Lähtökehotus kajahti megafonista, ja niksautin pyöräilykengät kiinni polkimiin Lærdalin keskustan kävelykadun nupukiveyksellä. Tuntui, että kaikki kylän 2000 asukasta olivat saapuneet lähtöalueelle kannustamaan kilpailijoita, joilla oli edessä poljettavana 430 kilometriä ja kavuttavanaan 4609 nousumetriä. Kannustushuudot saattelivat viimeisen lähtöryhmän kilpailijat ensimmäiseen mutkaan. Kisaohjeissa oli peräänkuulutettu alussa rauhallisuutta, eikä kukaan kanssakilpailijoista tunkenut eteeni epäurheilijamaisesti. Tilannetta helpotti lähtöryhmämme koko: kovimmat kuskit olivat lähteneet edellemme kahdessa aiemmassa lähtöryhmässä - kumpikin viiden minuutin välein - ja ryhmässämme oli vain parisenkymmentä henkeä tavoittelemassa 20 tunnin loppuaikaa.
Kropassa tuntui hyvältä. Olimme syöneet lähtöä edeltävän päivällisen yhdessä Lærdalin kolmesta ruokapaikasta. Olimme osuneet ravintolaan juuri oikealla hetkellä, sillä jälkeemme paikalle oli vyörynyt useampi nälkäinen ruokailija, joille tarjoilija ei ollut voinut kuin tarjota tunnin odotusaikaa. Tuntui käsittämättömältä, ettei pikku kylässä oltu osattu varautua vuoden suurimpaan tapahtumaan. Suurin osa ruokailijoista olikin äänestänyt jaloillaan manaten kiukkuisesti heikkoa palvelua. Näytelmää oli mielenkiintoista seurata omaa possunpaistiannosta napostellen. Toivottavasti nälkäisiä oli onnistanut Lærdalin kahdessa muussa ruokapaikassa paremmin.
Nappasin takataskusta energiapatukan. Suunnitelmana oli nauttia kolme ”tuotetta” tuntia kohti. Tuotteet olivat joko energiapatukoita tai -geelejä. Suupieleeni levisi hymy. Energiapatukka oli maultaan Capuccino. Kahviaromi leijaili sieraimiini, ja patukka maistui hyvältä – aivan toisenlaiselta kuin omena- tai sitruunapatukat; ne tuntuivat jäävän kitalakeen kiinni. Niiden syömiseen kului saman verran energiaa kuin ensimmäisen Fillefjelletin nousun kapuamiseen.
Ensimmäisen nousun kapuaminen tuntui melko helpolta. Minä, Mikko ja Jussi olimme pyöräilleet alkumatkan tiiviinä ryhmänä muutaman muun lähtöryhmämme kuljettajan kanssa. Vauhtia ylläpiti ”ponihäntäpoika”, joka tempoi pieniä irtiottoja porukastamme yrittäen usuttaa sitä kovempaan vauhdinpitoon. Hänen pohkeissaan tuntui olevan reilusti energiaa, ja ponihännän heilahtelu kypärän puolelta toiselle alkoi ärsyttää. Tätäkö näytelmää pitäisi seurata loput 350 kilometriä?
Sade katkaisi ajatukseni, ja pysähdyimme Mikon ja Jussin kanssa pukemaan tuulitakit. Tällä kertaa sain takin vetoketjun nätisti kiinni. Hetkeä aikaisemmin olin yrittänyt päälleni tuulenpitävää liiviä, jonka vetoketju oli jäänyt käteeni. Tuntui kuin Mikko ja Jussi olisivat tunteneet pientä mielihyvää vetoketjuni rikkoutuessa – olin ehkä kehuskellut turhan paljon 55 grammaa painavaa pyöräilyliiviäni, jonka vetoketju oli muotoiltu nousemaan epäsynmetrisen muodikkaasti kaulan vasemmalle puolelle. Jatkossa olisi pidettävä pienempää profiilia.
Ensimmäinen lasku nosti karvat pystyyn – osittain kylmästä, osittain kauhusta, jota tunsin laskiessani pilkkopimeässä muhkuraista vuoristotietä yli 50 kilometrin tuntivauhdilla kahden valoledin valaistessa olemattomasti eteeni. Tuntui, että kostea asfaltti imi itseensä kaiken valon, jonka ledini antoivat. Ehkä sittenkin olisi pitänyt hankkia kunnon lamppu, eikä hakea Clas Ohlsonilta pienikokoisin, kevein ja valoteholtaan heikoin valaisin. Aikaisemmin se oli tuntunut parhaimmalta ratkaisulta: keveys ennen kaikkea!
Vaikka Mikolla ja Judella oli samanlaiset ledivalot, he laskivat ensimmäisen laskun selkeästi minua nopeammin. Kiristin vauhtia ja saavutin kaksikkoa, joka pyöräili hollantilaisen ryhmän perässä. Isossa porukassa oli helppo pyöräillä tuulen suojassa. Palauduin nopeasti aikaisemmasta rytmin muutoksesta. Nappasin yhden tuotteen pyöräilypaidan taskusta ja kirosin hiljaa mielessäni: energiapatukka oli maultaan sitruuna.
Toinen nousu tuntui ikävästi jäntereissä. Waldresflyan 1389 metriin kohoava huippu ei lähestynyt alkuunkaan. Hollaintilaiskuskien ryhmä oli jäänyt jo taakse, ja kipusimme kolmistaan vuoren rinnettä ilman sateen- ja tuulensuojaa. Mikko ja Jude olivat lisänneet pitkät trikoot edellisellä huoltopisteellä, mutta minä jatkoin pyöräilyä shortseissa. En laittaisi sukkahousuja jalkaani! Enkä niin voisi tehdäkään, sillä olin jättänyt trikooni reitin toiselle huoltopaikalle. Hyytävä vastatuuli iski päin kasvoja, kun alamäki vihdoin alkoi. Puristin ohjaustankoa täysin voimin, kun ensimmäisen serpentiinimutkan jälkeen voimakas tuuli iskeytyi kylkeeni ja oli lennättää minut pois tieltä. Etupyörä vispasi villisti epätasaisella asfaltilla nopeuden kasvaessa lähelle 70 kilometriä tunnissa. Tunsin palan kurkussa. Tämä ei ollut nautinnollista. Onneksi oli valoisaa.
Takana oli 252 kilometriä ja liian monta nousumetriä. Lemonsjǿen taukopaikan jälkeen minun oli pakko hidastaa vauhtia. Käskin Mikon ja Jussin jatkaa normaalia vauhtiaan ja jättäydyin kaksikosta heidän vastalauseistaan huolimatta. Energiat tuntuivat olevan vähissä. Kirottua! Kuinka näin saattoi käydä? Olinhan nauttinut tunnollisesti kolme tuotetta tunnissa ja niellyt väen väkisin kuivia, etovia energiapatukoita. Kova vastatuuli teki etenemisen entistä raskaammaksi. Olivatkohan Jussi ja Mikko päässeet sopivaan letkaan, jossa vastatuuliosuus olisi kevyt taittaa. Yksinäisen pyöräilijän arjessa ei ollut hurraamista.
”Ai vastatuuli? En huomannutkaan”, virnisti Jussi seuraavalla taukopaikalla. Mikko ja Jussi olivat pyöräilleet koko vastatuuliosuudet hollantilaisten perässä. Olin liian väsynyt reagoidakseni Jussin elvistelyyn. ”Hei, come on! Kai tsemppaat loppuun asti? Jäljellä on vain 140 kilometriä”, Jussi kannusti huomatessaan flegmaattisuuteni. ”Ei matka eikä mikään”. Niinpä, vain vajaan 7 tunnin ajomatka ja olisin maalissa. Tungin suuhuni taukopaikalla tarjottua lämmintä jauhelihapastaa. Maistuipa kamalalta. Norjalaiset eivät osanneet kokata. Jälkiruuaksi nielaisin Jussilta saamani Kela-korvattavan kipulääkkeen, joita Tohtori oli kirjoittanut ”kipuun” matkaa varten. Maaliin olisi pyöräiltävä – tuntui kuinka pahalta tahansa.
Nieleskelin raivoisasti energiageelejä. Olin lopettanut juomisen ja energiapatukoiden jyystämisen. Energiat tuntuivat palautuvan. Virnistin leveästi kahdelle italialaiselle pyöräilijälle, jotka kapusivat vaivalloisesti viimeistä, reitin rankinta Sognefjelletin nousua. Pääsin vihdoinkin alistamaan kanssakilpailijoita. Pyöritin polkimia tasaisesti kevyimmällä rattaalla ja nousin välillä pystyyn vaihtaen takavaihtajan rattaan pienemmälle Jaloissa ei hapottanut. Voisin jatkaa tätä vauhtia huipulle asti. Ohitin jälleen pari kanssakilpailijaa – vauhdinhurmaa 10 kilometrin tuntivauhdissa.
Viimeinen nousu oli maineensa veroinen, eikä siitä ollut turhaan varoiteltu järjestäjien toimesta etukäteen. Jäätikköpeitteiset huiput levittäytyivät etuvasemmalleni, mutta nousu vain jatkui ja jatkui. Serpentiini toisensa jälkeen paljasti uuden nousuosuuden, eikä huipun todellista sijaintia ollut mahdollista päätellä. Vihdoin, jopa hieman yllättäen, havaitsin nousin loppuvan. Edessäni levittäytyi taukopaikka, joissa kanssakilpailijoita istui tuoleilla huopapeitteisiin kääriytyneinä. Oliko edessäni todella taukopaikka vai olinko eksynyt joukkosidontapaikalle? Pyöräilijöitä retkotti ympäriinsä kaikkensa antaneena. Viimeinen nousu oli tehnyt tehtävänsä. Päätin noudattaa järjestäjien neuvoa ja nappasin suuhuni taukopaikan erikoisuuden. Vastapaistettu vohveli mansikkahillokuorutteella maistui erinomaiselta kuivien energiapatukoiden jälkeen.
Nousua seuraa aina alamäki; niin nytkin. Puristin jarrukahvoja voimallisesti. Serpentiinitie puikkelehti rotkojen ja jyrkkäseinämäisten kallioiden välissä. Laskua oli 1400 metriä kymmenen kilometrin matkalla. Pyöräni jarrut tuntuivat auttamattomasti liian köykäisiltä näin jyrkkään laskuun. Vauhtia ei pystynyt täysin kontrolloimaan ja tietä oli pakko laskea huimaa vauhtia. Toivottavasti jarrut eivät pettäisi kokonaan, eikä sormista katoaisi tunto. Tämä lasku ei ollut lepäämistä varten. Pulssi hakkasi voimakkaammin kuin nousussa. Onneksi järjestäjät olivat pystyttäneet kylttejä varoittamaan jyrkimmistä mutkista. Niissä kohdissa jännitin sormivoimani äärimmilleen. Tieltä suistuminen aiheuttaisi ikäviä seurauksia. Päässä puistatti. Ohjasin ajatukset takaisin mutkittelevan serpentiinitien asfalttipintaan.
Pyörämittarin matkalukema tuntui kasvavan äärimmäisen hitaasti – kymmenen metriä kerrallaan. Viimeiset 60 kilometriä tuntuivat ylitsepääsemättömiltä. Toivoin viimeisen pienen kumpareen – Ylläksen korkuisen töytäreen – ilmestyvän jokaisen mutkan takaa mutta petyin kerta toisensa jälkeen. Sain norjalaisen ryhmän kiinni ja jäin itsekkäästi ryhmän perälle tarkkailuasemiin. Ryhmässä pyöräili isä kahden poikansa kanssa sekä ilmeisesti muutama sukulaissetä. He olivat ilmeisesti Lilla Jotunheimen -kisassa, joka oli 140 kilometrin loppuosuus varsinaisesta kilpailusta. Näin ainakin uskottelin itselleni. Nuoret pojat eivät voisi pyöräille näin virkeästi täyttä matkaa. Oma oloni oli surkea. Polvia kolotti. Ei, heidän täytyi olla lyhyemmällä reitillä.
Ohi kiitävä auto tööttäsi, ja takapenkin matkustajat heiluttivat villisti käsiään reitin kääntyessä jyrkästi vasempaan. He eivät tienneet, kuinka pahalta polkeminen tuntui. Helppohan ilmastoidun maasturin takapenkillä oli heiluttaa. Samassa viimeinen pieni kumpare levittäytyi eteeni ja katkaisi kyyniset ajatukseni. Ympärilläni alkoi tapahtua. Hollantilaisten ryhmä oli ilmestynyt jostain takavasemmalta ja lähti välittömästi ohittamaan norjalaisten ryhmää. Vaihdoin pikaisesti pienemmän vaihteen, kohensin ajoasentoa ja liimauduin hollantilaisten imuun. Nousu jyrkkeni, ja hollantilaisten vauhti hidastui pyöräilijä pyöräilijältä. Yksi oli selvästi muita voimakkaampi, ja kiihdytin vauhtia entisestään päästäkseni hänen peräänsä. Tunsin, kuinka adrenaliini virtasi elimistössäni. Olin selvästi innoissani, kun ympärilläni alkoi tapahtua. Nyt ajettaisiin kilpaa.
Tunnelma kuitenkin lässähti kymmenen kilometrin ja 400 nousumetrin jälkeen pienen kumpareen laella. Hollantilainen kiitti kiriavusta, ja kertoi jäävänsä odottamaan ystäviään. Hämmentyneenä kiitin häntä ja kerroin jatkavani maaliin – minun ystäväni odottaisivat kärsimättöminä maalissa. En voinut aavistaa, että Jussilla ja Mikolla oli ollut omat vaikeutensa, eivätkä kaverukset olleet kovin kaukana minusta. Hämmennys oli suuri, kun havaitsin Jussin ylittäneen maaliviivan vain muutaman minuutin minua nopeampana. Suoritukseni ei sittenkään ollut täysi fiasko. Selvisin kunnialla maaliin ajassa 20:15:48 ja pääsin vihdoinkin nauttimaan maalissa odottavan grillin antimista. Se oli seikka, jolla minut oli alunperin houkuteltu mukaan tähän koitokseen. Mikään ei voita rasvaista grilliruokaa!
-Sir Michael
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
Kuvia raadoista muualla
Jokunen raato on ollut linssiluteena:
http://porten.no/eway/imgstore/59d943353d.jpg
http://home.hisf.no/tomnp/Jotunheimen%20Rundt%202010.pdf
http://porten.no/eway/imgstore/59d943353d.jpg
http://home.hisf.no/tomnp/Jotunheimen%20Rundt%202010.pdf
lauantai 17. heinäkuuta 2010
Jotunheimen Rundt 2010 : Kipua, kipua, kipua...
Saavuimme hyvissä ajoin kisapaikalle Laerdaliin. Edellisen yön nukuimme Hemsedalissa hienossa kämpässä ja sitä edellinen meni laivalla. Tankkaus oli hoidettu erilaisilla pastaruualla.
Pakkasimme Viking Linen muovipusseihin tavaraa, jota ajattelimme tarvitsevamme matkalla: vaatetta, geelejä, patukoita, teippiä, kylmägeeliä ja sekalaisia pyöräilyvarusteita.
Suunnittelimme aikataulun edellisenä iltana huoltopisteiden mukaan:
Lähtö 21.10
Öye skule 81km 1.25
Fagernes 145km 4.00
Beitostölen 183km 5.30
Lemonsjöen 252km 9.00
Lom (ruoka) 293km 10.40
Sognefjellet 343km 14.00
Dale skule 385km 15.20
Sogndal maali 430km 18.00
Tavoitteena oli ajaa alle kahteenkymmeneen tuntiin, mutta aikataulu laskettiin 21 tunnin mukaan. Pohjana aikataululle käytettiin reittiprofiilia ja järjestäjän ohjetta 24 tunnin ajan ajamiseen. Lähtöryhmäksi olimme ilmottautumisen yhteydessä jo valinneet hitaimman ryhmän, joka lähti iltayhdeksältä samoihin aikoihin kilparyhmän kanssa. Yli 24 tunnin tavoitteen kuskit lähtivät jo kello 18.
Alkumatkasta lähtöryhmämme muodostui jonoksi, jossa meidän porukka oli hyvin sijoittuneena. Emme kuitenkaan olleet peräkkäin, joten emme päässeet keskustelemaan taktiikasta. Luotin kuitenkin, että pojat pysyvät mukana. Matkavauhtimme oli tasaisella aika kovaa, selvästi yli 30 keskivauhtia.
