NUTS Hetta-Pallas 66km: 5. sija

Lyhyt versio:

"Kolmas sija oli jo mulla. Olin seuraavaa 9 minuuttia edellä jossain 48km kohdalla, kun oli pitkä nousu. 54 kilsan kohdallakaan ei ketään näkynyt minuuttien sisällä, mutta silloin aloin jo tummua. Aurinko alkoi paahtaa 40 kilometrin jälkeen. Minä poika juoksin jalkatuntumalla. Jalat jaksoi vielä kohtuu 56km. Mutta kroppa tilttas. 60 km kohdalla Heikki tuli ohi. Makoilin ja oksensin. Ei saatana. Keräsin itseni kävelyyn, jossa syke oli 120. Se oli taputeltu. En edes pystynyt alas juoksemaan Pallakselta, kun rupesi pyörryttämään, pistämään ja kakomaan. Jalat oli paremmat kun Karhunkierroksen lopussa kuitenkin, vaikka huonot. Ei yhtään kramppia.

Pitkä versio:

Olin Karhunkierroksen jälkeen niin hyvissä fiiliksissä, että halusin juosta myös toisen polku-ultrajuoksun tänä kesänä. Lomasuunnitelmien vääntelyllä ehdin juuri käymään Ylläksellä ennen pojan Hesacuppia juoksemassa Hetta-Pallas-juoksun, jonka pituus on 66 kilometriä. Karhunkierroksen ja Hetta-Pallas-juoksun väliajan treenasin lähinnä loivaa ala- ja ylämäkijuoksua Paloheinän mäessä. Muu juokseminen oli sitä perusjuoksua. Pitkät polkujuoksut jätin tekemättä, koska välissä oli aika vähän aikaa ja koko ajan oli hellettä. Ajattelin, että pitkästä lenkistä palautuminen näissä keleissä on turhan hidasta ja aiheuttaisi ylimääräisiä välipäiviä treenaamiseen.

Saavuin kisapaikalle edellisenä päivänä. Ajoin mökiltä reilut 900 kilometriä yksikseni autolla kisapaikalle. Otin pieniä kävelyitä matkalla ja söin yhden ateriankin kävellen samalla, jotta jalat eivät olisi jumissa matkasta. En huomannut mitään jumia kisassa. Repun kamat oli katsottu jo mökillä aika valmiiksi. Kisasta tuli pelätty hellekisa, vaikka virallisia hellelukemia ei kisan aikana saavutettukaan. Aivan pahinta kuumuutta ei ollut, mutta juoksussa keli vaihteli 20-23 asteen välillä. Varusteiksi valitsin Patagonian Strider Pro -shortsit, jotka ovat kevyet ja Salomonin Sense-paidan, joka on hyvin ohut. En uskaltanut ottaa hihatonta paitaa, sillä omissani on sellaiset kaula-aukot, että juomareppu pääsee hiertämään niskaa. Kengiksi otin jo luottokengän aseman saavuttaneet Salomon S-Lab Ultra 2:set. Sukiksi en uskaltanut ottaa vielä Bridgedalen uusia matalia polkujuoksusukkia, vaan lähdin luottosukillani Falken TK 2 Cool. Tälläkään kertaa ei yhtään hiertymää jaloissa, joten toimiva valinta. Kuumuuden takia en ottanut kompressiosäärystimiä.

Kisaa edeltävä yö oli haasteellinen, koska hotellissa ei ollut ilmastointia ja sisälämpötila oli todella korkea. Nukuin kuitenkin kohtuullisesti ja varmistin tankkaamalla, ettei mitään nestehukkaa ennen kisaa ollut. Söin aamupalaksi reilusti leipiä ja puuroa, lähinnä siis hiilihydraatteja. Jätin väliin kaikki normaalista ruokavaliosta poikkeavat, ettei tulisi ongelmia.

Lähtöpaikalle oli bussikuljetus järjestäjän puolesta, joka tuli nätisti ajallaan. Bussin vessa ei toiminut tai ei ollut päällä. Jouduin pyytämään (muidenkin puolesta) yhden puskatauon porukalle. Saavuimme hyvissä ajoin Hettaan, jossa aloin valmistautumaan lähtöön. Söin vielä yhden banaanin ja join hieman nestettä. Juttelimme ennen lähtöä Miikun kanssa varusteista. Vähän ennen lähtöä siirryin lähtöviivalle ja moikkasin suunnistajat, joita odotin kärkisjoille. Oma tavoitteeni oli juosta reitti noin kuudessa ja puolessa tunnissa.

Kisa alkaa noin viiden kilometrin asfaltilla ja jatkuu vielä kuusi kilometriä hiekkatietä. Asfalttitiellä löysin Heikki Tapanisesta sopivan vauhtisen kaverin. Väiaikamme olivat noin 4.25min/km. Kärki karkasi niin, että siellä juostiin varmaankin noin 4min/km. Juttelimme kärjen vauhdista ja omasta vauhdista, sekä muihin suoritukseen liittyvistä seikoista. Heikin kello piippaili puolen tunnin välein, jotta hän muisti tankata. Minä tankkasin geeliä 20 minuutin välein ilman hälytystä. Minulla oli käytössä Dexalin geelit. Olin vaihteluksi ottanut mukaan myös vihreitä kuulia jonkin verran. Niitä söin enemmän fiiliksen mukaan.

Ekaan huoltoon mennessä olin juonut litran nestettä. Otin mukaan seuraavalle pätkälle 1,5 litraa nestettä, sillä ensimmäinen huoltoväli oli jotakuinkin 11 kilometriä ja seuraava väli noin 20 kilometriä. 

Ensimmäisen huollon jälkeen noustaan suhteellisen helppoa polkua avotunturiin. Arvioin tiellä, että olimme kymmenen ensimmäisen joukossa, ehkä sijoilla 8 ja 9. Avotunturiin nousu muuttui välillä niin jyrkäksi, että omalla tavoitetasollani oli järkevää kävellä muutamia kohtia. Kun ylämäki muuttui alamäeksi, Heikki jäi ajoittain pienen etäisyyden päähän. Kuva on ensimmäisiltä avotunturipätkiltä.

Kuva: Rami Valonen

Reilun 20 kilometrin jälkeen huomasin, että käännyimme vaellusreitiltä vasemmalle kohti Ketomellaa. Juoksu oli koko ajan tuntunut helpolta ja olimme Heikin kanssa ohittaneet jo kaksi juoksijaa. Käännyttyämme alkoi  loiva lasku, jonka tiesin rataprofiilista jatkuvan aina Ketomellaan asti. Aluksi lasku oli hiekkapohjaista ja helppoa, ehkä välillä vähän turhan jyrkkää, sillä vauhdin ei aina voinut antaa vapaasti rullata. Sitten lasku muuttui metsäpoluksi, joka oli välillä tasamaata ja välillä täydellisen loivaa alamäkeä. Saavutin taas kaksi juoksijaa. Olin tullut alamäkeä todella rennosti, mutta olin välillä silti huolissani, että juoksenko liian kovaa. Matkanteko oli hyvin helppoa. Hymyilin Poppiksen kameralle:

Kuva: Poppis Suomela

Toinen huolto oli samalla viimeinen. Olin juonut melkein kaiken mukaani ottamani nesteen. Kaadoin loput maahan ennen huoltoa, sillä se ei maistunut hyvältä. Olin ilmeisesti ottanut vettä pulloon, jossa oli aiemmin ollut urheilujuomaa. Huollossa olin turhan hätäinen. Kuorin puolikkaan banaanin, jonka söin heti huollon jälkeen. Täytin kaikki pulloni, yhteensä kaksi litraa, täyteen. Olisi myös kannattanut juoda kunnolla huollossa, vaikka litra. 

Heti huollon jälkeen tuli vastaan kärkiryhmässä juossut Esa Huttunen, joka kertoi, että olen kolmantena. Hänellä oli imeytymisongelmia. Sijoitus oli kiva tieto, mutta ehkä innostuin siitä hieman liikaa. Vaikea sanoa vieläkin. Oli miten oli, seuraavat kilometrit huollon jälkeen juoksin aika kovaa. Sykkeet olivat aiempia hieman kovemmat, mutta jaloissa ei ollut väsymystä, enkä muutenkaan ollut huolestunut kunnostani. Lähdimme nousemaan takaisin avotunturiin. Heti puurajan ohitettuani huomasin kuumuuden. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Avotunturissa polut jatkuivat kohtuullisen helppoina. Välillä oli hieman vaikeampaa, mutta pääosin helppoa. Mietin, että olen juossut aika vauhdikkaasti, että luultavasti ero taakse kasvaa. 48 kilometrin kohdalla näin juoksijan takanani ja mittasin eroksi noin yhdeksän minuuttia. Ajattelin, että kolmas sija olisi täysin itsestäni kiinni. Jos jaksan juosta maaliin, pysyn kolmantena. Montaa kilometriä ajatus ei kestänyt, vaikka eipä maaliinkaan enää montaa kilometriä ollut. Upeita maisemia oli jälleen tarjolla, mutta pääni ei oikein enää rekisteröinyt mitään.

52 kilometrin kohdalla huomasin olevani väsynyt. 54 kilometrin kohdalla join vielä purosta ylimääräistä. Olin tehnyt samoin noin aiemmin kerran. Tunsin vielä, että on mahdollista päästä kunnialla maaliin. Vähän ajan päästä tuli taas Esa vastaan. Totesin, että kroppa on täysin löysä. Esa sanoi, että maaliin on vain yksi mäki enää. Jep...Pallas. Pallas on vain yksi mäki, eikä sen yli mennä edes korkeimman kautta, mutta tällä kertaa se oli minulle liikaa. Huomasin kävellessäni, että kiemurtelen kiivetessäni ylös kivikkoa pitkin. Kurkin taakseni, tiesin että matelen. Vähän toivoin, että muutkin matelevat. Vähän ajan päästä näin Heikin tulevan takanani juosten hitaasti. 

Nousu tasoittui vähäksi aikaa. Tunsin, etten voi oikein enää juostä, mutta juoksin silti. Viimeisen kerran, ajattelin. Juoksu oli surkeaa ja sitä kesti ehkä 300 metriä. Sitten 60 kilometrin kohdalla tuli stoppi. Hoipertelin. Heikki ohitti ja kysyi, onko kaikki kunnossa. On toki. Lupasi, että maalissa tarkkailevat tuloani. Alkoi heikottaa. Menin makaamaan. Tässäkö tämä oli? Hajosiko menopeli? Käännyin kontilleni, siitä pääsee ylös. Eipäs, pitikin vähän oksentaa. Aika vähän tuli jotain urheilujuoman näköistä. Vähän helpotti. Ylös ja liikkeelle. Ei yhtään voimaa kropassa. Seuraavaksi tuli ohi naisten sarjan kärki. Tsemppiä kummallekin huudeltiin. Mr Pääkaupunkiseudun polkujuoksu Terho Lahtinen oli seuraavana katselemassa kisaa. Siinä jotakin juteltiin. En varmaan antanut positiivista kuvaa;). Sitten olin ylhäällä. Nyt vaan hölkkään alas. En hölkkääkään. Pistää ja pyörryttää. Meinaa oksettaa taas. Taidanpas kävellä. Sitten meni ohi neljäs sija. Kävelin edelleen, onpas pitkä alamäki. Naisten kakkonen meni ohi. Kävelin. Kuulin kuulutuksen. Kävelin. Kuulin kun minua kuulutettiin. Kävelin vielä 15 minuuttia. Juoksin viimeiset 20 metriä. Kuvasta voi huomata, ettei minulla ole hiki, kuten ehkä olisi hyvä olla.

Kuva: Rami Valonen

Maalissa. Menin makaamaan.

Kuva: Rami Valonen

Maalissa sain urheilujuomaa Juha-Pekka Konttiselta, jonka oksensin. Se piristi. Juttelin vähän, mutta koska oli kiire päästä palautumaan, piti lähteä ensimmäiseen bussiin. Kävelin bussiin. Makoilin koko matkan. Nousin ylös, kun lähestyttiin äkäslompoloa. Taas kakomista. 

Jälkikäteen voi todeta, että nestehukka vei miehen aallon pohjalle. Jalat olivat jälkikäteen kipeät, mutta eivät samalla tavalla kuin Karhunkierroksen jälkeen. Join hotellissa melkein kolme litraa ennen ensimmäistä vessakäyntiä. Viimeisellä 33 kilometrin pätkällä join 2,5 litraa, mikä oli kuitekin itselleni liian vähän. Aikaa tähän väliin kului 4,5 tuntia, mutta ilman lopun totaalisippiä olisin luultavasti käyttänyt siihen noin 3 tuntia ja 40 minuttia. Vielä 52 kilometriän kohdalla olin ajassa 5 tuntia. Viimeiseen 14 kilometriin käytin siis 2h15min. Niistäkin kilometreistä neljä oli hiekkatietä alamäkeen...

Ei hyvää päivää mikä veto. Otti vähän liian koville.

Reitti

Reitti on aluksi asfalttia ja hiekkatietä ensimmäiseen huoltoon. Sieltä alkaa helpohko polku ylös tunturiin. Alaspäin on ennen Ketomellaa on välillä hieman teknisempää juurakkopolkua toiseen huoltoon.

Toisesta huollosta on taas asfalttia ja helppoa hiekkapohjaista uraa aina tunturiin muutaman kilometrin ajan. Polut jatkuvat loivapiirteisinä. Välilä on kivikkoa ja käveltävää nousua tulee Lumikeron nousussa. Lasku ennen Pallasta on teknisesti vaativa, aika kivikkoinen ja jyrkkä. Pallas vaatii voimaa, mutta on hyvävoimaiselle juostava nousu, eikä liian tekninen juostavaksi. Alas pääsee hiekkatietä viimeiset neljä kilometriä.

Vettä on toisen huollon jälkeen saatavilla useamman kerran ainakin 45 ja 54 kilometrin kohdilla eli vesihuollossa voi tukeutua myös luonnonvesiin ja kuumalla kelillä näin kannattaakin tehdä.

Valmiina kisaan: NUTS Hetta-Pallas 66km

 Huomenna perjantaina kello 12.00 on Hetta-Pallas-juoksun lähtöhetki. Olen Karhunkierroksen jälkeen harjoitellut neljä kertaa mäkeä ja juossut kaksi kovavauhtista lyhyempää kisaa. Kovien helteiden takia en ole harjoitellut yhtä paljon kuin aiemmin. Harjoittelu on kuitenkin ollut säännöllistä, eikä mitään ongelmia ole ollut. Lähiaikoina on tuntunut myös siltä, että olen jossain määrin tottunut helteisiin ja eilinen 29 asteen lämpötilassa juostu lenkki sujui hyvin.

Kisajärjestäjän sivuilla https://nutsyllaspallas.com/fi/ ei ole vielä seurantalinkkiä, mikä hieman harmittaa, sillä kisabussini lähtöön lähtee kello 9 hotellilta, eikä aamulla huvittaisi enää lähetellä linkkejä kotiväelle.

Huominen keli on lämmin, mutta pilvinen. Lämpötila pyörii 19 ja 23 asteen välillä, mikä on turhan kuuma, mutta ei onneksi paha. Lauantaina kisaaville ennustetaankin sitten jo taas kovaa hellettä. Toivottavasti helle ei toteudu.

Seuraajille kerrottakoon reitistä, että ensimmäiset 10 kilometriä on tietä. Odotan, että juoksen pätkän 43-50 minuuttiin. Sen jälkeen reitti siirtyy tunturiin ja hidastuu merkittävästi. Toivon olevani viimeisellä huoltopisteellä 33 kilometrin kohdalla noin kolmessa tunnissa. Sen jälkeen alan kiristämään vauhtia, mikä oikeasti tarkoittaa, että hidastun kuitenkin. Viimeiset 20 kilometriä juoksen aikalailla kovaa. Viimeisellä 10 kilometrillä voi mennä niin kovaa kuin pääsee. Toivottavasti tavoitan maalin kuudessa ja puolessa tunnissa, jolloin keskivauhti on tasan 10km/h.

Edit:

Tässä seurantalinkki: https://sportrec.eu/ui/#1gec3gf

Kohti NUTS Hetta-Pallas -juoksua

Harjoittelulla ei hirveästi ehdi tehdä muutoksia juoksukuntoon Karhunkierroksen ja Hetta-Pallaksen välissä. Ajallisesti juoksujen välissä on kuusi viikkoa, joista nyt on kulunut kaksi ja puoli viikkoa. Nyt jalat ovat jo palautuneet ja on aika miettiä, mitä asioita pitää ottaa huomioon.

Tärkeät asiat siirryttäessä Hetta-Pallakselle

• Mäkijuoksuvoiman lisääminen
• Kelin vaikutus
• Varusteet helteeseen

 Mäkijuoksuvoiman lisääminen

Olin Karhunkierroksella heikoimmillani mäissä, erityisesti alamäissä, kun reidet olivat väsyneet. Hetta-Pallaksella mäkien pitäisi olla juostavampia ja siksi yritän panostaa harjoittelussa loivempiin pitkiin nousuihin ja laskuihin. Toivottavasti olisin kisassa valmis tekemään pitkää työtä mäissä.

Kelin vaikutus

Hetta-Pallaksellakin keli voi olla mitä tahansa. Nyt juostaan kuitenkin keskellä päivää, joten pelko nousee lämpötilan mukana, toivottavasti ei tule hellettä. Juomaa ei ole karttojen ja kuullun mukaan saatavilla puroista ja viimeisestä huollosta on 33 kilometriä maaliin. Juominen tuolla viimeisellä välillä voi nousta ongelmaksi helteellä. Toivottavasti vältytään helteeltä. Karhunkierroksen yössä tuli jo testattua varusteet kylmään keliin.

Varusteet helteeseen

Minulla on ollut aina vähän ongelmia kaikkien muiden shortsien kanssa lukuunottamatta trikooshortseja. Nyt olen tilannut testattavaksi kolmet shortsit, katsotaan jos löydän tätä kautta uudet suosikit. Juoksuliivin alla on helppo pitää t-paitaa, mutta pystyisikö juoksemaan pelkällä juoksuliivillä? Tämä on jotakin jota voisin olla valmis kokeilemaan, jos juostaan ultraa helteellä.

Harjoitusohjelma kohti Hetta-Pallasta

Karhunkierroksen jälkeen kaksi kevyempää treeniviiikkoa.

Kolmannella viikolla kaksi mäkiharjoitusta ja normaalia treeniä. Määrä aika suuri 80km.

Neljännellä viikolla kaksi mäkiharjoitusta ja normaalia treeniä. Määrä suuri 100km.

Viidennellä viikolla jo kevennetään. Yksi mäkiharjoitus, helppoja juoksuja. Määrä 70km.

Kuudennella viikolla levätään kohti kilpailua. Määrä ennen perjantain kisaa 25km.

Bodomtrail 12km 4.sija ajalla 52.39

Kuva: Rami Valonen Bodomtrail 2021

Olin jo haudannut ajatukset siitä, että voisin juosta kunnolla Bodomtrailissä. Karhunkierroksen 83 kilometristä oli aikaa vain kaksi viikkoa. Maratonilta muistan palautuneeni kolme viikkoa. Toisaalta ultra on matalampi tehoiltaan. Ensimmäinen viikko palautumisessa oli vaikea. Etureidet olivat kipeät koko viikon, eikä ollut järkeä lähteä juoksemaan. Työmatkapyöräilyä ja kävelyä tuli tehtyä kuitenkin. Toisella viikolla alkuviikolla pääsin jo juoksemaan kunnolla, vaikka vieläkin juoksu oli aika hankalaa. Neljäntenä peräkkäisenä juoksupäivänä, keskiviikkona, rupesivat jalat tuntumaan väsyneeltä. Päätin levätä torstaina ja perjantaina. Perjantaina ajoin kuitenkin 20 kilometriä maantiepyörällä 45 minuutissa, josta loppupuolikkaan aika kovaa.

Lauantaina en tankannut kummemmin kisaan. Olin päättänyt juosta vain 12 kilometriä, etten ajaudu väsymykseen, vaan pääsen takaisin kiinni normaaliin treeniin. Poltteli kyllä kovasti juosta 21 kilometriä, että voisi nähdä oikeasti, kuinka paljon on vauhdissa kovavauhtisia suunnistajia perässä.

Verkkasin rauhassa. Se oli hyvä, mutta samalla jouduin kuudenteen lähtöporukkaan. En ollut tyrkyttänyt itseäni pieneen kuumaan ryhmään, koska en ollut varma tuleeko juoksemisesta juuri mitään. Oli mukava nähdä vanhoja tuttuja suunnistuksesta, polkujuoksutapahtumissa on mukavan rento fiilis. Jotenkin rennompaa kuin suunnistuksessa, kun suoritukseen ei tarvitse keskittyä yhtä paljon. Suoritus on enemmänkin päivän kunto, eikä suoritukselle enää mahda oikein mitään suorituspäivänä. Suunnistuksessa kovalla keskittymisellä voi tehdä nappisuorituksen ja voittaa monta itseään kovakuntoisempaa juoksijaa.

Alussa lähdin aika kovaa. Ohittelin selvästi itseäni hitaampia juoksijoita. Alussa oli helppoa. Oli hauska juosta kovaa. Vauhti tuntui kovalta ultrailun jälkeen. Piiskasin itseeni vauhtia, ajattelin etten kyllä millään katkea 12 kilometrillä. Välillä meinasin jäädä juoksemaan mukavuusalueelle kivaa juoksua. Kovaa juostessani olen 78 kilon jässikkänä sellainen puhkuva höyryveturi, jonka pitää pakottaa vauhtia koko ajan. Juoksen voimalla, en rytmillä. Parhaimmillani olen ollut ylämäessä, mutta nykyään polkujuoksijoihin verrattuna lienen parempi alamäissä, joissa annan kyllä tarvittaessa rullata lujaa.

Kuuden kilometrin kohdalla tuntui, että voimat oli aikalailla käytetty. Kuitenkin juokseminen tuntui siltä, että jaksan painaa samalla sykkeellä loppuun asti. Väliajoista katsottuna hävisin Eikalle (Einari Heinaro) eniten hitailla kilometreillä, ulkoilutiellä pärjäsin parhaiten. Tappiota tuli 15-45 sekuntia kilometrillä.

Vaikea sanoa pitivätkö sykkeeni paikkaansa, sillä kovimmat sykkeet sain aina alamäissä. Juoksin ilman sykevyötä, sillä se tuntuu häiritsevältä, eikä minulla ollut mitään tarvetta syketarkkailuun. Nyt mentiin täysillä. Koko matkan sykekeskiarvo oli 171 ja välillä käytiin yli 180 lukemissa.

Viimeiset kolme kilometriä odottelin jo maalia. Ohittelu oli muuttunut harvaksi, sillä edessä oli enää vain kuumaryhmä. Lopussa ohitin lähinnä naisten kuumaryhmää. Loppuun asti sain juostua hyvin ja oli kyllä yllättävää juosta näin hyvin näin huonoista lähtökohdista. Kuulutuskin huomioi minut, sillä olin tullut kovempaa kuin moni kuumaryhmäläinen. 

Bodomtrailin reitin ensimmäistä 12 kilometriä voin kehua. On kivan kallioinen reitti ja polut ovat tavallista sopivaa polkua. Ei niin pientä kuin Sipoonkorven pienimmät osuudet, mutta kuitenkin kunnollista metsäpolkua pääosin ja välillä sitten nopeampaa polkua. Hyvää rytmin vaihtelua. Kovin suuria mäkiä reitillä ei ole ja laskuissakaan ei väsy, vaan ne pitää juosta vauhdilla alas.

Seuraava juoksu: NUTS Hetta-Pallas 66km

Seuraavaksi juoksen NUTS Hetta-Pallaksen 66 kilometriä. Olen myös ilmoittaunut Bodomtrailille, mutta jalat eivät ainakaan vielä tunnu olevan siinä kunnossa, että juokseminen olisi mahdollista viikon päästä, mutta katsotaan. Ilmoittauduin Bodomiin, kun varmistelin, että pääsen jotain juoksemaan korona-rajoitusten rajoittaessa kisojen järjestämistä.