Reitti oli hyvin yksinkertainen. Lähtö Luukista ja käytännössä reitti 2000:a pitkin Nuuksion ympäri ja takaisin kotiin Helsinkiin. Sir Michael oli parannellut reittiä osin niin, että pitkät tiepätkät vältettiin käyttämällä muita ulkoilureittejä tai vanhaa Reitti 2000 -linjausta.
Alkumatka sujui jo vanhasta tottumuksesta ja aika kului nopeasti. Oikeastaan tarvittiin vain vähän puhetta yritysmaailmasta, kvartaalitalouden urpoilusta, armeija-ajan muistoja ja muita fiilistelyitä niin oltiinkin jo ensimmäisellä ruokatauolla. Käveltynä oli tässä vajaa viisi tuntia.
Tauolla Sir laittoi vedet kiehumaan. Sir vaihtoi sukat, minä kuivasin tuulettamalla. Koko tauko meni ilman kenkiä. Keli oli aika kuuma: 22 astetta, joten hiet piti kuivata pois välillä.
Seuraavaksi Salmista lähdettiin kävelemään kohti Pirttimäkeä. Matkalla on Solvalla. Päätimme poiketa Solvallaan täyttämään vesivarastoja. Luontokeskus Haltian vessassa hanoissa oli lämpötilasäätö ja saimme vesipullot täyteen. Samalla ajattelin ostaa jätskit, mutta kahvila ei ole auki maanantaisin ja tiistaisin. Solvallan alue on mäkistä ja reidet pääsivät kunnolla töihin. Matkan teko oli vieläkin suhteellisen vaivatonta, ei mitään kummempaa.
Saavuimme Pirttimäkeen. Olimme syöneet matkan aikana yllättävän paljon suklaata ja pähkinöitä. Suklaata oli kokonaisesta levystä kummallakin jäljellä vain puolitoista riviä. Pähkinät oli syöty. Kun aloitimme kokkailut, alkoi myös sataa. Jaahas. Ajattelin että loppumatka lienee sadetta. Toisena ateriana oli Kebab-pata, ei erityisen suositeltava retkieväs. Vähän liian mausteinen retkelle ja toisaalta vähän liian vaikeasti sulava muutenkin. Edelleenkin meno tuntui ihan hyvältä. Olipa muuten tauon jälkeen vaikea saada jalat liikkeelle. 10 minuutin kävelyn jälkeen homma tuntui jälleen samalta kuin ennenkin.
Luukkiin matka jatkui kuten aiemminkin vielä rupateltiin ties mistä. Serenan jälkeen homma alkoi selvästi kääntyä Sir Michaelille vaikeammaksi. Pidin vielä tässä vaiheessa sitä normaalina. Takana oli 12 tuntia kävelyä, kyllä se tuntuu jossain aina. Sir valitti välillä reisien ja välilä pohkeiden jomottelua. Ongelmana oli myös hikoilu, oikeastaan sen puuttuminen. Silmääni pisti, että Sir joi enemmän kuin minä ja vaikutti uneliaalta. 13 tunnin kohdalla Sir sanoi, että nyt tuli seinä vastaan. Totesin siihen, että jos oltaisiin kisassa, niin nyt teltta pystyyn, ruuat suuhun ja nukkumaan. Emme voi vetää itseämme ihan loppuun, jotta seuraava päiväkin sujuu. Nyt oltiin kuitenkin treenissä.
Kuin tilauksesta olimme Hesburgerin kohdalla puolen tunnin päästä. Sir Michael vastusteli hyvin vähän, kun sanoin, että haen hänelle kokiksen. Kävin hakemassa Sirille kokiksen ja juustohampurilaisen. Itselleni kokiksen ja pehmiksen, kun jätskiä ei Hesessä myydä. Odotellessa Sir oli kokenut kylmän väristyksiä, ja totesi keskeyttävänsä, koska kyse ei ollut kilpailutilanteesta. Ymmärstin täysin. En uskaltanut lähettää miestä yksin matkaan, jos vaikka eksyy vielä. Saatoin Sirin bussipysäkille, josta hän selviäisi kotiin suht helposti.
Palasin Reitti 2000-reitille. Opin katsomaan valotolppiin, joista löysin reittimerkkejä silloin tällöin. Päästyäni Vetokankaan uimarannan kohdalle olin tutulla reitillä. Muutama uimari oli vielä uimassa kello 23. Osa ilman uimapukua. Pitkäkosken niityllä mielessäni soi "Juokse villi lapsi, juokse kauemmaksi, kasva vahvemmaksi...ja vapaammaksi". Rupesin somettamaan, kun reittiä ei tarvinut miettiä. Kuvasin pari videota, jotta muistaisin fiilikset. Kiipesin turhaan Paloheinän mäen huipun kautta ja totesin että jalat toimivat vielä.
Päästyäni Pirkkolaan kotiin oli enää alle kaksi kilometriä. Ensimmäistä kertaa yleisfiilis alkoi tippua. Nyt olisi ruokatauon paikka. Ei ollut enää syötävää ollut pariin tuntiin. Kotona hoipertelin huvittavasti, koska ei ollut sauvoja ja paksuja Hokan kenkiä. Kävelystä ei tahtonut tulla mitään. Suihkun jälkeen olin aika nuutunut. Söin valtavan iltapalan. Seuraava yö oli vaikea. Oli vaikea erottaa milloin nukkui ja milloin oli hereillä. Kolotteli vähän sieltä täältä. Aamulla fiilis oli kuitenkin hyvä ja uskon että uuteen kävelypäivään lähtö olisi onnistunut.
Pointteja matkalta:
- Kuivat jalat eivät hierrä. Pidä huoli jaloista!
- Syö järkevästi. Varaa pelastavaa välipalaa riittävästi.
- Tarkkailkaa väsymystä ja keskustelkaa olosta, jotta sippi ei pääse yllättämään.
- Pidä venyttelytaukoja ja ole välillä ilman reppua.
- On vaikea juoda sopivasti.
- Paksu makuualusta on tällaisessa ehdottomasti paikallaan, koska sängyssäkään ei ollut helppo nukkua.
- Huumori auttaa.
PS. Lisätään kuvat myöhemmin. Instassa niitä jo on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti