhelin: iPhone 6s, tuskin pysyy päällä koko matkaa tuossa kelissä.

Tavaraa saa jätteää vietäväksi 28 kilometrin kohdalla olevalle Oulangan huoltopisteelle. Sinne lähtee:

16 geeliä, marmeladia

Ja varalle:

Vaihtokengät Hoka Speedgoat 4

Varasukkia

Lämmintä vaatetta: paitaa, lämpimät trikoot, buffia, hanskat

Treenit tehtynä Karhunkierrosta varten!

 Olen juossut tämän kalenterivuoden aikana noin 1500 kilometriä. Se on enemmän kuin pitkään aikaan. Saattaa olla enemmän kuin koskaan alkuvuoden aikana, sillä kovempaa harjoitellessani tein myös hiihtolenkkejä. Nyt olen lumesta huolimatta keskittynyt vain juoksemaan, sillä ladulle siirtyessä haaskaantuu aikaa, joka varsinkin talvella oli välillä tiukassa.

Karhunkierroksen klassikkomatkan 83km:n juoksun lähtö on siirretty kello 22:een. Jotkut ovat kovasti miettineet millaista on lähteä tuohon aikaan juoksemaan. Itselleni muutos oli hieman vaikea, koska matkustus aikataulu piti myös miettiä nopeasti uusiksi. Juoksun aloitus tuohon aikaan taas oli aika normaalia, olen varmaankin juossut noin puolet lenkeistä kello 20.30 jälkeen illalla. Helpointa perheaktiviteettien lomassa on minulle lähteä lenkille, kun lapset ovat menossa nukkumaan. Toinen vaihtoehto olisi juosta työmatkoja, mutta olen töissä niin lähellä, etten ole saanut motivoitua itseäni kiertelemään matkalla. Toistaiseksi olen siis kulkenut pyörällä.

Karhunkierroksen harjoitussuunnitelma:

Tammikuu     Kunhan jaksaa harjoitella, niin hyvä homma.

Helmikuu      Kunhan jaksaa juosta perusharjoittelua niin edelleen hyvä. Painopiste mäkitreeni.

Maaliskuu     Painopiste: vauhtikestävyys tasavauhdilla. Kisa Himos Winter Trail.

Huhtikuu       Painopisteet: polkujuoksu, erityispitkät lenkit ja vedot. Muutama kisa.

Toukokuu      Painopiste: Tankkauksen harjoittelu, mäki ja polku. Joku kisa ehkä?

Arvioidaan onnistuminen:

Tammikuu ja Helmikuu meni hyvin treenaten.

Maaliskuussa sain joitakin hyviä matkavauhtisia treenejä. Eivät varsinaisesti palvele tätä kilpailua. Himos Winter Trailin juoksin yksin, mutta se sujui mielestäni hyvin.

Huhtikuussa aloitin polkujuoksun, kisoja ei ollut, erityispitkiä olen tehnyt laiskasti, kuten vetojakin. Harjoittelun kokonaismäärä on ollut erinomainen.

Toukokuussa tein ne tärkeimmät harjoitteet, jotka olin ajatellut. Kisoja ei ole vielä ollut.

Kokonaisarvosanana annan 9.

Tärkeimmät treenit:

18.4. Polkujuoksu 17,5km

25.4. Polkujuoksu 24km

2.5. Polkujuoksu 28km

14.5. Polkujuoksu 42,5km

Polkujuoksutreeneissä vauhti on ollut 5.20-5.45/km. Polut ovat olleet Keskuspuistomaisen juurakkoisia ja mutkittelevia, mutta välillä on joutunut tekemään myös pieniä siirtymiä ulkoiluteillä.

Tämän lisäksi voisi mainita, että olen juossut monta lenkkiä, joissa juostaan Paloheinän mäkeä ylös ja alas. Kovimpana voimaharjoituksena oli Paloheinän jyrkkää nousua 30 kertaa vauhdilla ylös-alas ilman mitään palauttelua. En ole käynyt muissa mäissä, sillä Paloheinä on sopivan lähellä. En ole kävellyt nousuja, kun luotan, että jos osaa juosta, osaa myös kävellä.

Koko talven harjoittelu on nostanut peruskuntovauhtia niin, että keskisykkeellä 144 juoksin 17km vauhdilla 4.15min/km, mikä on itselleni pk2-alueella. Paras vauhtitreeni samalla baanalla on mennyt 3.43min/km, joka on paras vauhti mitä olen tällä reitillä mitannut. Olen juossut muutaman vuoden tuota reittiä. Kunto on siis kohdillaan omaan tasoon nähden.

Mikä vielä huolettaa?

Keli.

Yöllä tuohon aikaan vuodesta voi olla kylmä, jos tulee sateista. No, parempi kuitenkin kuin helle.

Kengät.

Ei ole 100% luottoa S-Lab Ultra 2:iin. Tuntuvat vaimennuksen puolesta aavistuksen kovalta. Ei tullut kyllä ongelmia 42 kilometrillä, tuskin kovin pahoja ongelmia pidemmälläkään siis.

Matkan pituus.

Onhan tuo pelottavaa, kun tietää kuinka pahaa se kuitenkin sitten tekee. Vaikka juoksisin järkevästi, niin lopussa laitan kuitenkin kaiken peliin. Maalissa olen varmasti puolikuollut.

Aika.

Haluaisin juosta hyvän ajan. Joudun juoksemaan vaan kevyttä tahtia ja unohtamaan kellon kymmeniksi kilometreiksi. Huolettaa ettei vauhti riitä mihinkään. Helpompaa olisi lähteä vaikka maratonille, kun tietäisi mitä vauhtia on juostava.

Mikä ei huoleta?

Liivireppu.

S-Labin reppu on vakuuttanut. On mukava ja toimiva.

Tankkaus.

Geelejä ja vihreitä kuulia. Huolloissa baanania. Dexalin geelit toimii hyvin. Vesipulloja 1,5 litraa mukaan.

Paita.

Ostin Patagonian juoksupaidan. Tuntuu erittäin toimivalta. Pitää vaan muistaa, että reppukin lämmittää.

Huhtikuun harjoituspäiväkirja Part 1

Viikko 13

Ma    Lepo

Ti      Perinteinen kova vertailulenkki. Kotoa kiertäen Töölönlahti lähes            16,1km    1h2min

Ke    Lepo

To    Lepo. Matkustus mökille.

Pe    Laskettelemassa.

La    Lumilautailemassa matkapäivän päälle.

Su    Lumilautailua Rukalla.

Yht.    Pääsiäisen laskureissu alkoi. En jaksanut juosta kaiken hässäkän        16,1km    1h2min

           keskellä. Kaikenlaista altistumisuhkaa jne.

Viikko 14

Ma    Kaksi settiä lumilautailua.

Ti       Kävelyllä katsomassa talvista Karhunkierrosta.

          Viikon tauon jälkeen juoksin helpon lenkin Rukalla. Aika mäkisiä            9.3km        44min

          teitä.

Ke       Lumilautailua.

           Peruslenkki taas samalla tiellä.                                                                10km        48min

To        VK 5km. Juoksin lähes täydellä kaasulla viisi kilometriä. Aika oli            11,8km    49min

           17.37, joka oli mielestäni yllättävän hyvä. Aika hyvin onkin tullut

            levättyä tässä välissä.

Pe        Pitkä lumilautailusetti.

La        Ajo Rukalta Helsinkiin. Päivän lopuksi puolipitkä lenkki Töölönlahdella.  16,2km  1h16min

Su        Paloheinän jyrkkää juosten. Juoksin 30 kertaa Paloheinän mäen            14,6km 1h24min

            jyrkän puolen ylös ja alas. En pitänyt mitään palautuksia, vaan nousu

            meni noin minuuttiin ja lasku 40 sekunnin kummallekin puolelle. Jaksoin

            Hyvin kiivetä.

Yht.    Hyvä viikko. Sain kaivettua juoksumetrit kasaan, vaikka lumilautailin aika

           paljon. Vauhtilenkkikin lupaili ihan hyvää, kun välillä on ollut aikamoisia

           vaikeuksia repiä itsestä irti kunnollisia sykkeitä. Nyt sentään jo käytiin

           lopuksi vk2-alueella.

Viikko 15

Ma      Verkka.                                                                                                        8,3km    41min

Ti        Perus puolipitkä Töölönlahden ympäri.                                                    16,3km    1h19min

Ke       Kokouslenkillä. Lähdin juoksemaan Töölönlahden ympäri kuunnellen   15,8km    1h14min

           kokousta. Välillä piti puhua, niin jätin kävelyt pois lenkin pituudesta.

To        Lepo

Pe        Nike Vaporflyn testailua. Tuntui hyvältä kengältä. Lenkistäkin tuli           17,5km    1h8min

            aika tiukka. Verkkaa ja 7km vk1 ja 7km vk2. Tuntuu, että puolimara

             voisi jo liikahtaa alle 3.40 gps-vauhtia, mikä voisi olla vielä

            kovempaa mittaradalla. Ehkä pitää kohta lähteä radalle juoksemaan.

La        Reippaampi pk. Juoksin Töölönlahden kierroksen kohtuullisen kovaa.   16,2km   1h11min

            

Su        Polkuja juoksemassa. Kovasti yritin tunnustella, että onko Salomon     17,3km    1h34min

            S-lab Ultra 2 minulle liian raskas kenkä. Vaikka matka olisi kuinka 

            pitkä, olisi kiva että kengällä olisi mahdollista juosta kevyellä 

            rullauksella. S-Lab tuntuu vähän raskaalta, mutta suojaa hyvin,

            toisaalta ei vaimenna kovinkaan paljon. No, 24 tunnin rogaining

            meni hyvin 14 tuntia Adidaksen Kanadialla, joka on aika samanlainen.

            Lopussa tuli polvisärkyjä, joita Hokalla taas ei ole koskaan tullut.

            Mutta Hokan Speedgoatilla en osaa kyllä juosta ollenkaan, kävelykenkä.

Yht.    Komea keskipituus lenkeillä. Vielä tarvitaan yksi reilusti pidempi lenkki

           joka viikko, jotta varmuus jaksamisesta Karhunkierroksella olisi.

Nike ZoomX Vaporfly Next% 2 kokemuksia

 Tänään minulla oli ensimmäistä kertaa ilo pistää jalkaan synttärilahjarahoilla ostetut Niken kisakengät. Tämä on Niken sanojen mukaan heidän nopein kisakenkänsä maantiematkoille. Itse olen ajatellut, että tällä kengällä juoksen ainakin maratonin, ehkä myös puolimaratonin, jos kenkä osoittautuu sillä nopeaksi.

Tunnustelun perusteella:

• Kenkä on todella kevyt.
• Vaimennusta on paljon.
• Itse kenkä on punosta enemmänkin kuin kangasta.

Sitten liikkeelle. Kenkä on äärimmäisen hyvin vaimennettu ja ainakin omaan aika rintavaan ja leveään jalkaan istuu todella hyvin, vaikka nauhat jäävät aika avonaiseksi.

Lähdin juoksemaan lenkkiä, jossa on 1,5km lämmittelyä @4.30min/km, sitten 7km maratonvauhtia (vähän alle 4 min/km), 7 km puolimaratonvauhtia (noin 3.40min/km) ja loppuun taas verkka 1,5km. Lenkin menin juoksemaan baanalle, jota käytän asfalttipohjaisiin treeneihin. Yleensä juoksen hiekalla, mutta halusin käyttää näitä kenkiä maratonin alustalla.

Ensimmäiset fiilikset kengästä juostessa:

Maraton vauhdissa kenkä toimi mainiosti. Kilometrien väliaikoja oli vaikea tulkita gps:n antaessa erikoisia aikoja. Päättelin kuitenkin, että noin 3.46min/km meni tämä maratonvauhtinen juoksu, joka on kyllä selvästi erittäin hyvää vauhtia alhaisille vk-sykkeille itselläni.

Fiilikset puolivälin käännöksen jälkeen:

Puolivälin jälkeen siirryin hieman yli 160 sykkeistä yli 170 sykkeisiin. Tällaisilla sykkeillä tai jopa vielä vähän paremassa kisavireessä hieman korkeammallakin sykkeillä juoksen matkoja puolimaratoniin asti.

Lopussa olin jo väsynyt, mutta niin oli tarkoituskin, jos on juossut 7 kilometriä maratonvauhtia ja 7 kilometriä puolimaratonvauhtia, niin ei ole mitenkään voinut ihan tuoreena pysyä. Tässä fiilikset maalissa:

Lopputulemana kengästä:

• Sopii erinomaisesti maratonille.
• Sopii luultavasti erinomaisesti myös lyhyemmille maantiematkoille, mutta tiukoissa käännöksissä ja epätasaisella alustalla ei anna kovin hyvää tuntumaa tiehen.
• Erittäin kevyt
• Erinomainen vaimennus
• Ainakin psykologinen vauhtietu
• Ei vaikuta kestävältä kengältä eikä sovi harjoitteluun varsinaisesti, koska jalkaterä ei tällä saa paljoa ärsykkeitä.