Olin jo haudannut ajatukset siitä, että voisin juosta kunnolla Bodomtrailissä. Karhunkierroksen 83 kilometristä oli aikaa vain kaksi viikkoa. Maratonilta muistan palautuneeni kolme viikkoa. Toisaalta ultra on matalampi tehoiltaan. Ensimmäinen viikko palautumisessa oli vaikea. Etureidet olivat kipeät koko viikon, eikä ollut järkeä lähteä juoksemaan. Työmatkapyöräilyä ja kävelyä tuli tehtyä kuitenkin. Toisella viikolla alkuviikolla pääsin jo juoksemaan kunnolla, vaikka vieläkin juoksu oli aika hankalaa. Neljäntenä peräkkäisenä juoksupäivänä, keskiviikkona, rupesivat jalat tuntumaan väsyneeltä. Päätin levätä torstaina ja perjantaina. Perjantaina ajoin kuitenkin 20 kilometriä maantiepyörällä 45 minuutissa, josta loppupuolikkaan aika kovaa.
Lauantaina en tankannut kummemmin kisaan. Olin päättänyt juosta vain 12 kilometriä, etten ajaudu väsymykseen, vaan pääsen takaisin kiinni normaaliin treeniin. Poltteli kyllä kovasti juosta 21 kilometriä, että voisi nähdä oikeasti, kuinka paljon on vauhdissa kovavauhtisia suunnistajia perässä.
Verkkasin rauhassa. Se oli hyvä, mutta samalla jouduin kuudenteen lähtöporukkaan. En ollut tyrkyttänyt itseäni pieneen kuumaan ryhmään, koska en ollut varma tuleeko juoksemisesta juuri mitään. Oli mukava nähdä vanhoja tuttuja suunnistuksesta, polkujuoksutapahtumissa on mukavan rento fiilis. Jotenkin rennompaa kuin suunnistuksessa, kun suoritukseen ei tarvitse keskittyä yhtä paljon. Suoritus on enemmänkin päivän kunto, eikä suoritukselle enää mahda oikein mitään suorituspäivänä. Suunnistuksessa kovalla keskittymisellä voi tehdä nappisuorituksen ja voittaa monta itseään kovakuntoisempaa juoksijaa.
Alussa lähdin aika kovaa. Ohittelin selvästi itseäni hitaampia juoksijoita. Alussa oli helppoa. Oli hauska juosta kovaa. Vauhti tuntui kovalta ultrailun jälkeen. Piiskasin itseeni vauhtia, ajattelin etten kyllä millään katkea 12 kilometrillä. Välillä meinasin jäädä juoksemaan mukavuusalueelle kivaa juoksua. Kovaa juostessani olen 78 kilon jässikkänä sellainen puhkuva höyryveturi, jonka pitää pakottaa vauhtia koko ajan. Juoksen voimalla, en rytmillä. Parhaimmillani olen ollut ylämäessä, mutta nykyään polkujuoksijoihin verrattuna lienen parempi alamäissä, joissa annan kyllä tarvittaessa rullata lujaa.
Kuuden kilometrin kohdalla tuntui, että voimat oli aikalailla käytetty. Kuitenkin juokseminen tuntui siltä, että jaksan painaa samalla sykkeellä loppuun asti. Väliajoista katsottuna hävisin Eikalle (Einari Heinaro) eniten hitailla kilometreillä, ulkoilutiellä pärjäsin parhaiten. Tappiota tuli 15-45 sekuntia kilometrillä.
Vaikea sanoa pitivätkö sykkeeni paikkaansa, sillä kovimmat sykkeet sain aina alamäissä. Juoksin ilman sykevyötä, sillä se tuntuu häiritsevältä, eikä minulla ollut mitään tarvetta syketarkkailuun. Nyt mentiin täysillä. Koko matkan sykekeskiarvo oli 171 ja välillä käytiin yli 180 lukemissa.
Viimeiset kolme kilometriä odottelin jo maalia. Ohittelu oli muuttunut harvaksi, sillä edessä oli enää vain kuumaryhmä. Lopussa ohitin lähinnä naisten kuumaryhmää. Loppuun asti sain juostua hyvin ja oli kyllä yllättävää juosta näin hyvin näin huonoista lähtökohdista. Kuulutuskin huomioi minut, sillä olin tullut kovempaa kuin moni kuumaryhmäläinen.
Bodomtrailin reitin ensimmäistä 12 kilometriä voin kehua. On kivan kallioinen reitti ja polut ovat tavallista sopivaa polkua. Ei niin pientä kuin Sipoonkorven pienimmät osuudet, mutta kuitenkin kunnollista metsäpolkua pääosin ja välillä sitten nopeampaa polkua. Hyvää rytmin vaihtelua. Kovin suuria mäkiä reitillä ei ole ja laskuissakaan ei väsy, vaan ne pitää juosta vauhdilla alas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti