Aivan Raato lähtee liikkeelle huomenna kello 12 LWC-kilpailussa. Osallistu keskusteluun ja seuraamiseen somessa!

Tietoa kilpailusta:
https://laplandchallenge.net/about/


Aivan Raadon eteneminen GPS-seurannassa löytyy järjestäjän sivulta:
https://laplandchallenge.net/follow-the-race/

Seuraa Aivan Raadon liikkumista Lapland Wilderness Challengessa!

Lapland Wilderness Challengessa joukkueemme on koko ajan GPS-seurannassa. Jos et jaksa seurata gps-jälkeämme koko ajan, voit tältä sivulta saada myöhemmin tietoosi etenemissuunnitelmamme.

Tähän päivitämme tarkan liikkumisaikataulumme, jossa paljastamme teille, milloin suunnitelmamme mukaan liikumme ja milloin pidämme taukoa. Kulkemisaikataulumme on ajastettu tulemaan näkyviin tälle sivustolle kello 12 lauantaina 1.8. Pahoittelen, mikäli se ei onnistunut😜.
Näin voitte ajastaa oman nukkumisenne, ettekä menetä minuuttiakaan! Jos joudumme kuitenkin flow-tilaan, voi olla että neljäntenä ja viidentenä päivänä ylitämme lepoaikamme ja kävelemmekin enemmän. Ethän vain mene tuolloin itsekään nukkumaan, vaan tottahan toki katsot pisteemme hidasta lipumista karttapohjalla.

Lähtö on lauantaina 1.8. kello 12. Alussa on suunnistusosuus, joka kestää korkeintaan 30 minuuttia. Sen jälkeen lähdemme yhdessä vaeltamaan viisi vuorokautta.

Etukäteen voi todeta, että päivien kulku on suunnilleen seuraava:

• Ensimmäinen päivä on lyhempi myöhäisen startin takia, emme venytä päivää, vaan otetaan "kevyt" aloitus ja yritetään saada homma hyvin liikkeelle.
• Ensimmäinen aamu teltasta voi olla hivenen hankala. Toinen päivä pitäisi sujua vielä suhteellisen helposti.
• Kolmas päivä eli toinen kokonainen päivä on mielestäni etukäteen vaikein. Silloin kroppa on aamulla kipeä. Jos hiertymistä on, sitä on jo alkanut tapahtua. Tässä kohtaa mieli on myös raskas. Jos sattuu sadepäiviä, tässä kohtaa niitä ei todellakaan kaivata. Sadepäivänä kaikki on vähän raskaampaa, kun tavaroita pitää varoa kastelemasta ja kengät ovat helposti jatkuvasti märät. Se pehmentää ihoa ja alkaa pikkuhiljaa myös hiertämään.
• Neljäs päivä on melkein yhtä vaikea kuin kolmas päivä, sillä varsinaisesti ei olla päästy vielä riittävästi voiton puolelle matkasta. Mutta jos kolmas päivä oli hyvä, on lähes varmaa että neljäs päivä sujuu samalla rutiinilla. Vielä ei voi kuitenkaan alkaa puristamaan yhtään enempää vauhtia tai muuta puristusta, muuten voimat loppuvat liian aikaisin.
• Viides päivä on kiripäivä. Tässä kohtaa alkaa olla selvillä, mihin rastille asti voi ehtiä ja mihin ei. Kannattaako kiristää, jotta vielä yksi rasti enemmän saataisiin kerättyä? Nipistetäänkö viimeisestä yöstä?
• Kuudes eli viimeinen päivä. Enää on jäljellä vain muutamia tunteja tai puolikas päivä, jos nukkuminen on jätetty erittäin vähälle. Paljon riippuu reitistä, joko on kiire tai sitten ei ole niin kova kiire. Tässä kohtaa pitää tulla jokin järkyttävä seinä vastaan, että mies enää pysähtyisi. Mieli on niin korkealla, kun maali alkaa häämöttää, että pahatkin fyysiset rasitukset voivat vähäksi aikaa unohtua. Kyllä ne rasitukset sitten tuntuvat väsymyksenä, kipuna jaloissa, kipuna vähän siellä sun täällä, mutta vasta myöhemmin. Tai sitten joku paikka on pahasti kipeytynyt, jolloin matkaaminen on pelkkää irvistystä ja kiroilua, mutta ei se pysäytä enää viimeisenä päivänä.

Varustelista

Tällaisella tavaramäärällä lähdetään liikkeelle viiden vuorokauden vaellukselle:

Reput:
Osprey Taloon 44
Ortlieb Elevation Pro 42

Vaatetus päällä:
Sukat Falken TK2
Trikoot kullekin sopivat (Nike ja Salomon)
Ohut pitkähihainen paita (Nike ja Salomon)
Alushousut: Arctreryx Phase SL bokserit (Ei ole parempia ikinä pidetty jalassa.)
Lisäksi Lippalakki Salomon (sininen tiimilippis, pehmeä lippa ja kevyt lippis)

Mukana oleva vaihto- ja varavaatetus:
T-Paita (kevyt Salomon)
Vaihtosukkia Falken TK2
Yhdet vaihtoalushousut: Arcteryx/ Odlo
Fleece-paita (Nike ja Salomon)
Kevyet Kuorivaatteet (Salomon Bonatti ja Haglöfs LIM)
Kevytuntuvatakki (Everest ja Haglöfs LIM)
Tuubihuivi (Buff)
Merinovillasormikkaat (Rab)
Sadehanskat (Salomon Bonatti WP)

Majoitustavarat:
Teltta Terra Nova Zephyros 2 (Ehkä turhan painava...1,8kg)
Makuualustat (ilmatäytteiset pumpattavat) (Sea to Summit UL ja Thermarest UL)
Makuupussit (Cumulus Liteline 400 ja Joutsen 800, pussien painot 705 ja 800g)
Ilmatäytteiset tyynyt (Panostus uneen 40 grammaa, Marmot)

Ruokailu:
Jetboil 1 litran keitin
Kummallakin 18 Termat-valmiskuivaruokaa
Suklaata, karkkia, pähkinöitä
Urheilujuomajauhetta, tabletteja, pikakahvia

Muita tavaroita:
Puukko (Petzl-kiipeilypuukko, 23g, terä 7,4cm)
Monitoimityökalu (Gerber mini-Lite, 43g)
Hyttysmyrkky, aurinkorasva, lääkkeet, kompassit, hakaneulat. Kaikista pienet ja kevyet versiot.

Judella on kädessä sauvat. Ne ovat säädettävät ja taittuvat hiilikuitusauvat:
Black Diamond Distance Carbon FLZ

Kaiken kaikkiaan pakkaaminen on ollut opettavaista ja olemme lenkillä todenneet, että viikon vaellukselle ei näiden tavaroiden lisäksi tarvitsisi kuin puoli kiloa kalastusvälineitä. Ja ehkä mukavuuden vuoksi toisen vaihto t-paidan, jos oikein lämmintä keliä on. Mukava pakkaaminen edellyttäisi viikon vaellukselle noin 60 litran reppua. Teltta kannattaisi kahdelle olla hieman suurempi, jos ei voisi ollenkaan tukeutua autiotupiin ja odotettavissa olisi sateisia päiviä. Tässä teltassa voi vain nukkua. Teltassa on kyllä kummallekin omat ovet, mikä on mukava, sillä urheillessa vessataukoja voi tulla yöllä yllätyksellisestikin.

Mitä on grammanviilaus kilpavaelluksella?

Lapland Wilderness Challenge kilpailussa grammanviilaus on tärkeä elementti. Mitä on grammanviilaus? 

Grammanviilaus tai grammojenviilaus tarkoittaa kantamusten keventämistä. Parhaiten viilaus on onnistunut, kun tavaroiden toiminnallisuudesta ei ole tarvinut tinkiä. Helpoiten kevennystä kuormaan saa jättämällä tavaran pois, turhaa tavaraa ei tietenkään kannata kantaa. Kun turhat tavarat on karsittu, ruvetaan tutkimaan sitä, kuinka painavia tavarat ovat. Laitan esimerkit riittävästä, kilpailumielisestä ja ääriurheilijan varusteesta.

Ensimmäiset viilauskohteet: isot tavarat

• Teltta tai majoite: Teltta on ainoa kannettava majoite, jolla selviää kaikissa keleissä vaelluksella, jolla ei voi turvautua autiotupiin. Kevyempiä majoitteita saa tarppikankaista, jotka ovat laavumaisia katoksia. Teltassa keveys tarkoittaa auttamatta kallista telttaa, joka myös hajoaa helpommin. Tavalliselle vaeltajalle grammanviilaus teltan kohdalla voi olla virheellistä, koska teltta ei kestä käyttöä yhtä hyvin kuin tukevampi teltta. Teltassa painoa säästetään ohuemmilla kankailla. Esimerkiksi Helsportin teltoissa tavalliset versiot sopivat tavalliseen käyttöön paremmin kuin superlight-versiot. LWC:ssä keveimmät teltat ovat varmasti hyödyllisiä.
• Riittävä: Kevyehkö teltta 2-3kg
• Kilpailumielinen: Erittäin kevyt teltta 1-2kg
• Äärimmäinen: Kevyt tarppikangas 0,2-1kg. Pystytys kävelysauvojen avulla, todellinen hurja ei ota edes hyttysverkkoa.

• Makuupussi. Kun haetaan keveyttä untuvamakuupussi on tällä hetkellä ainoa vaihtoehto. Kankaissa laadukkaissa pusseissa ei ole suuria eroja, useat luottavat samoihin kankaisiin. Untuvan laadussa kannattaa katsoa, että lämpöarvo on suuri, jotta ei kanna turhaan untuvaa, kun olisi voinut selvitä vähemmälläkin. Kolme vuodenaikaa selviää 500-1000 gramman pussilla. Lapin kesän voi luokitella kolmeksi vuodenajaksi. Jos menee lähelle 500 grammaa voi välillä tulla kylmä ja lähempänä kiloa liikutaan aina hyvin mukavasti.
• Riittävä: Kevyehkö keliin sopiva makuupussi 0,8-2 kg
• Kilpailumielinen: Kevyt, mutta lämmin makuupussi 0,6-1,0kg
• Äärimmäinen: Täysin karsittu makuupussi korkeintaan lyhyellä vetoketjulla 0,4-0,7kg

• Makuualusta. Makuualustoja on karkeasti kolmea tyyppiä: solumuovisia, itsetäyttyviä ilmatäytteisiä ja pumpattavia ilmatäytteisiä. Solumuovi on kevein, mutta mukavat solumuovit painavat jo kohtuullisesti. Solumuovi on turvallinen, koska se ei voi vahingossa rikkoutua häiritsevästi. Itsetäyttyvät makuualustat ovat poistumassa pumpattavien tieltä. Itsetäyttyvät alustat ovat raskaampia kuin pumpattavat. Pumpattavat alustat ovat mukavimpia, mutta nukkuessa äänekkäitä alustoja. Pumpattavan alustan paino riippuu käytetyn muovin paksuudesta ja lämmöneristys sisällä olevasta eristeestä. Pumpattavia alustoja on eristämättöminä, mutta niitä suositellaan vain kesäkäyttöön.
• Riittävä: Mikä tahansa makuualusta 0,4-1,5kg
• Kilpailumielinen: Pumpattava kevyt alusta 0,3-0,8kg
• Äärimmäinen: Erittäin ohut solumuovi tai hurjimmillaan kaksi ohutta istuinalustaa. Toinen lonkan alle ja toinen hartian alle. 0,1-0,2kg

• Ruoka. Ruuan kanssa ollaan vaikeimmassa tilanteessa. Huoltamatonta kisaa ei ole ennen käyty näin pitkään. Joka tapauksessa energiavaje tulee vaivaamaan. Kuivatussa ruuassa suhde on noin 500kcal energiaa/100g kannettavaa. Parhaimpaan suhteeseen pääsee ruokaöljyssä, noin 800kcal/100g. Jokainen miettii: kuinka paljon pitää syödä, mitä vatsa kestää ja kuinka paljon kannattaa kantaa. Jonkinlainen kompromissi on tehtävä. Tässä kohtaa kilpavaeltaminen eroaa aiemmista kilpailuista, joissa kaikkea ruokaa ei tarvitse kantaa koko matkaa. Kilpailussa tullaan varmasti näkemään erilaisia virityksiä. Me haluamme syödä lämmintä ruokaa, jonka lisäksi nautimme hyvin energiapitoisia herkkuja välipaloina kävelyn aikana. Lämpimällä ruualla pysäytämme itsemme tauolle, jolla huollamme jalkoja ja keräämme voimia henkisesti. Samalla synnytämme itsellemme rytmin, jossa kävelyssä on muutakin odotettavaa kuin seuraava rasti.
• Riittävä: Säilykkeitä, pastaa, riisiä, herkkuja
• Kilpailumielinen: Nopeasti valmistuvat kuiva-ateriat, suklaa, karkki, pähkinät, valmisruoka, korkean energiapitoisuuden ruuat
• Äärimmäinen: Kuten aiemmat, mutta pienempi määrä, kenties öljyä lisättäväksi ruokiin. Kuivattua hyvin rasvaista ruokaa.

• Reppu. Kevyissä repuissa toiminnallisuuksista pitää tinkiä. Jos on ottanut hyvin vähän tavaraa, voi selvitä pienemmälläkin repulla. Olettaisin että tällaisessa reissussa käytetään 40-60 litraista reppua, siis pientä rinkkaa tai suurta reppua. Äärimmäisen keveitä ovat yksinkertaiset 40-50 litraiset reput ja suurimmat polkujuoksureput.
• Riittävä: Mikä tahansa sopiva reppu tai rinkka 1-2,5kg
• Kilpailumielinen: 40-55 litran reppu 1,0-1,7kg
• Äärimmäinen: Ospreylta 45 litraa 780g, Ultimate Direction juoksureppu 35 litraa 700g jne...

Toissijaiset viilauskohteet: Pienet tavarat

• Lamppu: Pienimmät lamput painavat hyvin vähän.
• Veitsi/Puukko: Keveitä on löydettävissä.
• Vaatteet: Kuorivaatteet ovat varmasti monilla mukana. Näistä löytyy kevyitä versioita, jotka ajavat asiansa tällaisessa tilanteessa yhtä hyvin kuin painavammatkin. Jollain muulla retkellä voi arvostaa taskuja tai hupun toiminnallisuuksia enemmän.

Lopuksi: Mielestämme jokaisen on itse mietittävä, millä tavalla hommaa haluaa tehdä. Grammanviilauksella ei ole rajaa. Lopuksi katkot hammasharjoja lyhyemmäksi ja leikkaat repusta turhia palasia irti. Toivottavasti jokainen löytää omat linjansa. Pakko kuitenkin sanoa, että jonkinlainen viilaus kannattaa, sillä tavallisellakin vaelluksella on paljon mukavampaa kevyellä repulla. Alkuun kannattaa aina miettiä tarvitseeko tavaraa todella ottaa.

LWC Treeni: 16 tunnin työpäivä

Kesäkuun aikana olemme siirtyneet siinä mielessä loma-moodiin, ettei Raadot ole juurikaan kohdanneet toisiaan lähiaikoina. Kuitenkin suunnitelmaan on koko ajan kuulunut, että yksi täyden päivän eli kahden työpäivän pituinen kävely pitäisi treenata. Silloin vasta koetellaan varusteet kunnolla ja todetaan tankkauksen toimivuus. Suunnittelussa oli kaikkia hienoja reittejä maisemineen, mutta kun nopeasti löytyi yksi mahdollinen päivä treenille, niin matkaan lähdettiin lähelle kotia ja vain muutaman päivän varoituksella.

Reitti oli hyvin yksinkertainen. Lähtö Luukista ja käytännössä reitti 2000:a pitkin Nuuksion ympäri ja takaisin kotiin Helsinkiin. Sir Michael oli parannellut reittiä osin niin, että pitkät tiepätkät vältettiin käyttämällä muita ulkoilureittejä tai vanhaa Reitti 2000 -linjausta.

Alkumatka sujui jo vanhasta tottumuksesta ja aika kului nopeasti. Oikeastaan tarvittiin vain vähän puhetta yritysmaailmasta, kvartaalitalouden urpoilusta, armeija-ajan muistoja ja muita fiilistelyitä niin oltiinkin jo ensimmäisellä ruokatauolla. Käveltynä oli tässä vajaa viisi tuntia.

Tauolla Sir laittoi vedet kiehumaan. Sir vaihtoi sukat, minä kuivasin tuulettamalla. Koko tauko meni ilman kenkiä. Keli oli aika kuuma: 22 astetta, joten hiet piti kuivata pois välillä.

Seuraavaksi Salmista lähdettiin kävelemään kohti Pirttimäkeä. Matkalla on Solvalla. Päätimme poiketa Solvallaan täyttämään vesivarastoja. Luontokeskus Haltian vessassa hanoissa oli lämpötilasäätö ja saimme vesipullot täyteen. Samalla ajattelin ostaa jätskit, mutta kahvila ei ole auki maanantaisin ja tiistaisin. Solvallan alue on mäkistä ja reidet pääsivät kunnolla töihin. Matkan teko oli vieläkin suhteellisen vaivatonta, ei mitään kummempaa.

Saavuimme Pirttimäkeen. Olimme syöneet matkan aikana yllättävän paljon suklaata ja pähkinöitä. Suklaata oli kokonaisesta levystä kummallakin jäljellä vain puolitoista riviä. Pähkinät oli syöty. Kun aloitimme kokkailut, alkoi myös sataa. Jaahas. Ajattelin että loppumatka lienee sadetta. Toisena ateriana oli Kebab-pata, ei erityisen suositeltava retkieväs. Vähän liian mausteinen retkelle ja toisaalta vähän liian vaikeasti sulava muutenkin. Edelleenkin meno tuntui ihan hyvältä. Olipa muuten tauon jälkeen vaikea saada jalat liikkeelle. 10 minuutin kävelyn jälkeen homma tuntui jälleen samalta kuin ennenkin.

Luukkiin matka jatkui kuten aiemminkin vielä rupateltiin ties mistä. Serenan jälkeen homma alkoi selvästi kääntyä Sir Michaelille vaikeammaksi. Pidin vielä tässä vaiheessa sitä normaalina. Takana oli 12 tuntia kävelyä, kyllä se tuntuu jossain aina. Sir valitti välillä reisien ja välilä pohkeiden jomottelua. Ongelmana oli myös hikoilu, oikeastaan sen puuttuminen. Silmääni pisti, että Sir joi enemmän kuin minä ja vaikutti uneliaalta. 13 tunnin kohdalla Sir sanoi, että nyt tuli seinä vastaan. Totesin siihen, että jos oltaisiin kisassa, niin nyt teltta pystyyn, ruuat suuhun ja nukkumaan. Emme voi vetää itseämme ihan loppuun, jotta seuraava päiväkin sujuu. Nyt oltiin kuitenkin treenissä.

Kuin tilauksesta olimme Hesburgerin kohdalla puolen tunnin päästä. Sir Michael vastusteli hyvin vähän, kun sanoin, että haen hänelle kokiksen. Kävin hakemassa Sirille kokiksen ja juustohampurilaisen. Itselleni kokiksen ja pehmiksen, kun jätskiä ei Hesessä myydä. Odotellessa Sir oli kokenut kylmän väristyksiä, ja totesi keskeyttävänsä, koska kyse ei ollut kilpailutilanteesta. Ymmärstin täysin. En uskaltanut lähettää miestä yksin matkaan, jos vaikka eksyy vielä. Saatoin Sirin bussipysäkille, josta hän selviäisi kotiin suht helposti.

Palasin Reitti 2000-reitille. Opin katsomaan valotolppiin, joista löysin reittimerkkejä silloin tällöin. Päästyäni Vetokankaan uimarannan kohdalle olin tutulla reitillä. Muutama uimari oli vielä uimassa kello 23. Osa ilman uimapukua. Pitkäkosken niityllä mielessäni soi "Juokse villi lapsi, juokse kauemmaksi, kasva vahvemmaksi...ja vapaammaksi". Rupesin somettamaan, kun reittiä ei tarvinut miettiä. Kuvasin pari videota, jotta muistaisin fiilikset. Kiipesin turhaan Paloheinän mäen huipun kautta ja totesin että jalat toimivat vielä.

Päästyäni Pirkkolaan kotiin oli enää alle kaksi kilometriä. Ensimmäistä kertaa yleisfiilis alkoi tippua. Nyt olisi ruokatauon paikka. Ei ollut enää syötävää ollut pariin tuntiin. Kotona hoipertelin huvittavasti, koska ei ollut sauvoja ja paksuja Hokan kenkiä. Kävelystä ei tahtonut tulla mitään. Suihkun jälkeen olin aika nuutunut. Söin valtavan iltapalan. Seuraava yö oli vaikea. Oli vaikea erottaa milloin nukkui ja milloin oli hereillä. Kolotteli vähän sieltä täältä. Aamulla fiilis oli kuitenkin hyvä ja uskon että uuteen kävelypäivään lähtö olisi onnistunut.

Pointteja matkalta:

• Kuivat jalat eivät hierrä. Pidä huoli jaloista!
• Syö järkevästi. Varaa pelastavaa välipalaa riittävästi.
• Tarkkailkaa väsymystä ja keskustelkaa olosta, jotta sippi ei pääse yllättämään.
• Pidä venyttelytaukoja ja ole välillä ilman reppua.
• On vaikea juoda sopivasti.
• Paksu makuualusta on tällaisessa ehdottomasti paikallaan, koska sängyssäkään ei ollut helppo nukkua.
• Huumori auttaa.

PS. Lisätään kuvat myöhemmin. Instassa niitä jo on.