Ensimmäinen mäki meni helposti. Erotuimme omasta lähtöryhmästämme muutaman muun kanssa ja alle puolentoista tunnin ajon jälkeen saimme ensimmäiset ajajat kiinni toisesta ryhmästä, joka oli lähtenyt viisi minuuttia aiemmin. "Mäen" eli 800 metrin nousun jälkeen alkoi sataa. Pysähdyimme ottamaan sadetakit päälle. Mäen päällä oli todella kylmä keli verrattuna lähtötilanteeseen. Lähtöpaikalla olisi voinut ottaa enemmänkin vaatetta päälle. Minulla oli lyhyet shortsit, polvilämppärit ja käsivarsilämppärit. Taskusta löytyi lisäksi liivi, joka tuli laitettua aika nopeasti päälle, sadetakki ja varvassuojat. Järjestäjän ennakkotiedotteesta poiketen ensimmäiselle taukopaikalle ei ollut varustekuljetusta.
Nousun jälkeen tulee laskua. Pyörissä oli pakko olla valot. Me olimme satsanneet keveyteen ja olimme ostaneet Clasulta pikkuledit. Isossa laskussa en nähnyt juuri mitään, mutta lähdin mukaan neljän hengen porukkaan. Tasaisella katsoin mittaria: 57,5km/h näkemättä tietä! Bortelai Mikko ja Sir Michaelkin pysyivät melkein kannassa. Saavutimme Öyen koulun 40 minuuttia aikataulua nopeammin. Tauolla olimme selvästi muita nopeampia. Muut eivät varmaankaan satsanneet yhtä paljon pyöräilyn aikana tankkaamiseen. Meillä oli koko matkaa varten varattuna 30 geeliä ja 30 patukkaa per jätkä. Kolme tuotetta ajettua tuntia kohti. Öyestä jatkoimme omassa porukassamme kohti Fagernesia. Maasto oli aika tasaista. Siis Norjan mittakaavassa. Fagernesiin saavuimme ongelmitta hieman yli tunnin ennen aikataulua. Beitostölen oli vielä ennen toista suurta nousua. Norjalaisen vinkin mukaan Beiton jälkeen on kylmä: "Pukeutukaa kuin talvella." Vedin kaiken päälle Windstopper-talvitrikoot. Lähdimme pienessä sateessa eteenpäin.
Kun tunturi avautui kunnolla tajusimme, mitä edessä oli: pirusti nousua ja tuulta. Noin tuhannen nousumetrin aikana satoi vettä ja rakeita, tuuli ja pilvet tulivat päälle. Ensimmäiseen laskuun lähtiessä olin aivan jäässä. Ja lasku vasta olikin paha! Asfaltti oli heikkolaatuista ja tuuli yritti viedä minua ulos tieltä. Mutkaa tiessä oli todella vähän, mutten uskaltanut nojata kovempaa ja meinasin ajaa ulos tieltä. Pelotti ihan hirveästi. En uskaltanut päästää koko alamäessä vauhtia kunnolla yli viidenkympin, vaikka kerrankin olisi voinut lasettaa.
Polvi vihoitteli hieman, nimenomaan vasen polvi. Olin jo Fagernesissa heittänyt siihen kylmägeeliä. Vihoittelu tuntui laskun jälkeen jälleen hieman kovempana. Sir Michael oli selvästi kylmettynyt hieman laskussa. Hänellä ei ollut pitkiä trikoita ja huipulla oli ehkä viisi astetta lämmintä. Sir Michaelin vaikeudet jatkuivat, kun hänellä oli tasaisilla ja loivilla ylämäkiosuuksilla hankaluuksia pysyä ryhmän mukana. Lemonsjöenissä Sir totesi jättäytyvänsä porukasta ja tankkaavansa hieman pidempään. Itse otin Buranan polvikipuun. Enkä minäkään enää tuoreelta näyttänyt:
Lemonsjöenissä olimme edelleen yli tunnin aikataulua edellä. Seuraavaan osuuteen kuului iso lasku 6 kilometriä 10 % laskua. Vauhti oli koko ajan yli 60km/h ja parhaillaan 75km/h. Nyt tie oli kuiva ja jännityksestä pystyi nauttimaan ilman kuolemanpelkoa. Beesailimme Brotelai Mikon kanssa ehkä Itävaltalaista ryhmää, mikä oli hyvä sillä vastatuuli oli todella hirveä. Lomissa söimme epäselvää pastaa. Kaipa siinä jotain tomaattia oli. Lomista lähtiessä polvi oli hiton kipeä. Jouduin karjumaan.
Viimeinen nousu alkoi jyrkkänä. Muutama ukko oli jo heittänyt tien sivuun ja yksi talutti pyöräänsä. Suunnon korkeusmittari näytti, että ylöspäin oli matkaa. Huippu olisi hieman yli 1400 metrin korkeudella. Poljin koko ajan penkistä. Brotelai Mikko veti vuoroin seisaallaan ja vuoroin istuallaan. Pääsimme tuhannen metrin korkeuteen, mutta sitten reitti laskeutui hieman. PRKL. Ja sitten näkyi loppunousu: serpenttiiniä vuoren reunalle. Upeaa. Polvi kesti ylämäen ihan ok. Brotelai Mikko alkoi vetämään eroa. Sitten yhtäkkiä mies hyppäsi taluttamaan. Ohittaessani huusin, että odotan taukopaikalla, joka olisi heti mäen jälkeen. Saavuin Sognefjelletin taukopaikalle onnellisena. Aikataulua selvästi edellä, mutta toisaalta tietoisena, ettei polveni kestänyt painetta. En voisi ajaa tasaisella mitenkään kunnolla, mutta maaliin menisin vaikka yhdellä jalalla.
Huipun huoltopaikka:
Liikkellelähtö oli tuskallista. Olin odotellut Mikkoa saapuvaksi ja sitten vielä Mikon syömiset. Polvi oli jumittunut odotellessa. AAARGH. Noin minuutin verran ajaminen oli täyttä tuskaa. Huipulla oli todella kylmää ja laskiessani mietin kuinka pahasti polveni tulee jämähtämään, kun edessä on vielä tuhannen neljänsadan korkeusmetrin lasku. Pahasti.
Viimeinen mäki meni alas helposti, vaikka jarruttaminen särki käsiä. Tasaista oli jäljellä enää ihan vähän, jotain 50 kilsaa. Niin ja yksi pieni 300 metrin mäki, helppoa. Ei kuitenkaan! Polvi oli tosi pahana ja sanoin Brotelai Mikolle, että anna mennä vaan ja mies katosi horisonttiin. En pysähtynyt viimeisellä taukopaikalla, koska jalka hirttäisi kiinni. Vauhtini oli tippunut tasaisella jonnekin hitaan ja paikallaan seisovan välille. Tirautin pari kyyneltä. Kilsoja oli jäljellä vähän, mutta kolmen tunnin ajaminen aivan rikkinäisellä polvella...
Viimeisiä 40 kilometriä en osaa kuvailla sanallisesti. Meinasin keskeyttää, mutta en tosissani. Välillä huusin tuskasta laskujen jälkeen, kun verrytin polveani. Toisen jalkani akillesjänne tulehtui ja rupesi vaivaamaan, koska jouduin konkkaamaan niin yksipuolisesti polven takia. Kaikki tuska helpotti vasta, kun näin kyltin, jossa kerrottiin matkaa keskustaan olevan yksi kilometri. Siellä olisi maali. Opastajia. Yleisöä. Hymy. Olen voittaja. Se on siinä. JES! Olin unohtanut ajan. Sitä meni yli 20 tuntia, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Nyt oli sellainen baana, että läpimeno on tavoite. Ajan saa maalissa sen mukaan kuinka paljon vaikeuksia matkalle on sattunut.
Pakkasimme Viking Linen muovipusseihin tavaraa, jota ajattelimme tarvitsevamme matkalla: vaatetta, geelejä, patukoita, teippiä, kylmägeeliä ja sekalaisia pyöräilyvarusteita.
Suunnittelimme aikataulun edellisenä iltana huoltopisteiden mukaan:
Lähtö 21.10
Öye skule 81km 1.25
Fagernes 145km 4.00
Beitostölen 183km 5.30
Lemonsjöen 252km 9.00
Lom (ruoka) 293km 10.40
Sognefjellet 343km 14.00
Dale skule 385km 15.20
Sogndal maali 430km 18.00
Tavoitteena oli ajaa alle kahteenkymmeneen tuntiin, mutta aikataulu laskettiin 21 tunnin mukaan. Pohjana aikataululle käytettiin reittiprofiilia ja järjestäjän ohjetta 24 tunnin ajan ajamiseen. Lähtöryhmäksi olimme ilmottautumisen yhteydessä jo valinneet hitaimman ryhmän, joka lähti iltayhdeksältä samoihin aikoihin kilparyhmän kanssa. Yli 24 tunnin tavoitteen kuskit lähtivät jo kello 18.
Alkumatkasta lähtöryhmämme muodostui jonoksi, jossa meidän porukka oli hyvin sijoittuneena. Emme kuitenkaan olleet peräkkäin, joten emme päässeet keskustelemaan taktiikasta. Luotin kuitenkin, että pojat pysyvät mukana. Matkavauhtimme oli tasaisella aika kovaa, selvästi yli 30 keskivauhtia.
Ensimmäinen mäki meni helposti. Erotuimme omasta lähtöryhmästämme muutaman muun kanssa ja alle puolentoista tunnin ajon jälkeen saimme ensimmäiset ajajat kiinni toisesta ryhmästä, joka oli lähtenyt viisi minuuttia aiemmin. "Mäen" eli 800 metrin nousun jälkeen alkoi sataa. Pysähdyimme ottamaan sadetakit päälle. Mäen päällä oli todella kylmä keli verrattuna lähtötilanteeseen. Lähtöpaikalla olisi voinut ottaa enemmänkin vaatetta päälle. Minulla oli lyhyet shortsit, polvilämppärit ja käsivarsilämppärit. Taskusta löytyi lisäksi liivi, joka tuli laitettua aika nopeasti päälle, sadetakki ja varvassuojat. Järjestäjän ennakkotiedotteesta poiketen ensimmäiselle taukopaikalle ei ollut varustekuljetusta.
Nousun jälkeen tulee laskua. Pyörissä oli pakko olla valot. Me olimme satsanneet keveyteen ja olimme ostaneet Clasulta pikkuledit. Isossa laskussa en nähnyt juuri mitään, mutta lähdin mukaan neljän hengen porukkaan. Tasaisella katsoin mittaria: 57,5km/h näkemättä tietä! Bortelai Mikko ja Sir Michaelkin pysyivät melkein kannassa. Saavutimme Öyen koulun 40 minuuttia aikataulua nopeammin. Tauolla olimme selvästi muita nopeampia. Muut eivät varmaankaan satsanneet yhtä paljon pyöräilyn aikana tankkaamiseen. Meillä oli koko matkaa varten varattuna 30 geeliä ja 30 patukkaa per jätkä. Kolme tuotetta ajettua tuntia kohti. Öyestä jatkoimme omassa porukassamme kohti Fagernesia. Maasto oli aika tasaista. Siis Norjan mittakaavassa. Fagernesiin saavuimme ongelmitta hieman yli tunnin ennen aikataulua. Beitostölen oli vielä ennen toista suurta nousua. Norjalaisen vinkin mukaan Beiton jälkeen on kylmä: "Pukeutukaa kuin talvella." Vedin kaiken päälle Windstopper-talvitrikoot. Lähdimme pienessä sateessa eteenpäin.
Kun tunturi avautui kunnolla tajusimme, mitä edessä oli: pirusti nousua ja tuulta. Noin tuhannen nousumetrin aikana satoi vettä ja rakeita, tuuli ja pilvet tulivat päälle. Ensimmäiseen laskuun lähtiessä olin aivan jäässä. Ja lasku vasta olikin paha! Asfaltti oli heikkolaatuista ja tuuli yritti viedä minua ulos tieltä. Mutkaa tiessä oli todella vähän, mutten uskaltanut nojata kovempaa ja meinasin ajaa ulos tieltä. Pelotti ihan hirveästi. En uskaltanut päästää koko alamäessä vauhtia kunnolla yli viidenkympin, vaikka kerrankin olisi voinut lasettaa.
Polvi vihoitteli hieman, nimenomaan vasen polvi. Olin jo Fagernesissa heittänyt siihen kylmägeeliä. Vihoittelu tuntui laskun jälkeen jälleen hieman kovempana. Sir Michael oli selvästi kylmettynyt hieman laskussa. Hänellä ei ollut pitkiä trikoita ja huipulla oli ehkä viisi astetta lämmintä. Sir Michaelin vaikeudet jatkuivat, kun hänellä oli tasaisilla ja loivilla ylämäkiosuuksilla hankaluuksia pysyä ryhmän mukana. Lemonsjöenissä Sir totesi jättäytyvänsä porukasta ja tankkaavansa hieman pidempään. Itse otin Buranan polvikipuun. Enkä minäkään enää tuoreelta näyttänyt:
Lemonsjöenissä olimme edelleen yli tunnin aikataulua edellä. Seuraavaan osuuteen kuului iso lasku 6 kilometriä 10 % laskua. Vauhti oli koko ajan yli 60km/h ja parhaillaan 75km/h. Nyt tie oli kuiva ja jännityksestä pystyi nauttimaan ilman kuolemanpelkoa. Beesailimme Brotelai Mikon kanssa ehkä Itävaltalaista ryhmää, mikä oli hyvä sillä vastatuuli oli todella hirveä. Lomissa söimme epäselvää pastaa. Kaipa siinä jotain tomaattia oli. Lomista lähtiessä polvi oli hiton kipeä. Jouduin karjumaan.
Viimeinen nousu alkoi jyrkkänä. Muutama ukko oli jo heittänyt tien sivuun ja yksi talutti pyöräänsä. Suunnon korkeusmittari näytti, että ylöspäin oli matkaa. Huippu olisi hieman yli 1400 metrin korkeudella. Poljin koko ajan penkistä. Brotelai Mikko veti vuoroin seisaallaan ja vuoroin istuallaan. Pääsimme tuhannen metrin korkeuteen, mutta sitten reitti laskeutui hieman. PRKL. Ja sitten näkyi loppunousu: serpenttiiniä vuoren reunalle. Upeaa. Polvi kesti ylämäen ihan ok. Brotelai Mikko alkoi vetämään eroa. Sitten yhtäkkiä mies hyppäsi taluttamaan. Ohittaessani huusin, että odotan taukopaikalla, joka olisi heti mäen jälkeen. Saavuin Sognefjelletin taukopaikalle onnellisena. Aikataulua selvästi edellä, mutta toisaalta tietoisena, ettei polveni kestänyt painetta. En voisi ajaa tasaisella mitenkään kunnolla, mutta maaliin menisin vaikka yhdellä jalalla.
Huipun huoltopaikka:
Liikkellelähtö oli tuskallista. Olin odotellut Mikkoa saapuvaksi ja sitten vielä Mikon syömiset. Polvi oli jumittunut odotellessa. AAARGH. Noin minuutin verran ajaminen oli täyttä tuskaa. Huipulla oli todella kylmää ja laskiessani mietin kuinka pahasti polveni tulee jämähtämään, kun edessä on vielä tuhannen neljänsadan korkeusmetrin lasku. Pahasti.
Viimeinen mäki meni alas helposti, vaikka jarruttaminen särki käsiä. Tasaista oli jäljellä enää ihan vähän, jotain 50 kilsaa. Niin ja yksi pieni 300 metrin mäki, helppoa. Ei kuitenkaan! Polvi oli tosi pahana ja sanoin Brotelai Mikolle, että anna mennä vaan ja mies katosi horisonttiin. En pysähtynyt viimeisellä taukopaikalla, koska jalka hirttäisi kiinni. Vauhtini oli tippunut tasaisella jonnekin hitaan ja paikallaan seisovan välille. Tirautin pari kyyneltä. Kilsoja oli jäljellä vähän, mutta kolmen tunnin ajaminen aivan rikkinäisellä polvella...
Viimeisiä 40 kilometriä en osaa kuvailla sanallisesti. Meinasin keskeyttää, mutta en tosissani. Välillä huusin tuskasta laskujen jälkeen, kun verrytin polveani. Toisen jalkani akillesjänne tulehtui ja rupesi vaivaamaan, koska jouduin konkkaamaan niin yksipuolisesti polven takia. Kaikki tuska helpotti vasta, kun näin kyltin, jossa kerrottiin matkaa keskustaan olevan yksi kilometri. Siellä olisi maali. Opastajia. Yleisöä. Hymy. Olen voittaja. Se on siinä. JES! Olin unohtanut ajan. Sitä meni yli 20 tuntia, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Nyt oli sellainen baana, että läpimeno on tavoite. Ajan saa maalissa sen mukaan kuinka paljon vaikeuksia matkalle on sattunut.
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
Kaikki raatona, mutta maalissa!
Jotunheimen rundt tarjosi raadoille tosi kovan haasteen, mutta pääsimme kaikki maaliin reitin kiertäneenä. Aikaa kaikilla kului noin 20 tuntia, nopein oli Brotelai Mikko. Varsinaiset tulokset löytyvät jo järjestäjän kisasivuilta. Reitin aikana tapahtui niin paljon, että kommarilla ei sitä jaksa kirjoittaa. Kun löydämme jostain netin, niin tarinaa tulee lisää. Nyt jatkamme reissua kohti pohjoista, tarkoitusena käydä tapissa asti Nordkapissa. Ensin kuitenkin johonkin katsomaan finaali ja huomenna Trondikseen ansaitulle kaljalle.
torstai 8. heinäkuuta 2010
Ruotsissa ollaan silposin jaloin
Laivamatka onnistui hyvin. Samalla tukittiin myös suihkun viemäri, kun höylättiin Judelta ja Brotelai Mikolta sääre kondikseen á la maantiepyöräily. Huippukuskeillahan on aina jalat ja kädet ajeltu. Me tyydyimme rituaalissa vain jalkojen sheivaukseen. Sir Michael on sen verran miehinen mies, ettei pystynyt repeämään tällaiseen vetoon. No, me näytämme hänellä alamäissä. Tähän mennessä kaikki hyvin ja jatkamme automatkaa Norjaa kohti. Ensimmäisen yömme vietämme Hemsedalin laskettelukeskuksessa.
tiistai 6. heinäkuuta 2010
Pienet kuskiesittelyt
Sir Michael
ikä: 28
pituus: 193
Urheilutausta: suunnistusta, hiihtoa, triathlon, maraton, jääpalloa nuorempana
Ammatti: DI
Parhaat saavutukset: Piirin mestari, neljä paria kisasuksia, SM-pitkämatka 32.
Edustettuja seuroja: Pakilan veto, Helsingin Suunnistajat, Botnia, AS Romulus.
Brotelai Mikko
ikä: 29
pituus: 177
Urheilutausta: suunnistusta, koripalloa nuorempana, hiihtoa
Ammatti: teekkari
Parhaat saavutukset: Nuorten Tiomila 2., Piirin mestari, 42 pistettä yhdessä koripallo-ottelussa.
Edustettuja seuroja: Helsingin suunnistajat, Pakilan NMKY, AS Romulus
Jude
ikä: 29
pituus: 180
Urheilutausta: suunnistusta, salibandya, triathlon
Ammatti: KM
Parhaat saavutukset: Nuorten Tiomila 2., Tahko MTB 45km 3., Piirin mestari, 10 maalia kaudella 2009-2010 salibandyb 4.divisioonassa, HCR 12. 2007 ja 13. 2009,
Edustettuja seuroja: Helsingin suunnistajat, SSV, Karjalan Hurjat, AS Romulus
Lenkkiä on tehty, mutta onko tarpeeksi....
Fillari-lehden palstalla on puhuttu, että selvitäkseen mukavasti Jotunheimista pitää:
a) ajaa vuoden ympäri
b) ajaa kuluvana vuonna 2000km ennen Jotunheimia
c) ajaa paljon pitkiä lenkkejä
Juden kohdalta
a) on ajettu vastuksella
b) 1200 km ajettu tähän mennessä
c) yksi 194 kilsan lenkki ajettu, pari 120 kilsan lenkkiä
Sir Michael
a) on ajettu vähän vastuksella
b) varmaan 700km ajettu
c) yksi 194 kilsan lenkki
Brotelai Mikko
a) on ajettu vastuksella
b) ajanut eniten, kilsoista ei tietoa
c) 194km, 160km, pari 120 km.
Eli toivotaan, että vanhoilla pohjilla pärjää. Sir Michaelilla on maratoonia takana tältä keväältä. Jude on harjoitellut juoksua keväällä aika paljon. Brotelai Mikko on eniten satsannut harjoittelussaan pyöräilyyn. Katsotaan miten käy!
a) ajaa vuoden ympäri
b) ajaa kuluvana vuonna 2000km ennen Jotunheimia
c) ajaa paljon pitkiä lenkkejä
Juden kohdalta
a) on ajettu vastuksella
b) 1200 km ajettu tähän mennessä
c) yksi 194 kilsan lenkki ajettu, pari 120 kilsan lenkkiä
Sir Michael
a) on ajettu vähän vastuksella
b) varmaan 700km ajettu
c) yksi 194 kilsan lenkki
Brotelai Mikko
a) on ajettu vastuksella
b) ajanut eniten, kilsoista ei tietoa
c) 194km, 160km, pari 120 km.
Eli toivotaan, että vanhoilla pohjilla pärjää. Sir Michaelilla on maratoonia takana tältä keväältä. Jude on harjoitellut juoksua keväällä aika paljon. Brotelai Mikko on eniten satsannut harjoittelussaan pyöräilyyn. Katsotaan miten käy!
Eine kleine problem
Kiirettä on ollut, mutta Sir Michaelin kanssa olemme pyöräilleet tiistaina ja tänään. Lenkit ovat olleet leppoisia ja aika lyhyitä. Nyt säästellään.
Mutta ongelmia:
1. Brotelai Mikon pyörä seisoi viikon huollossa. Espoon keskuksen pyörähuollossa pojat olivat laittamassa pyörään Shimanon pakkaa, aijai! Väärä merkki! Viivytystä muutama päivä, mutta nyt pyörä on turvallisesti lähdössä matkaan.
2. Juden ilmottautuminen ei näy järjestelmässä. No, eiköhän tämäkin vielä ratkea. Visa-lasku otetaan mukaan ja sähköpostia järjestäjälle on lähetetty. Ei pysty ymmärtämään, sillä Jude ilmoitti myös Brotelain, jolla kaikki on kunnossa.
3. Jude kaatui viikko sitten ja vaihteet meni vinksin vonksin. Kolme kertaa on säädetty ja nyt voi olla tyytyväinen.
4. Sir Michael joutui siirtymään kakkoskämpälle, kun putkimiehet häiritsivät lomamiehen unia!
Positiivista:
Kaikki miehet ovat ajokunnossa ja lähdössä matkaan. Majoitukset on hoidettu ja Norjan matkaopas löytyi kirjastosta.
Mutta ongelmia:
1. Brotelai Mikon pyörä seisoi viikon huollossa. Espoon keskuksen pyörähuollossa pojat olivat laittamassa pyörään Shimanon pakkaa, aijai! Väärä merkki! Viivytystä muutama päivä, mutta nyt pyörä on turvallisesti lähdössä matkaan.
2. Juden ilmottautuminen ei näy järjestelmässä. No, eiköhän tämäkin vielä ratkea. Visa-lasku otetaan mukaan ja sähköpostia järjestäjälle on lähetetty. Ei pysty ymmärtämään, sillä Jude ilmoitti myös Brotelain, jolla kaikki on kunnossa.
3. Jude kaatui viikko sitten ja vaihteet meni vinksin vonksin. Kolme kertaa on säädetty ja nyt voi olla tyytyväinen.
4. Sir Michael joutui siirtymään kakkoskämpälle, kun putkimiehet häiritsivät lomamiehen unia!
Positiivista:
Kaikki miehet ovat ajokunnossa ja lähdössä matkaan. Majoitukset on hoidettu ja Norjan matkaopas löytyi kirjastosta.
Kalustoesittely PART 3
(kuva ei vielä saatavilla)
Brotelai Mikon pyörä:
Olmo Rigel 2002
Osat: Campagnolo Mirage
kiekot: Mavic Open Pro
Renkaat: Michelin Pro Race 3
Polkimet: Time
Penkki: Selle Italia
Paino: noin 9kg
Raadin arvio: Olmo on klassikko pyörä. Italialainen valmistaja, jonka tuotteet ovat tulleet Suomessa tunnetuksi Velosportin maahantuonnin kautta. Rigel on harrastajan pyörä, jossa on kilpurin mitoitus. Kahdeksan vuotta sitten näissä pyörissä hiilikuitu oli harvinaista eikä sitä löydy Brotelain pyörästä. Ajoasento on kuitenkin ärhäkin näistä kulkupeleistä, joten alamäkien tykki! Olmo on vaikea hankittava ulkomailta ja Olmon ostajan kannattaa turvautua Velosportin palveluun, sillä nämä pyörät eivät ole halvan etsijälle missään tapauksessa.
Brotelai Mikon pyörä:
Olmo Rigel 2002
Osat: Campagnolo Mirage
kiekot: Mavic Open Pro
Renkaat: Michelin Pro Race 3
Polkimet: Time
Penkki: Selle Italia
Paino: noin 9kg
Raadin arvio: Olmo on klassikko pyörä. Italialainen valmistaja, jonka tuotteet ovat tulleet Suomessa tunnetuksi Velosportin maahantuonnin kautta. Rigel on harrastajan pyörä, jossa on kilpurin mitoitus. Kahdeksan vuotta sitten näissä pyörissä hiilikuitu oli harvinaista eikä sitä löydy Brotelain pyörästä. Ajoasento on kuitenkin ärhäkin näistä kulkupeleistä, joten alamäkien tykki! Olmo on vaikea hankittava ulkomailta ja Olmon ostajan kannattaa turvautua Velosportin palveluun, sillä nämä pyörät eivät ole halvan etsijälle missään tapauksessa.
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Toiseksi viimeinen viikko ennen h-hetkeä
Olin toiseksi viimeisellä viikolla bestmanina häissä, joten viikonloppu meni niissä hommissa. Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina sain kuitenkin ajettu hyvät lenkit. Yhteislenkkiä oli vain keskiviikkona, kun ajoin Maran kanssa. Torstaina kävin ajamassa mäkiharjoitukset Nuuksion suunnalla. Torstain lenkillä kaaduin kotiin tullessa niin, että nyt vaihteet vaihtuvat heikosti ylöspäin. Tänään korjauksen on onnistuttava, muuten on turvauduttava Velosportin palveluihin.
Tällä viikolla sitten pamahtaa. Mikael on jo hankkinut dexal-tuotteet kaikille kolmelle. Kuulemma kädet ovat kantamisesta pidentyneet noin 3,2 senttiä.
Tällä viikolla sitten pamahtaa. Mikael on jo hankkinut dexal-tuotteet kaikille kolmelle. Kuulemma kädet ovat kantamisesta pidentyneet noin 3,2 senttiä.
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Kalustoesittely Part 2
Pyörä: Cannondale Six13 2008, käyttöönotto 09
Osat: Shimano Ultegra SL
Paitsi:
Penkki: Fizik Pavé
Satulatolppa: Cannondale
Ohjaussysteemit: Cannondale
Kiekot: Mavic Ksyrium Equipe
Renkaat: Schwalbe Ultremo R.1 (ei kuvassa)
Polkimet: Look KEO Carbon crmo
Lisävarusteet:
Satulalaukku: Topeak Aero Wedge Medium
Pullotelineet: Elite lasikuitu
Koko: 56cm
Paino: Varmaan noin 8kg ilman tilpehöörejä. Keskisarjalainen.
Raadin arvio: Cannondalen pyörät ovat viimeistelyltään laadukkaita. Pyörissä on paljon Cannondalen omia osia, kuten ohjainkannatin, ohjaustanko ja satulatolppa. Tämä Six13-runko oli myynnissä 2008 ja on valmistettu pääasiassa hiilikuidusta, mutta takahaarukan vinoputket ja pystyputki ovat alumiinia. Tässä yksilössä on harraste- ja kilpakäyttöön hyvin toimiva Ultegra-osasarja harmaana SL-versiona. Cannondale ei ole halvin pyörä. Hinta/laatu-suhteeltan pyörät ovat keskinkertaisia, mutta Cannondalen voi saada esimerkiksi Englannista tilaamalla huomattavasti Suomea edullisemmin. Tämäkin yksilö on tilattu Evans Cyclesistä Englannista. Cannondale six13 on hyvätasoinen harrastajan pyörä, joka ei hätkähdä kilpailukäytössäkään, vaikka painonsa puolesta pyörä ei aivan kilpasarjalainen olekaan. Suomen mäissä pyörän paino ei kuitenkaan ole este kilpailemiselle.
torstai 24. kesäkuuta 2010
Pyöräkalustoesittely PART 1
Sir Michaelin mankeli
Pyörä: Canyon Ultimate CF 2008, käyttöönotto 09
Osat: Shimano Dura-ace
Paitsi:
Kammet: FSA hiilikuitu
Satulatolppa: FSA hiilikuitu
Ohjaussysteemit: Syntace kevyt
Kiekot: Mavic Ksyrium SL
Renkaat: Continental GP 4000S
Polkimet: Look KEO Carbon crmo
Lisävarusteet:
Satulalaukku: Topeak Aero Wedge Medium Clip-on
Pullotelineet: Planet-X 22g
Koko: 62cm
Paino: Varmaan noin 7kg ilman tilpehöörejä. Kevyt.
Raadin arvio: Canyon on merkki pyöräilijälle, joka etsii halvalla hyvää. Pyöräilytapahtumassa pyörän statusarvo on vähäinen, mutta insinöörit osaavat arvostaa pyörän keveitä ratkaisuja. Canyon ei ole tekninen edelläkävijä, vaan ratkaisut on kopiotu suuremmilta valmistajilta ja ovat varmasti hyväksi todettuja. Ultimate CF on Canyonin kalleimpia pyöriä ja on täysiverinen kilpapyörä. Hinnoittelultaan se on kuitenkin tavallisen pulliaisen saavutettavissa, jollain merkeillä tällaiset pyörät maksavat 4-5k€. Vuodet näyttävät, miten Ultimaten runko kestää, mutta pyörä on jo pelkästään osiensa takia ostamisen väärti. Canyonista haaveilevan kannattaa suunnata syksyllä netissä Canyonin outlettiin, josta pyöriä voi saada hyvällä alennuksella.
Julkaisemme kalustoesittelyt, jotta yleisöllä on mahdollisuus kohdistaa tulevaisuudessa varusteista kysymyksiä, eikä tarvitse ostaa huonoa. Pyörät on kuvattu Pohjois-Haagan Shellillä, joka toimii lenkkien kokoontumispaikkana.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Keskiviikkonakaan ei riittänyt yksi lenkki
Sir Michael ja minä lähdettiin keskiviikkoiltana vielä toiselle lenkille lentokentän ympäri. Matkaa taittui 48 kilometriä, johon aikaa kului 1h 45min. Lenkin jälkeen hyödynsimme taloyhtiön lenkkisaunan, josta irtosi hyvät löylyt.
Nyt vetäydymme Juhannuksen viettoon, sillä muut eivät ehdi lenkille, ja meikäläisen polvi on sen verran arka, että tauko tulee hyvään saumaan. Seuraava lenkkikin on jo suunniteltu, kun Mara soitti ja sovittiin lenkki maanantaille. Mara sai tossa vähän aikaa sitten hankittua alumiinirunkoisen saksalaisen. Huomenna sen verran vielä pyöräjuttua, että pistän pyörän uuteen iskuun tankoteipillä ja renkailla, ja yritän lukea Jotunheimen Rundtin norjan kieliset ohjeet.
Nyt vetäydymme Juhannuksen viettoon, sillä muut eivät ehdi lenkille, ja meikäläisen polvi on sen verran arka, että tauko tulee hyvään saumaan. Seuraava lenkkikin on jo suunniteltu, kun Mara soitti ja sovittiin lenkki maanantaille. Mara sai tossa vähän aikaa sitten hankittua alumiinirunkoisen saksalaisen. Huomenna sen verran vielä pyöräjuttua, että pistän pyörän uuteen iskuun tankoteipillä ja renkailla, ja yritän lukea Jotunheimen Rundtin norjan kieliset ohjeet.
Pieniä mäkiä suuria odotellessa
Keskiviikkoaamupäillä lähdin yksin käymään Nuuksiossa. Jos haluaa harjoitella mäkiajoa, mäkijuoksua, mäkirullaluistelua tai mitä tahansa mäkijuttua asfaltilla, on pääkaupunkiseudun ykköspaikka Nuuksiontie.
Vasen polvi hieman vihoitteli, YleX pauhasi korvissa ja aurinko paistoi, kun ajoin mäkiä ylös ja alas. Ylöspäin vauhti on 10-20 km/h riippuen mäestä ja alaspäin 40-62 km/h. Keskivauhdiksi mäkipätkällä tuli noin 27km/h. Suurimman mäen kesto on kuitenkin mitätön reilu minuutti, kun Norjassa poljetaan yhtäjaksoisesti vartin mäkiä, jotka seuraavat toinen toistaan. Yhtenäinen nousuosuus kestää tunteja.
Huomenna on tarkoitus vaihtaa pyörään sitten kumit ja tankoteipit, ja puitsailla pyörä edustuskuntoon. Alkaa kisa lähestyä. Viimeistään ensi viikolla blogiin tulee raatojen esittelyt ja kalustoesittelyt.
Vasen polvi hieman vihoitteli, YleX pauhasi korvissa ja aurinko paistoi, kun ajoin mäkiä ylös ja alas. Ylöspäin vauhti on 10-20 km/h riippuen mäestä ja alaspäin 40-62 km/h. Keskivauhdiksi mäkipätkällä tuli noin 27km/h. Suurimman mäen kesto on kuitenkin mitätön reilu minuutti, kun Norjassa poljetaan yhtäjaksoisesti vartin mäkiä, jotka seuraavat toinen toistaan. Yhtenäinen nousuosuus kestää tunteja.
Huomenna on tarkoitus vaihtaa pyörään sitten kumit ja tankoteipit, ja puitsailla pyörä edustuskuntoon. Alkaa kisa lähestyä. Viimeistään ensi viikolla blogiin tulee raatojen esittelyt ja kalustoesittelyt.
Ensimmäiset lenkit tauon jälkeen
Jukola aiheutti pienen tauon pyöräilyyn, kun Sir Michaelin kanssa "herkistelimme" Jukolaan. Brotelai Mikko jatkoi jalkavaivaisena pyöräilyä, vaikka kävi hänkin vahvistamassa nuorisojaoston joukkuetta omalla panoksellaan.
Tiistaina 22.6. aloitin pyöräilyn jälleen melkein kahden viikon tauon jälkeen. Ensimmäisen lenkin heitin Porvoon suuntaan. Aikaa ei ollut rajattomasti, joten vähän hitaiden aamutoimien jälkeen päätin lenkin maksimipituudeksi neljä tuntia. Ajoin yksinkertaisesti 40 kilometriä Porvoon suuntaan ja sitten takaisin. Lenkin kokonaispituudeksi tuli 83 kilometriä ja aikaa kului 3,30h.
Iltalenkille ei vielä päässyt Sir Michael mukaan, sillä hänen pyöränsä on huollossa. Alkuperäisen 11-23 -välitteisen takapakan tilalle tulee miedompi 12-27 -takapakka. 27-piikkisellä takapakalla pitäisi mäkien nouseminen onnistua selvästi 23-piikkistä helpommin. Söörin välitykset, kun eivät ole edes Nuuksiossa olleet riittävän helpot. Samalla mies kiristyttää pinnat.
Kun Brotelai Mikkokin suuntasi lenkille jo aiemmin ja minä vasta ostelin uimashortseja Juhannukseksi, niin lenkkiseurana toimi Jussi A. Ajoimme pienen tour de Esbon ja palasimme kotiin. Matkaa taittui 50 kilometriä. Aikaa kului 1,50h.
Havaintoja:
Viimeiset tilaukset tulivat bike24.de:stä
- uudet haskat hyvät
- jälleen toimiva satulalaukku, jes
- myös hienoa Veikkasen kannustusvaatetta hankittu a la Francaise de Jeaux
Nykyiset renkaat alkavat kulua alta pois
- vaihto Schwalbe Ultremo R.1:siin tulee sopivasti, Schwalbet 180g/kpl
- samalla alle vaihtuu Continental Supersonic-sisäkumit, paino 45g/kpl
- Pyörä keventyy vajaat 200g, mutta tästä ei sitten enää kevyempiä avorenkaita ole olemassa.
Tiistaina 22.6. aloitin pyöräilyn jälleen melkein kahden viikon tauon jälkeen. Ensimmäisen lenkin heitin Porvoon suuntaan. Aikaa ei ollut rajattomasti, joten vähän hitaiden aamutoimien jälkeen päätin lenkin maksimipituudeksi neljä tuntia. Ajoin yksinkertaisesti 40 kilometriä Porvoon suuntaan ja sitten takaisin. Lenkin kokonaispituudeksi tuli 83 kilometriä ja aikaa kului 3,30h.
Iltalenkille ei vielä päässyt Sir Michael mukaan, sillä hänen pyöränsä on huollossa. Alkuperäisen 11-23 -välitteisen takapakan tilalle tulee miedompi 12-27 -takapakka. 27-piikkisellä takapakalla pitäisi mäkien nouseminen onnistua selvästi 23-piikkistä helpommin. Söörin välitykset, kun eivät ole edes Nuuksiossa olleet riittävän helpot. Samalla mies kiristyttää pinnat.
Kun Brotelai Mikkokin suuntasi lenkille jo aiemmin ja minä vasta ostelin uimashortseja Juhannukseksi, niin lenkkiseurana toimi Jussi A. Ajoimme pienen tour de Esbon ja palasimme kotiin. Matkaa taittui 50 kilometriä. Aikaa kului 1,50h.
Havaintoja:
Viimeiset tilaukset tulivat bike24.de:stä
- uudet haskat hyvät
- jälleen toimiva satulalaukku, jes
- myös hienoa Veikkasen kannustusvaatetta hankittu a la Francaise de Jeaux
Nykyiset renkaat alkavat kulua alta pois
- vaihto Schwalbe Ultremo R.1:siin tulee sopivasti, Schwalbet 180g/kpl
- samalla alle vaihtuu Continental Supersonic-sisäkumit, paino 45g/kpl
- Pyörä keventyy vajaat 200g, mutta tästä ei sitten enää kevyempiä avorenkaita ole olemassa.
16. kerta Jukolassa
Juoksin Helsingin suunnistajien kakkosjoukkueessa, jossa juoksi myös Sir Michael. Minä olin pitkällä yöllä, kolmannella osuudella ja Sir lyhyellä päivällä, viidennellä osuudella.
Joukkueemme viesti lähti vähän heikosti liikkeelle, kun Tahiti pummaili kolmannella rastilla. Toisella osuudella Jeppe paikkaili hienosti ja sija oli noussut 130 paikkelille. Kolmannella osuudella meikäläinen tiputti parikymmentä sijaa, mutta välillä olin jo huonomminkin. Kommenttini toisaalla:
"Tämä Jukola meni persiilleen. Kahdella välillä ehkä 13-15 minuuttia virhettä yhteensä. Letka kääntyi takaisin päin kesken väliä ja meni ihan sekoiluksi. Sija tippui tällä välillä 60 sijaa. Oli tippua enemmänkin, koska olin aivan letkan keulillä väliajassa ja parikymmentä ukkoa hengitti niskaan. Lopussa tein, mitä pystyin ja suunnistus sujui valoisammalla ihan ok. Pitkät välit olivat minulle myrkkyä suunnistuksellisesti. Vauhti oli aivan naurettavaa näillä pitkillä väleillä."
Sir Michael juoksi mielestään viidennen osuuden heikosti, mutta tässä Jukolassa kaikki oli mahdollista ja muut juoksivat vielä huonommin. Näin Sir pääsi parantamaan joukkueen sijoitusta aivan lähelle sadatta. Lopun osuudet sujuivat nousujohteisesti ja erityisen hyvin juoksi Luke kuudennella osuudella. Ankkuripätkän Jaska hoiteli varmasti ja sijoitukseksi saatiin muutamaan vuoteen paras kakkosjoukkueen sijoitus: 86.
Tulokset ym. www.jukola2010.net
Joukkueemme viesti lähti vähän heikosti liikkeelle, kun Tahiti pummaili kolmannella rastilla. Toisella osuudella Jeppe paikkaili hienosti ja sija oli noussut 130 paikkelille. Kolmannella osuudella meikäläinen tiputti parikymmentä sijaa, mutta välillä olin jo huonomminkin. Kommenttini toisaalla:
"Tämä Jukola meni persiilleen. Kahdella välillä ehkä 13-15 minuuttia virhettä yhteensä. Letka kääntyi takaisin päin kesken väliä ja meni ihan sekoiluksi. Sija tippui tällä välillä 60 sijaa. Oli tippua enemmänkin, koska olin aivan letkan keulillä väliajassa ja parikymmentä ukkoa hengitti niskaan. Lopussa tein, mitä pystyin ja suunnistus sujui valoisammalla ihan ok. Pitkät välit olivat minulle myrkkyä suunnistuksellisesti. Vauhti oli aivan naurettavaa näillä pitkillä väleillä."
Sir Michael juoksi mielestään viidennen osuuden heikosti, mutta tässä Jukolassa kaikki oli mahdollista ja muut juoksivat vielä huonommin. Näin Sir pääsi parantamaan joukkueen sijoitusta aivan lähelle sadatta. Lopun osuudet sujuivat nousujohteisesti ja erityisen hyvin juoksi Luke kuudennella osuudella. Ankkuripätkän Jaska hoiteli varmasti ja sijoitukseksi saatiin muutamaan vuoteen paras kakkosjoukkueen sijoitus: 86.
Tulokset ym. www.jukola2010.net
maanantai 24. toukokuuta 2010
187 -Koodi reisimurhalle
Sunnuntaina lähdimme suunnitellusti Brotelai Mikon ja Sir Michaelin kanssa pitkälle pyörälenkille. Pyydetty pituus oli 150 kilometriä. Minähän mittasin tietenkin ronskilla kädellä, ettei ainakaan jää liian lyhyeksi. Piirtelin kartan edellisenä päivänä ja reitistä tuli seuraavanlainen:
Helsinki, Vihti (tiet 120 ja 1222), Jokikunta (1224), Ikkala (1224), Marttila (1282), Pusula (1280), Hyönölä (127), Saukkola (125, 1253), Lohja (1090), Siuntio (116), Kirkkonummi (1130 ja numeroimaton Evitskogista), Helsinki (51).
Matka lähti mukavasti liikkeelle, vaikka Sir Michael olikin varustautunut vähän puolittain: lyhyet yönunet, varusteet vähän sinnepäin ja ei mitään syötävää mukana. Helsingissä ei vielä satanut juurikaan. Piti ottaa ihan pitkät trikoot pois päältä, ettei läkähtynyt.
Heti Vihdin kunnan rajan jälkeen alkoikin sitten satamaan. Onneksi juuri kaupan pihassa. Sir Michael veti ensin lipat kaupan oven edessä ja sitten paineli sisälle. Sillä aikaa meikäläinen veti sadetakin päälle, pojat sen sijaan aijoivat vettähylkivillä tuulivaatteilla. Tässä vaiheessa vielä harmitti, että mulla oli tukahduttava hengittämätön takki mukana. Sir nappasi kaupasta kaikille Snickerssiä.
Vihdin keskustan jälkeen alkoivat mukavat tiet. Autoja tuli harvoin. Vesisade oli rauhallista, mutta ihan peräkkäin ei viitsinyt ajaa, sillä kovemmassa vauhdissa takapyörän vesipiiska tuntuu naamassa aika ikävältä. Ikkalan kohdalla oli valinnan paikka, olisimme voineet hieman oikaista. Mittarissa oli noin 75 kilometriä ja kartta näytti, että käännökseen oli vielä matkaa. Päätimme hajaäänin, että katsotaan koko lenkki.
Maasto oli aika mäkistä Karkkilan lähistöllä. Pikkuhiljaa aloimme kuitenkin kääntyä teille, joissa kylteissä lukikin Helsinki. Ensimmäisessä kilsoja oli 71. Oli selvää, että ylitämme ainakin kymmenellä kilometrillä reitin pituustavoitteen. Ennen Lohjaa rupesi satamaan kaatamalla. Se rassasi jo hieman. Oli satanut jo enemmän tai vähemmän neljän tunnin ajan. Brotelai ja Sir rupesivat valittamaan nälkää. Pysähdyimme Lohjalla lyhyelle tauolle ja soittelin samalla kotiin. Otin myös kuvan sillan alta. 112 kilometriä taisi olla mittarissa tuolloin.
Lohja-Kirkkonummi -väli oli yhtä taistelua pojilta. Niiltä oli energiat aivan loppu. Vauhti rupesi hiipumaan aika pahasti. Evitskogista saatiin kuitenkin ruokahalua herättelevät Snickerssit jonkun eläkeläisen pitämästä elintarvikekioskista, joka varmaankin oli vanha kyläkauppa. Syötiin tuplasetti Snickerssiä siinä pihassa ja uskottiin, ettei Kirkkonummelle ole enää pitkästi. Sade loppui. Ehkä 5-6 tunnin jälkeen. 15 kilometrin kulutta retki huipentui Kirkkonummen Mäkkäriin. Nähtiin nopea ruokailuhetki, jossa tuhoutui suuri määrä hampurilaisia, ranskalaisia, nuggetteja, limuja ja jokunen jälkiruoka. Voi sitä ahtamisen riemua!
Kuten muidenkin taukojen jälkeen, niin sitten taas palellen matkaan. Jos huvitti niin taskuista voi kaivaa päälleen lisää märkiä vaatteita, jos niitä sattui olemaan mukana. Sir Michaelilla ei ollut. Kotiin oli enää lyhyt matka, reilut 30 kilsaa. Lopulta mittari pysähtyi 187:ään kilometriin. Aikaa kului ajamiseen hieman yli seitsemän tuntia, taukoihin noin kaksi. Matkaan lähdettiin hieman ennen kymmentä ja illalla seitsemän aikoihin oltiin kotona. Maalissa miehet olivat hyvävoimaisia, Mäkkitauon ajoitus onnistui siltä kannalta hyvin. Seuraavalle enkkalenkille pitää lähteä aika aikaisin, että kotona ollaan ihmisten aikaan. Ja toivottavasti silloin ei sada.
lauantai 22. toukokuuta 2010
Sprintissä liikaa virheitä
Söin 1,2grammaa Buranaa ja lähdin suurin odotuksin karsintakisaan ;).
Ykköselle heti 25 sekan kämmi. Liian alas. Mäki nousi vielä, vaikka kartassa näin ei ollut. Kakkoselle vähän kertautui. 5 sek.
Sitten lähti kulkemaan ihan ok.
Kympille menin alas tielle, vaikka piti vetää suoraan sillalle. 10 sek.
Olin jo noussut 15 sijalle. 12 pääsee jatkoon.
Sitten kolmasvika! Katson tummanvihreät pensaat mustiksi! SM-kisoihin painetut kartat, eikä halpatulosteita, kiitos. Rupean kiertämään taloja ja vääriä hökkeleitä. 1min. Juoksen leoppoisasti pois. 25 sekkaa.
Virheet ja luovuttaminen maksoivat noin 2,05. On yllättävää itselleni, että kärkeen tuli vain 2,29. Taisi olla hitaita miehiä meidän sarjassa, mutta oli raskas ratakin, vaikken ole muita nähnyt.
Lähdin jälkiverkalle B-finaalia varten, mutta takareisi on niin kipeä, että päätän jatkaa matkaa samantien kotiin. Nyt kaikki pitää laittaa yhden kortin varaan eli Jukola-katsastukseen. Onneksi vauhtini oli sentään kohtuullista, vaikken ole juurikaan päässyt juoksemaan Tiomilan jälkeen.
Ykköselle heti 25 sekan kämmi. Liian alas. Mäki nousi vielä, vaikka kartassa näin ei ollut. Kakkoselle vähän kertautui. 5 sek.
Sitten lähti kulkemaan ihan ok.
Kympille menin alas tielle, vaikka piti vetää suoraan sillalle. 10 sek.
Olin jo noussut 15 sijalle. 12 pääsee jatkoon.
Sitten kolmasvika! Katson tummanvihreät pensaat mustiksi! SM-kisoihin painetut kartat, eikä halpatulosteita, kiitos. Rupean kiertämään taloja ja vääriä hökkeleitä. 1min. Juoksen leoppoisasti pois. 25 sekkaa.
Virheet ja luovuttaminen maksoivat noin 2,05. On yllättävää itselleni, että kärkeen tuli vain 2,29. Taisi olla hitaita miehiä meidän sarjassa, mutta oli raskas ratakin, vaikken ole muita nähnyt.
Lähdin jälkiverkalle B-finaalia varten, mutta takareisi on niin kipeä, että päätän jatkaa matkaa samantien kotiin. Nyt kaikki pitää laittaa yhden kortin varaan eli Jukola-katsastukseen. Onneksi vauhtini oli sentään kohtuullista, vaikken ole juurikaan päässyt juoksemaan Tiomilan jälkeen.
perjantai 21. toukokuuta 2010
SM-sprint huomenna, pyörälenkki sunnuntaina
Huomenna on kevätkauden tärkein henkilökohtainen kilpailu minulle, sm-sprint. Jalat ovat olleet huonot koko viikon ja olo on epävarma. Viime vuonna onnistuin ja pääsin a-finaaliin. Muina kertoina olen aina ollut lähellä. Huomenna on taas tiukka keikka. Samat huolenaiheet kuin aina: suunnistuskengät vai kisalenkkarit? Onko jalat rautaa vai puuta? Kuka on kova ja missä karsintasarjassa on heikko taso?
Ylihuomenna on tarkoitus ajaa huonossa kelissä 150 kilometriä pyörällä. Olen suunnitellut reittiäkin, mutten ole vielä poikien kanssa keskustellut: Helsinki-Vihti-Pusula-Saukkola-Lohja- Kirkkonummi-Helsinki. Toivottavasti kamat pelittää ja hauskaa piisaa.
Nyt on vain kaksi viikkoa aikaa pyöräilyn täysammattilaisuuteen, sillä silloin alkaa kesäloma. Mutta Norjan reissu tulee nopeasti, vain seitsemän viikkoa jäljellä. Aika paljon on kilsoja vielä ajamatta, että homma onnistuu. Pitkiä ajopäiviä tulossa.
Ylihuomenna on tarkoitus ajaa huonossa kelissä 150 kilometriä pyörällä. Olen suunnitellut reittiäkin, mutten ole vielä poikien kanssa keskustellut: Helsinki-Vihti-Pusula-Saukkola-Lohja- Kirkkonummi-Helsinki. Toivottavasti kamat pelittää ja hauskaa piisaa.
Nyt on vain kaksi viikkoa aikaa pyöräilyn täysammattilaisuuteen, sillä silloin alkaa kesäloma. Mutta Norjan reissu tulee nopeasti, vain seitsemän viikkoa jäljellä. Aika paljon on kilsoja vielä ajamatta, että homma onnistuu. Pitkiä ajopäiviä tulossa.
maanantai 17. toukokuuta 2010
Ensimmäinen pyöräilyviikko takana
Ensimmmäinen pyöräilyviikko oli antoisa. Poljin vuorotellen Brotelai Mikon ja Sir Michaelin kanssa. Porvoon reissun lisäksi tuli kokeiltua Nuuksion tietä, jossa on kuulemma ainoat mäet Norjan reissun harjoitteluun pääkaupunkiseudulla. Ajoa tuli hieman yli 300 kilometriä koko viikolla. Pari kertaa ajoin töihin. Muuta harjoittelua tuli yhden juoksulenkin, yhden suunnistuksen ja yhden sählyvuoron verran.
Tällä viikolla pyöräilyä tulee huomattavasti vähemmän, sillä yksi kauden päätavoitteista on lauantaina: SM-sprint suunnistuksessa. Sir Michael on tuplabuukannut ja pelaa lääkesählyn mestaruudesta. Meikäläinen näkee omat saumat A-finaalin ihan kohtuullisina. Kunto on hyvä, jalka on parantunut ja flunssa ohi. Toivottavasti suunnistus sujuu. Sprinttiharjoittelun olen joutunut jättämään flunssan ja jalkaongelman takia pois, joten vanhoilla pohjilla mennään.
Tällä viikolla pyöräilyä tulee huomattavasti vähemmän, sillä yksi kauden päätavoitteista on lauantaina: SM-sprint suunnistuksessa. Sir Michael on tuplabuukannut ja pelaa lääkesählyn mestaruudesta. Meikäläinen näkee omat saumat A-finaalin ihan kohtuullisina. Kunto on hyvä, jalka on parantunut ja flunssa ohi. Toivottavasti suunnistus sujuu. Sprinttiharjoittelun olen joutunut jättämään flunssan ja jalkaongelman takia pois, joten vanhoilla pohjilla mennään.
perjantai 14. toukokuuta 2010
Hellettä tuli ja Porvoon Mäkki kutsui!
Tänään lähdimme suunnitellusti Brotelai Mikon kanssa Porvoon Mäkkiin syömään. Lähtöä hieman hidasti Mikon rengasongelmat. Raato oli pumppaamassa renkaita, kun 7,5 barin kohdalla rengas räjähti. Seuraava sisänakki halkesi jo 2 barin tuntumassa. Meikäläinen "riensi" apuun kahden sisurin kanssa. Ensimmäinen laitettiin ilmeisesti huonosti vanteelle ja se repeytyi rikki 7,5 barin kohdalla. Tässä vaiheessa uskoa koeteltiin. Oli enää yksi Continentalin Supersonic-sisuri jäljellä ja nämä veijarit ovat skordarin ohkaisia 50g painavia gumekseja. Tällä kertaa varmistimme 2 barin välein, että rengas on asettunut sopivasti. Jätimme paineen 7,5 bariin ja pidimme sormet ristissä. Ei räjähdystä, jes!
Aamun ilotulituksen johdosta olimme pakotettuja turvautumaan tuttuun Haagan hiihtoniilokauppaan Kalle Sporttiin. Mikko kipaisi pari uutta sisärengasta, sillä aikaa, kun minä vahtasin pyöriä Lemon Barin kantiksiltä. He ovat muuten lupautuneet pitämään naisistamme huolta, jos haluamme jättää heidät Haagaan ryyppyreissun ajaksi. Kiitos tarjouksesta! Reilun tunnin sähellyksen jälkeen lähdimme matkaan ja Mikon rengaskin tuntui kestävän.
Reitti oli tavanomainen Hämeenlinnantie - Kehä 1 - Tuusulan väylä - Kehä 3 - Uusi Porvoontie. Takaisin samaa reittiä. Päästessämme Porvoontien suorille huomasimme vastatuulen olevan melkoinen. Puskimme suoria vuorovedoilla ja pyöräteiden heikompi vauhti muuttui noin 10 km/h kovemmaksi tykitykseksi.
Mäkissä olimme suht hajalla vauhti-iloittelusta. Minä söin pikmäk-aterian extra kokiksella ja Mikko pirtelöllä. Noudatin tiukkaa dieettiä ja otin sivusalaatin, Mikko kaipasi suolaa ja söi ranet. Aurinko paistoi. Lämpötila about hellerajassa. Mäkissä myös sovimme, että ajamme helppoa vauhtia ainakin alkumatkan.
Mäkistä lähdettyämme huomasimme nopeasti, että tuuli oli ollut melkoinen. Pystyimme ajamaan autotien reunassa helposti yli 35 km/h vauhteja. Naureskelimme vauhdeille, aika järjetöntä. Parhaalla suoralla vedimme tasaisella noin 40km/h keskinopeudella ilman suurempia ongelmia. Pyöräteiden alkaessa ennen Söderkullaa siirryimme taas ajamaan rinnakkain ja vauhdit hidastuivat. Maantieosuus oli mennyt noin 35 km/h keskinopeudella. Loppumatkan suurimmaksi ja oikeastaan ainoaksi ongelmaksi muodostui loputon jano, joka piinasi jatkuvasti. Tuntui kuin olisi syönyt useamman kilon pölyä matkan aikana.
Saavuimme kotiin kuitenkin hyvävoimaisina 4tunnin ja 12 minuutin ajon jälkeen. Matkaa taitoimme yhteensä 118 kilometriä. Mäkkitauko ei kuulu ajoaikaan. Muuta ravintohuoltoa emme nauttineet. Pidempiä lenkkejä odotellessa!
perjantai 7. toukokuuta 2010
Tiomila-krapulaa
Tiomilan jälkeinen viikko ei ole sujunut kovin hyvin. Maanantaina oli jalkapallomatsi. Kolmen minuutin kohdalla venäytin takareiteni. Matsi loppui osaltani siihen. Vamma ei ole vakava ja nyt jalka alkaa olla ehjä. Niin, matsi päättyi 4-0 vastustajan eduksi. Keskiviikkona hölkkäilin nilkuttaen viiden kilometrin matkan hakemaan maantiemankelin. Torstaina töissä nousi pieni lämpo ja kaupan päälle kurkkukipu. Räkää tulee kuin räntää tänä keväänä. Tätä päivää eli perjantaina vietänkin sitten kotona. Räkä valuu ja väsyttää.
Positiivisella puolella on, että saan vanhasta suunnistuskaverista kesäksi maantiepyöräilyseuraa muiden raatojen lisäksi. Ei muuta kuin pyörää tilaamaan. Maantiepyöräilyn kannalta kelit ulkona ovat todella inhottavat, mutta pikku hiljaa on lähdettävä lenkille, jos meinaa selvitä elossa Norjan koettelemuksesta heinäkuussa.
Positiivisella puolella on, että saan vanhasta suunnistuskaverista kesäksi maantiepyöräilyseuraa muiden raatojen lisäksi. Ei muuta kuin pyörää tilaamaan. Maantiepyöräilyn kannalta kelit ulkona ovat todella inhottavat, mutta pikku hiljaa on lähdettävä lenkille, jos meinaa selvitä elossa Norjan koettelemuksesta heinäkuussa.
maanantai 3. toukokuuta 2010
Tiomilasta raatona takaisin
Vappuyönä juostiin Tiomila-viesti Finspångissa Ruotsissa. Helsingin suunnistajilla oli kaksi joukkuetta. Raadoista meikäläinen juoksi ykkösjoukkueen pitkää yötä eli kolmatta osuutta. Sir Michael avasi kakkosjoukkueen ja Brotelai Mikko jatkoi toisella osuudella.
Ykkösjoukkueen avaus lähti hyvin, Oskari tuli vaihtoon 1,40min kärjen jälkeen. Sir Michael oli hyvässä vauhdissa, mutta puolessa matkassa parin minuutin pummi hieman tiputti miestä. Sir Michael tuli vaihtoon noin 7 minuuttia kärjen jälkeen. Toisella osuudella Tapsa piti asemat melkein loppuun asti, mutta väsyi hieman loppua kohden. Vaihtoon ykkösjoukkue tuli edelleen hyvin, 8 minuuttia kärjen jälkeen. Mikko teki oman rauhallisen suorituksen. Ero kärkeen kasvoi reilusti.
Pääsin lähtemään osuudelleni pienen letkan viimeisenä. Noin 15 sekuntia eteeni lähti Tero Föhr. Alussa muut lähtivät kiskomaan Föhriä kiinni. En uskonut, että kestän Föhrin perässä montaakaa metriä, mutta minun oli pakko lähteä kiskomaan muita kiinni, että pääsin letkaan. Juoksin ensimmäisen minuutin todella kovaa ja hieman pelotti, että jalat menee tukkoon. No, muut eivät saanet Föhriä kiinni, mutta meille muodostui sopiva letka. Rastit tulivat ihan hyvin vastaan ja loikotin letkan hännillä. Mukana oli ainakin Anttola, Sipoo ja Lapua. Sitten eteemme kaarsi Haldenin kakkonen. Vetomiehemme laittoivat kartat rullalle ja lähtivät juoksemaan lamppua kiinni. Vauhti kasvoi ja minulle alkoi tulla ongelmia. Sitten tipuimme pitkällä suopätkällä Sipoon kanssa kyydistä. Jatkoimme loikotusta kohti katoavia lamppuja. Noustessamme rastimäkeen tulivat pojat sitten toisesta suunnasta vastaan. Olivat pummanneet! Jes! Pääsimme takaisin letkaan. Nyt takana oli jo 45 minuuttia.
Vartin päästä alkoivat seuraavat ongelmat. Piti pitää puskatauko. Olin ajoittanut tauon niin, että saan juostua letkan kiinni. Sitten kun juoksin viimeiset lamput kiinni, olikin yllätys, että kolme viimeistä jamppaa oli tippunut letkan perästä. Sinne katosi letka. Perkele.
Kolme tai neljä väliä mentiin pienessä porukassa. Sitten näin pitkän lamppujonon perässä. Hyppäsin mukaan letkaan. Vauhti oli kamalaa. Tiellä olin aivan hätää kärsimässä. Maastossa oli helpompaa, myös polut olivat kevyempiä. Onneksi enää maasto ei ollut yhtä soinen, sillä se olisi voinut olla ratkaisevaa. Roikuin letkan viimeisenä varvaukseen, jossa pojat kannustivat, että siinä on pysyttävä: "Hyvä Jude! Siitä ei saa jäädä! Pakko pysyä tossa letkassa!"
Ajattelin, että se on nyt pakko roikkua tässä. Jäljellä oli reilut neljä kilometriä ja voimat olivat loppuneet jo jokin aika sitten. Huomasin kuitenkin, että jos vähänkin aikaa käveltiin mäkeä tai hidastettiin tiheikössä, niin pystyin saamaan taas uutta voimaa juoksuun. Pientä lepoa sain, kun vetomiehet pummasivat ja pääsin hieman kuittaamaan suorempaa. Vähän ajan kuluttua pojat tulivat taas uudestaan ohi. Samalla huomasin tuttuja paitoja, olimme saaneet kiinni ainakin Sipoon, Hyvä! Avonaisessa ylämäessä olin lähimpänä tippua letkasta. Jalat hirttivät kiinni, mutta sain juuri ja juuri käveltyä mäen riittävän nopeasti, jotta pystyin saavuttamaan letkan vielä rastin jälkeen. Loppumatkalla nousut oli vaikeita, mutta rupesin jo miettimään, että matka loppuu kohta, eikä tässä enää ole syytä tipahtaa.
Toiseksi viimeiselle juostessa valoni rupesi vilkkumaan. Häiritsi aika paljon juoksemista. Perhana. Tulimme tielle ja kokeilin sammuttaa valon ja käynnistää uudestaan. Vilkkui vieläkin. Perhana. Ei auta mitään, juostava on. Letka oli venynyt niin, että näin vain kaksi paitaa edessä. Viimeiselle mennessä kosteikossa kuulin kuitenkin edestä loisketta ja huokasin helpotuksesta, hyvin menee. Valo jatkoi välkkymistä. Loppukiri. Kartta Eikalle. Maahan makaamaan. Se on siinä. Melkein tuli itku. Ruotsalainen totesi: fy fan. Muutaman minuutin makoilun jälkeen lähdin kävelemään teltalle. Olin voittanut itseni. Testasin lamppua, se ei vilkkunut. Vika oli päässä. Huh huh.
Aikani olin 1.57. Nopein aika oli 1.41. Letkassani oli sijat 49-70. Letkan veturit Manu Mutka ja Johan Bäckman juoksivat kolme minuuttia minua kovempaa.
HS:n viesti jatkui pääasiassa hyvissä merkeissä, mutta Panun vatsaongelmat lyhyellä osuudella aiheuttivat 20 minuutin tappion. Lopulta ykkösjoukkue päätyi sijalle 62. Virallisia tuloksia ei ole vielä olemassa, kuten Ruotsissa on ollut tapana.
perjantai 30. huhtikuuta 2010
Kevään ensimmäinen suurviesti
Tätä kirjoitetaan Viikkarin MS Mariellalla ja raatomiehistö on matkalla Ruotsiin Tiomila-suunnistusviestiin. Tiomila on Jukolan jälkeen suurin seuraviesti suunnistuksessa. Kyseessä on kymmenen osuuksinen suunnistuviesti, jonka startti on myöhään illalla ja maaliintulo aikaisin aamulla. Jukolaan verrattuna Tiomilassa on vähemmmän harrastelijoita, jotka ehkä hieman karttavat viestiä. Syynä voi olla Jukolaan verrattuna pidemmät osuudet, erityisesti pitkä yö ja ankkuripätkä ovat fyysisesti raakoja.
Raadot lähtevät viestiin eri pohjalta. Sir Michaelin jalat ovat olleet tukossa maratonin jälkeen. Brotelai Mikko ei ole vielä avannut suunnistuskautta. Jude eli allekirjoittanut on juossut yhden henkilökohtaisen kilpailun ja kaksi viesti, mutta aika huonolla menestyksellä. Toivoa on toi minulle se, että kävin rykäisemässä Pirkkolan kolmosen aikaan 9.49, joka on ennätykseni.
Arvoisa seuran viestivalitsija on tänä vuonna arponut pojille raakoja osuuksia. Sir Michael aloittaa Helsingin Suunnistajien kakkosjengin, jossa Brotelai Mikko jatkaa seuraavana. Meikäläiselle on napsahtanut tiukka vastuu, sillä osuus on ykkösjengin pitkä yö. Osuus on putkea eli kaikilla on samat rastit. Matkan pituus on raaka, yli 16 kilometriä.
Tiomilaa voi seurata netistä tulosten, radiolähetyksen ja videoiden kautta. Linkit löytyvät virallisten sivujen kautta.
Raadot lähtevät viestiin eri pohjalta. Sir Michaelin jalat ovat olleet tukossa maratonin jälkeen. Brotelai Mikko ei ole vielä avannut suunnistuskautta. Jude eli allekirjoittanut on juossut yhden henkilökohtaisen kilpailun ja kaksi viesti, mutta aika huonolla menestyksellä. Toivoa on toi minulle se, että kävin rykäisemässä Pirkkolan kolmosen aikaan 9.49, joka on ennätykseni.
Arvoisa seuran viestivalitsija on tänä vuonna arponut pojille raakoja osuuksia. Sir Michael aloittaa Helsingin Suunnistajien kakkosjengin, jossa Brotelai Mikko jatkaa seuraavana. Meikäläiselle on napsahtanut tiukka vastuu, sillä osuus on ykkösjengin pitkä yö. Osuus on putkea eli kaikilla on samat rastit. Matkan pituus on raaka, yli 16 kilometriä.
Tiomilaa voi seurata netistä tulosten, radiolähetyksen ja videoiden kautta. Linkit löytyvät virallisten sivujen kautta.
torstai 15. huhtikuuta 2010
Koipi-reisi -kalustoni ei soveltunut asfaltilla juoksemiseen
Kirjoitan tätä merkintää puoli-istuvassa asennossa hotellihuoneeni sängyllä. Jalat ovat arat, ja pienikin asennon muuttaminen aiheuttaa kivuliaan tunteen lihaksistossa. Kyykkyyn meneminen on mahdotonta, mutta käveleminen onnistuu vaivoin suorin jaloin hoippuen. Koominen näky. Oikeastaan tyyli muistuttaa edellisen presidenttimme kävelyä: ”Vedä huulesi vinoon, anna lanteesi keinuu, ota kinkusta kiinni ja lähde Maran kanssa rokkaamaan”.
Metroasemien portaat tuottavat minulle ja Tahitille eniten hankaluuksia. Joudumme etenemään väärinpäin, sillä normaali eteneminen on mahdotonta. Etureisissä ei ole tarpeeksi joustoa maratonin jälkeen. Onneksi jaamme olotilan 40 000 muun maratoonarin kanssa. Heidät on helppo erottaa Pariisin katukuvasta – niin jäykkää liikkuminen on. Naurua oli vaikea pidätellä, kun aamupalalla köpöttelimme hotellimme hovimestarin luo, joka lähti johdattamaan meitä pöytäämme säälittävin pikku askelin – Marathon de Paris!
Maratonin järjestelyt toimivat erinomaisesti, vaikka oma kilpailunumeroni olikin kadonnut noutopisteestä ennenaikaisesti. Sain käyttööni varanumeron pienen odottelun jälkeen. Toisena miinuksena voisi mainita vessojen puutteen lähtöalueella. Avenue de Champs-Elysees’in elegantti ympäristö kirkui järkytyksestä, kun osa maratoonareista veti housut nilkkoihin ja laski alleen riemukaaren juurella.
Sää suosi tapahtumaa, sillä lämpötila nousi kisan aikana 15 asteeseen. Lähtöhetkellä lämpötila oli tietenkin huomattavasti matalampi, mutta värjöttely isossa ihmismassa oli jotenkin erilaista. Lähtö tapahtui. Ensimmäiset metrit potkittiin jaloista pulloja, paitoja ja erityisesti muovipusseja, joihin juoksijat olivat pukeutuneet lähtöä odotellessaan. Ensimmäinen kilometri oli alamäkeä ja pieni, myötäinen tuulenvire helpotti juoksemista. Alku oli kepeätä. Juoksimme Tahitin kanssa kellon tarkasti 4:06 kilometrivauhtia, joka oikeuttaisi 2:52:00 loppuaikaan. Dr. Love oli aloittanut reippaammin. Yleisö oli ryhmittynyt tasaiseksi rintamaksi reitin varrelle, ja juoksua tahditti 75 eri orkesteria. Tyylit vaihtelivat rautalankarokista torvisoittoon. Mukana oli niin monikymmenpäisiä rumpuryhmiä kuin yksittäisiä tiskijukkia, jotka soittivat musiikkia omilla laitteistoillaan. Viiden kilometrin välein oli juomapisteitä, joiden valikoimassa oli lähdeveden lisäksi hedelmiä ja rusinoita. Reitti liikkui läpi Pariisin nähtävyyksien ja kuuluisien korttelien. Niihin ei kuitenkaan osannut kiinnittää huomiota kesken juoksun. Puolivälissä kello pysähtyi aikaan 1:26:12. Se oikeuttausi 2:54:00 loppuaikaan.
Noin 23 kilometrin kohdalla ohi tuli italialaisten tahdittama joukko, joka eteni 4.04-4.05 kilometrivauhtia. Tahiti ampaisi imuun. En vastannut iskuun, sillä jalat tuntuivat jäykiltä. Juoksussa on aina heikkoja hetkiä - ne on vain kestettävä. Tämä heikompi hetki ei hellittänyt. Kolmeenkymmeneen kilometriin saavuttaessa jalat olivat niin kireät, että juoksu oli muuttunut rennosta loikotuksesta hitaaksi hiihtämiseksi. Kilometrivauhti romahti; ensin minuutilla ja sitten toisella. Olo oli tragikoominen. Syke oli matala, voimia oli runsaasti, mutta jalat eivät suostuneet kuljettamaan eteenpäin.
Kun matkaa oli taitettu 35 kilometriä, 3 tunnin jänis ohitti minut. Vain 7 kilometriä maaliin, mutta minulta siihen tuhrautui aikaa 50 minuuttia. Käytännössä se tarkoittaa reipasta kävelyvauhtia. Jos asiasta haluaa hakea positiivisä puolia, parani kivunsietokykyni kertarysäyksellä. Maalissa kello pysähtyi aikaan 3:22:50.
Pettymys. Jäin kolmen tunnin tavoitteesta kauaksi. Koipi-reisi -kalustoni ei soveltunut asfaltilla juoksemiseen. Jälkiviisaana voi todeta, että kaikki harjoittelu olisi pitänyt tehdä kovalla alustalla. Kunto oli kova, tankkaus onnistui erinomaisesti, mutta lihaksisto tykkäsi liikaa kyttyrää.
-Sir Michael, Pariisi
Metroasemien portaat tuottavat minulle ja Tahitille eniten hankaluuksia. Joudumme etenemään väärinpäin, sillä normaali eteneminen on mahdotonta. Etureisissä ei ole tarpeeksi joustoa maratonin jälkeen. Onneksi jaamme olotilan 40 000 muun maratoonarin kanssa. Heidät on helppo erottaa Pariisin katukuvasta – niin jäykkää liikkuminen on. Naurua oli vaikea pidätellä, kun aamupalalla köpöttelimme hotellimme hovimestarin luo, joka lähti johdattamaan meitä pöytäämme säälittävin pikku askelin – Marathon de Paris!
Maratonin järjestelyt toimivat erinomaisesti, vaikka oma kilpailunumeroni olikin kadonnut noutopisteestä ennenaikaisesti. Sain käyttööni varanumeron pienen odottelun jälkeen. Toisena miinuksena voisi mainita vessojen puutteen lähtöalueella. Avenue de Champs-Elysees’in elegantti ympäristö kirkui järkytyksestä, kun osa maratoonareista veti housut nilkkoihin ja laski alleen riemukaaren juurella.
Sää suosi tapahtumaa, sillä lämpötila nousi kisan aikana 15 asteeseen. Lähtöhetkellä lämpötila oli tietenkin huomattavasti matalampi, mutta värjöttely isossa ihmismassa oli jotenkin erilaista. Lähtö tapahtui. Ensimmäiset metrit potkittiin jaloista pulloja, paitoja ja erityisesti muovipusseja, joihin juoksijat olivat pukeutuneet lähtöä odotellessaan. Ensimmäinen kilometri oli alamäkeä ja pieni, myötäinen tuulenvire helpotti juoksemista. Alku oli kepeätä. Juoksimme Tahitin kanssa kellon tarkasti 4:06 kilometrivauhtia, joka oikeuttaisi 2:52:00 loppuaikaan. Dr. Love oli aloittanut reippaammin. Yleisö oli ryhmittynyt tasaiseksi rintamaksi reitin varrelle, ja juoksua tahditti 75 eri orkesteria. Tyylit vaihtelivat rautalankarokista torvisoittoon. Mukana oli niin monikymmenpäisiä rumpuryhmiä kuin yksittäisiä tiskijukkia, jotka soittivat musiikkia omilla laitteistoillaan. Viiden kilometrin välein oli juomapisteitä, joiden valikoimassa oli lähdeveden lisäksi hedelmiä ja rusinoita. Reitti liikkui läpi Pariisin nähtävyyksien ja kuuluisien korttelien. Niihin ei kuitenkaan osannut kiinnittää huomiota kesken juoksun. Puolivälissä kello pysähtyi aikaan 1:26:12. Se oikeuttausi 2:54:00 loppuaikaan.
Noin 23 kilometrin kohdalla ohi tuli italialaisten tahdittama joukko, joka eteni 4.04-4.05 kilometrivauhtia. Tahiti ampaisi imuun. En vastannut iskuun, sillä jalat tuntuivat jäykiltä. Juoksussa on aina heikkoja hetkiä - ne on vain kestettävä. Tämä heikompi hetki ei hellittänyt. Kolmeenkymmeneen kilometriin saavuttaessa jalat olivat niin kireät, että juoksu oli muuttunut rennosta loikotuksesta hitaaksi hiihtämiseksi. Kilometrivauhti romahti; ensin minuutilla ja sitten toisella. Olo oli tragikoominen. Syke oli matala, voimia oli runsaasti, mutta jalat eivät suostuneet kuljettamaan eteenpäin.
Kun matkaa oli taitettu 35 kilometriä, 3 tunnin jänis ohitti minut. Vain 7 kilometriä maaliin, mutta minulta siihen tuhrautui aikaa 50 minuuttia. Käytännössä se tarkoittaa reipasta kävelyvauhtia. Jos asiasta haluaa hakea positiivisä puolia, parani kivunsietokykyni kertarysäyksellä. Maalissa kello pysähtyi aikaan 3:22:50.
Pettymys. Jäin kolmen tunnin tavoitteesta kauaksi. Koipi-reisi -kalustoni ei soveltunut asfaltilla juoksemiseen. Jälkiviisaana voi todeta, että kaikki harjoittelu olisi pitänyt tehdä kovalla alustalla. Kunto oli kova, tankkaus onnistui erinomaisesti, mutta lihaksisto tykkäsi liikaa kyttyrää.
-Sir Michael, Pariisi
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Maratonin pikakuulumiset
Miehet ovat saapuneet aivan raatoina maaliin Pariisissa. Tulokset:
Tohtori 2.54
Tahiti 2.57
Sir Michael 3.22
Sir Michael:
"Olin vielä puolivälissä 1.26 vauhdissa. 28 kilsan kohdalla jalat jäykistyivät äkkiä, eikä juoksemisesta tullut mitään. Meikäläisen koipi-reisikalusto ei selvästikkään ole suunniteltu asfalttijuoksuun."
"Uudesta maratonista en tiedä...Pitäis tahkota aika paljon asfalttia. Maraton ei oo kunnosta tai tankkauksesta kiinni - ainoastaan asfalttialustan sietokyvystä! Ehkäpä joku syksyn maraton voisi tulla kyseeseen, jos yhden kesän tahkoaa asfalttia.
Tohtori 2.54
Tahiti 2.57
Sir Michael 3.22
Sir Michael:
"Olin vielä puolivälissä 1.26 vauhdissa. 28 kilsan kohdalla jalat jäykistyivät äkkiä, eikä juoksemisesta tullut mitään. Meikäläisen koipi-reisikalusto ei selvästikkään ole suunniteltu asfalttijuoksuun."
"Uudesta maratonista en tiedä...Pitäis tahkota aika paljon asfalttia. Maraton ei oo kunnosta tai tankkauksesta kiinni - ainoastaan asfalttialustan sietokyvystä! Ehkäpä joku syksyn maraton voisi tulla kyseeseen, jos yhden kesän tahkoaa asfalttia.
Sir Michaelin startti puolen tunnin kuluttua
Tänään on Sir Michaelin h-hetki, kun lähtee tavoittelemaan Pariisin maratonilla kolmen tunnin alitusta. Siinä sivussa on tarkoitus ottaa päänahat Tahitilta ja Tohtorilta.
Tulosseuranta löyty netistä täältä. Ainakin ennen kisan alkua näyttää siltä, että väliaikaa puskee vain puolesta matkasta. Jos jollain on parempaa tietoa seurannasta, niin laittakoon kommenttia. Sir Michael on luvannut kisaraportin julkaistavaksi tämän illan aikana yksinoikeudella näillä sivuilla.
Sir Michaelin valmistautumista on häirinnyt työ, minkä takia hän ei ole päässyt harjoittelemaan ammattimaisesti. Myös erinäiset flunssat ovat häirinneet harjoittelua, vaikka mies on syönyt ennätysmäärän vitamiinivalmisteita. Suosittelemme Sir Michaelille jatkossa Burana Mental-valmistetta, jonka sisältö jääköön sisäpiirin. Ehkä tulevaisuudessa kaupoissa sitten...
torstai 8. huhtikuuta 2010
Pääsiäisen kosteanpaikanleiriltä voimaa kevääseen
Pitkä aika kului arkista taivallusta ennen pääsiäisen kosteanpaikanleiriä Himoksella, pitkää lenkkiä jauhettiin nääs. Pääsiäisleiri oli viimeinen tiukka paikka ennen kevään tosikoitoksia. Nythän on vain muutama päivä, kunnes Sir Michaelin matka kestävyysjuoksun ammattilaisuuteen alkaa Pariisin maratonilla. Eurosport näyttää sunnuntaina Pariisin maratonin suorana. Odotamme Sir Michaelia maaliin alle kolmen tunnin, mutta kärkiletkaan mies ei aio lähteä. Ilmeisesti tapahtumalla on myös live-tulosseuranta netissä väliaikoineen, joten Sir Michaelin tilannetta tarkkaillaan tällä kanavalla aamupäivästä alkaen kello 10.30. Sir on myös luvannut kisaraportit paikan päältä vielä samana päivänä, joten ajankohtaista juttua pukkaa pitkästä aikaa.
Sir Michaelin leiri sujui hyvin ja miehen kisakunto testattiin pääsiäislauantaina myös Kotiteollisuuden keikalla. Kunto oli riittävä ja nesteytys kohdillaan, kuten kuvasta näkyy. Leirin kanondag oli perjantai, jolloin aurinko paistoi koko päivän. Perinteiden mukaisesti Sir toi leirille lavallisen Kinder-munia. Parhaaksi leluksi arvosteltiin taisteluhyrrä, lehdistöpalkinto meni kyklooppijunalle.
Pyöräilykelit ovat tällä viikolla saapuneet pääkaupunkiseudulle. Riesana on vielä hiekoitushiekka, jota kaupunki ei ole vielä kerännyt pois. Vantaalla keräily on jo hyvässä vauhdissa, joten Helsingille pyyhkeitä. Ensimmäinen lähetys pyöräilytavaroita on jo saapunut Englannista Evanscyclesistä, mutta Chainreactioncyclesin lähetykset seisovat Englannissa tiimipaitojen varastotilanteen takia. Tähän mennessä kaikki tilatut tavarat ovat olleet sopivia. Palaamme kenties tuote-esittelyihin tulevaisuudessa, jotta suuri yleisökin saa vihiä, millaisia tavaroita kannattaa ostaa.
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Blues ja Jokerit ulkona, HIFK ja Lukko mukana.
Ensi viikolla alkavat varsinaiset jääkiekon SM-liigan pudotusottelut. Maanantaina HIFK pelaa HPK:ta vastaan ja Lukko TPS:ää vastaan. Lukko ja HIFK kohtaavat vasta finaaleissa, joten joudumme Sir Michaelin kanssa vielä säästelemään äänijänteitämme.
Tällä viikolla kävimme maanantaina uimassa, tiistaina juoksimme vetoja Myllyssä, keskiviikkona poljimme taas ullakolla pyörää ja perjantaina kävimme katsomassa, kun Kärpät lähetti Espoon juniorikiekkoilijat kesälomalle. Kuva on toisesta erästä, kun kaukaloa korjailtiin ja pidettiin pienet rusettiluistelut. Jälkipeleihin lähdettäessä näimme Brotelain kanssa tappelun Etelä-Haagassa. Pysäytin poliisit, vaikka tilanne oli jo loppunut.
Viikon tärkein treeni tiistaina sujui hyvin ja kilsojen vauhdit olivat 3,20-3,20-3,15-3,15-3,10. Palautus oli normaali kaksi minuuttia. Keskiviikkona katsoimme pyöräillessä Merijalkaväen miestä. Arvostelu tulee ensi viikolla, kun saamme pätkän loppuun.
Duunisaralla ei pyyhi hyvin. Välillä ihmetyttää. Rakas opetusministerimme tuossa vuosi sitten jätti tekemättä päätöksen luokkakokojen ylärajoista. Ensi vuonna koulussamme on näillä näkymin kolmosella 32 oppilaan luokat ja ekaluokkalaisia pörrää 26 huonetta kohden. Erityisoppilaiden määrää yleisopetuksen luokassa ei ole edelleenkään rajattu. 32 oppilaan luokalla voi olla yhden erityisluokan verran erityisoppilaspäätöksen saaneita oppilaita, ainakin periaatteessa.
Hesarin toimittaja kirjoitti eilen lehdessä vastinetta koululakkautuksista. Väitti väärin, että kyseessä on valintatilanne: vähemmän tiloja tai suuremmat luokkakoot, turha ruikuttaa. Kaupungin säästöt opetuksessa eivät kohdistu näin. Ensi vuodelle jokaisen koulun rahoja on kuristettu. Koulu päättää, mistä rahat otetaan. ATK- ja remonttirahat tulevat koulun ulkopuolelta, joten säästettävää jää lähinnä opetuksesta, opettajien määrästä ja oppikirjoista. On typerää väittää ilman mitään tietoa, että luokkakoot pysyisivät ennallaan tai pienenisivät. Näin ei tapahdu. Kouluja lakkautetaan, koska oppilasmäärät pienenevät. Se on luonnollista. Toki opetusvirasto on välillä tehnyt konsulttiselvityksiä, jotka meinasivat lopettaa meidänkin 525 oppilaan ala-asteen oppilaspulan takia. Onnea opetusvirastolle!
Opetusvirasto on tehnyt myös tulospalkkausprojektin. Jos opettajat säästävät koulun rahoja, he saavat enemmän palkkaa. Eettisesti voi pitää epäilyttävänä, että koulu lähtee alittamaan budjettiaan, kun se käyttää rahaa oikeastaan vain opetukseen. Mielenkiintoinen projekti. Oppilaan hyväksi tottakai. Jepjep.
Tätä kirjoittaessa viimeiset säbäpelit on takana. Taisin pelata pienessä kuumeessa. Olo otteluiden jälkeen oli tukala ja lämpöä oli 37,2. Tein pari maalia ja kauden saldoksi muodostui 10+2=12. Itsekästä. Kaupassa harhailin ympäriinsä, mutta nyt olo on sen verran vahva, että lenkki varmaankin onnistuu huomenna. Sir Michael on lukittautunut Etelä-Haagassa asuntoonsa. Jotain kurssijuttuja. Hän kuitenkin ehkä lähtee lenkille huomenna.
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Talvi jatkuu vaan.
Sir Michaelin maratoniin on aikaa kolme viikkoa, mutta edelleen sataa uutta lunta. Viime viikonlopun talvisilla leireillä opimme uusia asioita. Sir Michael leireili Vierumäellä HS:n kanssa ja meikäläinen Liinan kanssa Himoksella.
Sir Michael oppi, että meikäläiset ei ole enää nuoria, vaikka hiihtopuolella Sir alisti nuorisoa hiihtämällä lauantaina 50 kilsaa ja sunnuntaina parikymppiä. Nuoriso eli täysikäiset junnut kyselivät, että mistä kivikaudelta Sir Michaelin kymmenen vuotta vanhat monot ovat. Sir Michaelin hiihtolasit ovat kuulemma retrolasit jostain 70-luvulta. HEI C'MON!! Melkein bränärit Brikot vuodelta 1994.
Meikäläisen leiri sujui leppoisammin eli vedin lonkkaa koko viikonlopun. Ihan kuin suklaata ei olisi ollut tarpeeksi, niin sain pari lavaa Rossarin DemoTour ylijäämä Tuplia. Arkena takaisin sorvin ääreen.
Sir Michael oppi, että meikäläiset ei ole enää nuoria, vaikka hiihtopuolella Sir alisti nuorisoa hiihtämällä lauantaina 50 kilsaa ja sunnuntaina parikymppiä. Nuoriso eli täysikäiset junnut kyselivät, että mistä kivikaudelta Sir Michaelin kymmenen vuotta vanhat monot ovat. Sir Michaelin hiihtolasit ovat kuulemma retrolasit jostain 70-luvulta. HEI C'MON!! Melkein bränärit Brikot vuodelta 1994.
Meikäläisen leiri sujui leppoisammin eli vedin lonkkaa koko viikonlopun. Ihan kuin suklaata ei olisi ollut tarpeeksi, niin sain pari lavaa Rossarin DemoTour ylijäämä Tuplia. Arkena takaisin sorvin ääreen.
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Kausi aluillaan, lunta Kumpulan mittausasemalla 67cm.
Pyöräilykalenterit on julkaistu fillari-lehden sivuilla. Ensimmäinen pääkaupunkiseudulla järjestettävä kaikille avoin maantiekilpailu on Bianchi-cupin Hyvinkään osakilpailu. Ajot ovat arkena iltaisin. Ilman lisenssiä saa ajaa ja osaanottomaksu on aikuisilta femma. Olemme erilaisilla kokoonpanoilla tutustuneet jo aiemmin maasto-osakilpailuihin, ja viime vuonna minä ja Mikko Brotelai kävimme ajamassa yhden maantieosakilpailun. Yleensä aikuisia ajajia on noin 50. Kisat ovat vauhdikkaita tavalliselle tallaajalle, sillä loivassa alamäessäkin vauhdit nousevat letkassa tosi koviksi. Voi jopa olla, että vaihteet loppuvat kesken, kun vauhtia voi olla 70 km/h. Kisan kesto on noin 1h, mikä nostaa vauhteja. Normaalit maantiepyöräilykilpailuthan ovat pidempiä.
Suunnistuskauden avaus on vielä auki. Varmaankin itse kukin aloittaa joko 17. tai 24.4.
Tätä ennen kuitenkin Sir Michael aloittaa juoksukauden yhdessä Dr Loven ja
Tahitin kanssa. Pojat suuntaavat 10.4. juostavaan Pariisin maratoniin. Tämän hetken tilanne on sellainen, että Sir Michael väittää olevansa puhki harjoittelusta (oikeasti mies on niin paljon töissä, ettei ehdi palautua), Dr Loven kunto tulee jo esille (koska jalka on ollut rikki) ja Tahiti on kaiken kaikkiaan sairas (mies on jo ikäloppu). Kaikista vaikeuksista huolimatta ja niiden kanssa, äijät aikovat kaikki töräyttää kakkosella alkavan maratonajan. Seuraamme mielenkiinnolla.
Alkuviikon reenit ovat olleet normaaleja. Maanantaina aloitettiin uinnilla, jossa kukaan ei loukkaantunut, eikä kukaan unohtanut uimahousuja, mutta Sir Michael menetti virkistävän Axe Hangoverinsa. Miten mies nyt pääsee hereille?
Tänään käytiin vetämässä 15x400m juoksuharjoitus. Vauhdit pidettiin vielä suht maltillisena. Paikalla paljon suunnistusporukkaa.
Suunnistuskauden avaus on vielä auki. Varmaankin itse kukin aloittaa joko 17. tai 24.4.
Tätä ennen kuitenkin Sir Michael aloittaa juoksukauden yhdessä Dr Loven ja
Tahitin kanssa. Pojat suuntaavat 10.4. juostavaan Pariisin maratoniin. Tämän hetken tilanne on sellainen, että Sir Michael väittää olevansa puhki harjoittelusta (oikeasti mies on niin paljon töissä, ettei ehdi palautua), Dr Loven kunto tulee jo esille (koska jalka on ollut rikki) ja Tahiti on kaiken kaikkiaan sairas (mies on jo ikäloppu). Kaikista vaikeuksista huolimatta ja niiden kanssa, äijät aikovat kaikki töräyttää kakkosella alkavan maratonajan. Seuraamme mielenkiinnolla.
Alkuviikon reenit ovat olleet normaaleja. Maanantaina aloitettiin uinnilla, jossa kukaan ei loukkaantunut, eikä kukaan unohtanut uimahousuja, mutta Sir Michael menetti virkistävän Axe Hangoverinsa. Miten mies nyt pääsee hereille?
Tänään käytiin vetämässä 15x400m juoksuharjoitus. Vauhdit pidettiin vielä suht maltillisena. Paikalla paljon suunnistusporukkaa.
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Viikko taas takana
Viikon saldo:
Maanantai juoksu syke n.135 1,30h
Tiistai sulkapallo 1h
Keskiviikko pyöräily vastuksella syke 130, 1,10h
Torstai Juoksu vetoja syke 154 0,30h ja verryttely 0,30h
Perjantai sähly 0,45h
Lauantai juoksu syke 133 1,40h
Sunnuntai hiihto syke 125 2h
Yhteensä tehollisesti kevyt viikko, määrää 9,05h.
Torstaina vedoissa otettiin matkavauhdin lisäksi myös tiukkaa vauhtia, kun iskin tauluun 3,06 / 1000m. Vanhoilla jaloilla siinä alkoi jo syke nousta. Perjantaina porukka hajaantui eri sählytapahtumiin toisten pelatessa HS:n vuorolla ja toisten työpaikalla.
Launtaina lähdettiin Kepardin ja Sir Michaelin kanssa porukkalenkille. Kummatkin olivat käyneet pitkällä sählyvuorolla, joten pojilla painoi hieman reisissä. Maailman parantamista oli liikkeellä. Sir Michael pääsi aiheeseen, jota olemme pohtineet jo aiemminkin. Miksi kaikkia autoveroja ei laiteta suoraan bensan hintaan? Nyt pyöritetään ties mitä AKE-byrokratiaa. Auton hiilidioksidipäästöt ovat lähes täysin verrattavissa kulutukseenkin. Ilmeisesti on siitä nousisi liian iso haloo, jos bensa maksaisi 1,70€.
Jatkoimme Sir Michaelin kanssa illalla vielä Pasilan Urheilutalolle, jossa todistimme SSV:n voimaa ja Juho Järvisen tarkkuutta välieräottelussa SSV-Happee. Happeen puolella tähtipelaaja Riitesuo hutiloi ja vaati palloa itselleen jatkuvalla mailan paukutuksella.
Sunnuntaina lähdimme samalla porukalla hiihtolenkille Pirkkolasta, sillä Paloheinässä oli Hopeasompa-hiihdot. Kävimme katsomassa hiihtoja. Uskoimme Sir Michaelin kanssa pärjäävämme alle 14-vuotiaille tytöille, mutta 16-sarjan pojat menivät selvästi liian kovaa. Ehkä jos saisi kunnon nanovoiteet pohjaan...
Ensi viikolla pitäisi kasata jo vihdoinkin kevään kilpailukalenteri kuntoon. Alustusta olen tehnyt, mutta lumiolosuhteet on sellaiset, että varmaankin ensimmäiset kisat jää väliin. Lisäksi tänä keväänä on peräti kaksi lauantaityöpäivää, jotka myös rajoittavat.
Maanantai juoksu syke n.135 1,30h
Tiistai sulkapallo 1h
Keskiviikko pyöräily vastuksella syke 130, 1,10h
Torstai Juoksu vetoja syke 154 0,30h ja verryttely 0,30h
Perjantai sähly 0,45h
Lauantai juoksu syke 133 1,40h
Sunnuntai hiihto syke 125 2h
Yhteensä tehollisesti kevyt viikko, määrää 9,05h.
Torstaina vedoissa otettiin matkavauhdin lisäksi myös tiukkaa vauhtia, kun iskin tauluun 3,06 / 1000m. Vanhoilla jaloilla siinä alkoi jo syke nousta. Perjantaina porukka hajaantui eri sählytapahtumiin toisten pelatessa HS:n vuorolla ja toisten työpaikalla.
Launtaina lähdettiin Kepardin ja Sir Michaelin kanssa porukkalenkille. Kummatkin olivat käyneet pitkällä sählyvuorolla, joten pojilla painoi hieman reisissä. Maailman parantamista oli liikkeellä. Sir Michael pääsi aiheeseen, jota olemme pohtineet jo aiemminkin. Miksi kaikkia autoveroja ei laiteta suoraan bensan hintaan? Nyt pyöritetään ties mitä AKE-byrokratiaa. Auton hiilidioksidipäästöt ovat lähes täysin verrattavissa kulutukseenkin. Ilmeisesti on siitä nousisi liian iso haloo, jos bensa maksaisi 1,70€.
Jatkoimme Sir Michaelin kanssa illalla vielä Pasilan Urheilutalolle, jossa todistimme SSV:n voimaa ja Juho Järvisen tarkkuutta välieräottelussa SSV-Happee. Happeen puolella tähtipelaaja Riitesuo hutiloi ja vaati palloa itselleen jatkuvalla mailan paukutuksella.
Sunnuntaina lähdimme samalla porukalla hiihtolenkille Pirkkolasta, sillä Paloheinässä oli Hopeasompa-hiihdot. Kävimme katsomassa hiihtoja. Uskoimme Sir Michaelin kanssa pärjäävämme alle 14-vuotiaille tytöille, mutta 16-sarjan pojat menivät selvästi liian kovaa. Ehkä jos saisi kunnon nanovoiteet pohjaan...
Ensi viikolla pitäisi kasata jo vihdoinkin kevään kilpailukalenteri kuntoon. Alustusta olen tehnyt, mutta lumiolosuhteet on sellaiset, että varmaankin ensimmäiset kisat jää väliin. Lisäksi tänä keväänä on peräti kaksi lauantaityöpäivää, jotka myös rajoittavat.
torstai 11. maaliskuuta 2010
Palautteen johdosta.
Palautteen johdosta olen tarkistanut blogin asetukset ja nyt kuka tahansa voi kommentoida juttuja. Tämä tiedoksi laajalle kolmen tunnetun lukijan joukolle.
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Mankelointia ullakolla
Perinteinen keskiviikkoinen mankelointi oli käynnissä Pakilan ullakolla. Mankelointi oli aloitettu lakanoilla, mutta raatojen Sir Michael ja Jude saavuttua siirryttiin munamankelointiin.
Aloitimme vastuksilla polkemisen alkuvuodesta. Tilasimme Saksasta Tacxxin Satori-harjoitusvastukset.
Jokainen joka on polkenut vastuksilla on varmasti huomannut, että 1)Homma on todella tylsää, 2) Paikallaan pyöräillessä tulee tukalan kuuma ja 3) Ajoasento on täysin sama koko ajan. Onneksemme reeniullakko on aika viileä, siellä on telkkari ja pyöriä ei tarvitse suuremmin siirrellä edestakas.
Tällä kertaa jatkoimme Wild Bunch-länkkärillä ja sen loputtua katsoimme salkkareita, josta olemme kummatkin pihalla. Tosin Sir Michael keskittyi ihmettelemään, miksi kaikki naiset sarjassa ovat blondeja. Mutta eikö saippuasarjassa väkisin kaikki ole sukua toisilleen?
Itse reeni kesti 1h 10min. Syke oli siinä 115-130 välillä, joten mistään kovasta harjoituksesta ei ole kyse. Tavoitteena on totutella pyörällä ajoon pitämällä istumalihakset kondiksessa. Huomenna kokoontuu taas isompi kööri, kun Brotelait liittyvät joukkoon Myllyn juoksuharjoitukseen.
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Messuilta fiilistä
Sunnuntaiaamuna väänsimme Brotelai Mikon ja Sir Michaelin kanssa 1,32h lenkkiä. Mun keskisyke 130. Heti suihkun jälkeen lähdettiin messuille.
Messuille saimme myös Tahitin mukaan. Ihmettelimme poikain kanssa, että varastoista on taas kaivettu vanhat kamat alelaariin. Parhaat hinnat oli Focuksen osastolla, josta olisi voinut poistaa ihan hyvän maantiemankelin 600 euron alennuksella. L-koko ei vaan sovi kummallekaan pyöränostajalle.
Tahiti jäi vielä metsästämään valtavaa leirintäaluetelttaa, kun me muut lähdimme vaihtamaan meidän jääkaappia. Pari tuntia autoilua ja kantohommia piti tehdä ennen kuin päästiin pizzan ääreen.
Tällä viikolla reeniä tuli muuten 8 ja puoli tuntia. Ehkä ensi viikolla enemmän. Messut herätti raatojen reidet. Pirkan pyöräilyyn olisi ehkä lähdettävä. Se on vain viikkoa ennen Jukolaa, joten vähän täytyy miettiä. Varsinkin, jos vaikuttaa siltä, että joku selvittää tiensä HS:n ykkösjengiin.
Messuille saimme myös Tahitin mukaan. Ihmettelimme poikain kanssa, että varastoista on taas kaivettu vanhat kamat alelaariin. Parhaat hinnat oli Focuksen osastolla, josta olisi voinut poistaa ihan hyvän maantiemankelin 600 euron alennuksella. L-koko ei vaan sovi kummallekaan pyöränostajalle.
Tahiti jäi vielä metsästämään valtavaa leirintäaluetelttaa, kun me muut lähdimme vaihtamaan meidän jääkaappia. Pari tuntia autoilua ja kantohommia piti tehdä ennen kuin päästiin pizzan ääreen.
Tällä viikolla reeniä tuli muuten 8 ja puoli tuntia. Ehkä ensi viikolla enemmän. Messut herätti raatojen reidet. Pirkan pyöräilyyn olisi ehkä lähdettävä. Se on vain viikkoa ennen Jukolaa, joten vähän täytyy miettiä. Varsinkin, jos vaikuttaa siltä, että joku selvittää tiensä HS:n ykkösjengiin.
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Kaikenlaista säätöä loppuviikon treeneissä.
Tiistaina oli pitkä lenkki sohjossa, joka kesti melkein kaksi tuntia. Keskiviikkona jäi treeni tekemättä. Sir Michael oli kuulemma hiihtänyt, mutta sillä meni tiistai saunoessa.
Torstaina kävimme Brotelain ja Sir Michaelin kanssa vetämässä vetoja Liikuntamyllyssä. 15 x 400m, palautus hölkkää 200m. Vautia oli keskimäärin 1,20 min. Timppa jätti Golfin liian kauas ja keneltäkään ei meinannut löytyä sopivia rahoja uuusiin kiskurihintoihin. Treeni oli kuitenkin muutoin lupaava. Sir Michael oli saanut aamulla parkkisakot, vaikka on pitänyt autoa puoli vuotta samassa paikassa.
Perjantaina sähläiltiin. Meikäläinen repesi vain duunin sählyyn. En jaksanut enää suunnistusseuran vuorolle, jossa Sir Michael veivasi. Sir Michael otti muuten toiset parkkisakot perjantaina samasta paikasta.
Lauantai oli sitten säätöjen säätöä!! Aamulla mulla oli jo pelikamat päällä säbäturnausta varten, kun kaverilta tuli viestiä, että hallilla on romahdusvaara. Kaikki pelit peruttu!
Järkytyksestä selvittyäni menin nukkumaan pariksi tunniksi. Herättyäni katsoin naisten hiihtoa ja siitä innostuttuani päätin suunnata ladulle. Hiihtelin hieman kovempaa Brotelai Timpan juttujen innoittamana. Hän kuulemma tekee vk-reenejä hiihtäen. Hiihdin pertsaa 22,5km 1.22h. Viimeisen 7,5 kilsaa 24.37, mutta silti sykkeet jäi aika alas, keskisyke kierroksella oli 151.
Päästyäni kotiin aloimme duunaamaan safkaa. Treenin jälkeen ku pitää skruudaa. Jääkaappi oli lopettanut toimintansa. Kiipesin lumen täyttämälle (ylin kerros, ei kattoa) parvekkeelle ikkunan kautta ja siirtelin lumia lapiolla, että ovi saatiin auki ja ruuat sinne. Aika nopeasti piti vielä lähteä Mega-Antti -liikkeeseen, josta löytyi onneksi sopiva kaappi. Huomenna hakemaan. Huhhuh.
Huomenna sitten aamulla reilu juoksulenkki, pyörämessut, jääkaapin nouto ja vanhan vienti, sekä anopin ruokatarjoilut. Ja illalla tietenkin pitäisi korjata kokeet ja kirjoittaa pari lausuntoa. Ja niin...Sir Michael on vaihtanut parkkipaikkaa! Voitto Pirkoille 2-0!
Torstaina kävimme Brotelain ja Sir Michaelin kanssa vetämässä vetoja Liikuntamyllyssä. 15 x 400m, palautus hölkkää 200m. Vautia oli keskimäärin 1,20 min. Timppa jätti Golfin liian kauas ja keneltäkään ei meinannut löytyä sopivia rahoja uuusiin kiskurihintoihin. Treeni oli kuitenkin muutoin lupaava. Sir Michael oli saanut aamulla parkkisakot, vaikka on pitänyt autoa puoli vuotta samassa paikassa.
Perjantaina sähläiltiin. Meikäläinen repesi vain duunin sählyyn. En jaksanut enää suunnistusseuran vuorolle, jossa Sir Michael veivasi. Sir Michael otti muuten toiset parkkisakot perjantaina samasta paikasta.
Lauantai oli sitten säätöjen säätöä!! Aamulla mulla oli jo pelikamat päällä säbäturnausta varten, kun kaverilta tuli viestiä, että hallilla on romahdusvaara. Kaikki pelit peruttu!
Järkytyksestä selvittyäni menin nukkumaan pariksi tunniksi. Herättyäni katsoin naisten hiihtoa ja siitä innostuttuani päätin suunnata ladulle. Hiihtelin hieman kovempaa Brotelai Timpan juttujen innoittamana. Hän kuulemma tekee vk-reenejä hiihtäen. Hiihdin pertsaa 22,5km 1.22h. Viimeisen 7,5 kilsaa 24.37, mutta silti sykkeet jäi aika alas, keskisyke kierroksella oli 151.
Päästyäni kotiin aloimme duunaamaan safkaa. Treenin jälkeen ku pitää skruudaa. Jääkaappi oli lopettanut toimintansa. Kiipesin lumen täyttämälle (ylin kerros, ei kattoa) parvekkeelle ikkunan kautta ja siirtelin lumia lapiolla, että ovi saatiin auki ja ruuat sinne. Aika nopeasti piti vielä lähteä Mega-Antti -liikkeeseen, josta löytyi onneksi sopiva kaappi. Huomenna hakemaan. Huhhuh.
Huomenna sitten aamulla reilu juoksulenkki, pyörämessut, jääkaapin nouto ja vanhan vienti, sekä anopin ruokatarjoilut. Ja illalla tietenkin pitäisi korjata kokeet ja kirjoittaa pari lausuntoa. Ja niin...Sir Michael on vaihtanut parkkipaikkaa! Voitto Pirkoille 2-0!
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Uinnissa kolahti leukaan
Tänään piti olla normipäivä. Uintitaidon ylläpitoa. Kierreltiin allasta, mutta sitten neljän miehen ruuhkassa potkaisin Sir Michaelin leukaan. Siinä taisi hammas lohjeta sisäpuolelta. Jos jotain positiivista haluaa hakea, niin Sir Michaelin kahdesta räikeästä tekniikkavirheestä päästiin käsiksi toiseen ja käsiveto tehostui. Jonkun tarttis opettaa sille vielä potku. Halukkaita? Pirkkolan uimahalli maanantaisin...Mäkin tarttisin kaikenlaista tekniikkavinkkiä.
Loman jälkeen tuntuu mukavalta olla kotona, mutta kyllä lomalla oli aikaa tehdä omia juttuja. Töitä, reeni, unta, töitä, reeni, unta, töitä, reeni, unta, .... Yksi uuspunk-aikakauden parhaita bändejä, Sekunda, ilmaisia asian näin:
Oravanpyörässäni mä kuljen,
muun maailman pois suljen,
mä en tartte muita,
mulla on mun maailma.
Loman jälkeen tuntuu mukavalta olla kotona, mutta kyllä lomalla oli aikaa tehdä omia juttuja. Töitä, reeni, unta, töitä, reeni, unta, töitä, reeni, unta, .... Yksi uuspunk-aikakauden parhaita bändejä, Sekunda, ilmaisia asian näin:
Oravanpyörässäni mä kuljen,
muun maailman pois suljen,
mä en tartte muita,
mulla on mun maailma.
lauantai 27. helmikuuta 2010
Finlandiahiihto meni tuubiin!
Aamu seiskalta lähdimme Sir Michaelin traktorilla kohti Lahtea. Sir Michael oli tankannut edellisen päivän Dexal heavya ja minä Dexal lightia, joten jouduimme pitämään pakollisen pit stopin Nesteellä. Matka sujui joutuisasti spekuloidessa voitelua, joka oli hankala, kun oli uutta lunta ja keli melkein nollassa. Meillä oli räkäpurkkia kummallakin, Sir luottaa Tokoon ja minä Starttiin.
Paikalle saavuttua alkulämpö otettiin juoksemalla numeron perässä ja varusvarastolla. Kiire meinasi pukata, mutta pääsimme kaksi minuuttia ennen lähtöryhmämme ryhmittymistä karsinaan. Alkuspurtti viivalle sujui ok ja saimme peräkkäiset paikat Sir Michaelin ollessa toisesssa rivissä.
Hiihto lähti hyvin liikkeelle. Sir Michael johti ensimmäisen ylämäen jälkeen, minä olin parikymmentä sijaa perässä. Kilometrin kohdalla latu oli jo niin puruinen, että huomasi voitelun onnistuneen. Liisteri-Erkit olivat varmasti pulassa. Tasaisella pätkällä imin Sir Michaelin kiinni ja jatkoimme yhdessä. Kärkiletkaan oli eroa melkein 100 metriä, joten jäimme passailemaan ja odottamaan seuraavaletkaa. Juna tarvitsee veturin. Saimme vetoapua, mutta Sir Michaelin omin sanoin kuvailemat naruhauikset eivät luoneet riittävästi eteenpäin vievää liike-energiaa, ja hän joutui jättäytymään. Jatkoin sujuvasti jonkun venäläisen perässä aina 25 kilometriin asti.
Pikkuhiljaa veturini alkoi hyytymään, mutta ei hätiä mitiä: uusi kaveri tuli ohi. Enhän viitsinyt antaa kaverin hiihtää yksin, joten iskin beesiin. Matka taittui mukavasti ja pari sanaakin tuli vaihdettua. 35 kilometrin kohdalla oli loiva ylämäki, jossa tapahtui sitten kauheita. Purkkivoiteeseeni tarttui mielettön mälli lunta ja olin aivan paniikissa. Puolen minuutin ihmettelyn jälkeen löysin onneksi karahkan, jonka yli hiihtämällä sain lumet karistettua. Tässä vaiheessa veturini pääsi karkuun.
Aiemmalla kerralla hyydyin pahasti lopussa, mutta tällä kertaa jaksoin ihan hyvin loppuun asti. Viimeisissä ylämäissä nostatin sykettä iskemällä tiukalla rytmillä. 5 kilometriä ennen loppua aloin olemaan aivan raato. Iskin kuitenkin itku kurkussa, perkele! Stadionille laskiessa alkoi hyvä olo. Kerkeän alle kolmeen tuntiin. JES! Passailin hieman ennen loppusuoralle kääntymistä, sillä halusin tarjoilla paikalle saapuneelle yleisölle kunnon tasatyöntöpumppua loppusuoralla.
Maalissa olin niin rikki, että kesti viisi minuuttia selvitä eteenpäin. Jäin aidalle istumaan ja tuumailin, että kaikki meni putkeen. Voitelu oli huippu, kiitos Sir Michael. Mies kesti ihan hyvin, kiitos Paloheinän laduille.
Lopputulokset:
Sija numero nimi 18km 37km 50km
157 571 Jude Helsinki Finland 01:05:50 02:15:27 02:56:01
219 388 Bro Timppa Helsinki Finland 01:09:17 02:20:22 03:01:18
320 586 Sir Michael Helsinki Finland 01:09:27 02:26:30 03:08:29
423 420 Brotelain Faija Helsinki Finland 01:14:29 02:33:07 03:17:39
1196 970 Bro Mikko Helsinki Finland 01:24:28 03:17:37 04:15:36
Myös Sir Michael oli tyytyväinen suoritukseensa, vaikka naruhauikset aiheuttivatkin ajanhukkaa. Brotelait hieman valittelivat pitovoitelua, mutta suurimmat ongelmat taisivat tulla monojen unohtamisesta kotiin, mistä riittäisikin kirjoittettavaa. Pointtina kuitenkin, että Timppa hiihti äitinsä paikalle tuomilla faijansa vanhoilla monoilla.
perjantai 26. helmikuuta 2010
Finlandia-hiihto edessä, vellit housussa.
Huomenna on Finlandia-hiihto. Toista kertaa matkaan. Viime kerralla meni plörinäksi, kun selkälihakset ja vatsalihakset menivät totaalisesti jumiin. Nyt hiihtoa on hyvän talven takia alla enemmän, ehkä 400 kilometriä. Helpotusta tuo myös lyhyempi kisamatka, tällä kertaa hiihdetään "vain" 50 kilometriä. Tavoitteena voisi pitää viime kerran sijoituksen parantamista eli 500 joukkoon ja kavereitten kyykyttämistä. Timppa on vaan pelottavassa hiihtoiskussa, kun jalkavaivat ovat häirinneet juoksuharjoittelua.
Fluorit on jo pistetty luistopuolelle valmiiksi á la Sir Michael ja tänään vielä heitetään pidot kondikseen. Harjoittelupuolella on tiedossa vain pieni verkkajuoksu tänään päivällä. Plussapuolella on myös Campagnolon hieno pyöräilypaita, jonka hankin tilaisuutta varten. Miinuspuolella on sirittävä jääkaappi, joka ilmeisesti vetää viimeisiään ja saattaa olla syynä viime kerran jäätävään sähkölaskuun. Tsemppiä kaikille kisakavereille!
Fluorit on jo pistetty luistopuolelle valmiiksi á la Sir Michael ja tänään vielä heitetään pidot kondikseen. Harjoittelupuolella on tiedossa vain pieni verkkajuoksu tänään päivällä. Plussapuolella on myös Campagnolon hieno pyöräilypaita, jonka hankin tilaisuutta varten. Miinuspuolella on sirittävä jääkaappi, joka ilmeisesti vetää viimeisiään ja saattaa olla syynä viime kerran jäätävään sähkölaskuun. Tsemppiä kaikille kisakavereille!
Blogin aloitus
Moro kaikki!
Aloin kirjoittamaan blogia, jotta jollain tavalla tallentuisi, mitä kaikkea tänä keväänä tarvitsee kesää varten tehdä. Sir Michael lupasi aiemmin blogin kasata ja annoimme miehelle kaikki taloudelliset mahdollisuudet, mutta domainit ja hienot tsydeemit eivät ole kasassa.
Niin kauan kun Sir Michaelin työkiireet jatkuvat, aion pitää tätä korviketta pystyssä täällä blogspotissa. Jos saan Sir Michaelilta ja Brotelailta luvat esittelen myös muut kesän kuskit täällä. Myös ystävämme Tahiti on kenties lähdössä matkaan.
Blogi kertoo harjoittelusta ja elämänmenosta kohti 10.7.2010 tapahtuvaa Jotunheimen rundt-pyöräilytapahtumaa. Tapahtumassa ajetaan 430 kilometriä maantiepyörällä yhteen soittoon tunturimaisemassa. Nousua kertyy 4700 metriä ja aikaa kuluu tavoitteen mukaisesti meillä noin 20 tuntia. Tapahtumalla on hyvät nettisivut, josta löytyy mm. kuvasarjoja matkalta. http://www.jotunheimenrundt.com/
Aloin kirjoittamaan blogia, jotta jollain tavalla tallentuisi, mitä kaikkea tänä keväänä tarvitsee kesää varten tehdä. Sir Michael lupasi aiemmin blogin kasata ja annoimme miehelle kaikki taloudelliset mahdollisuudet, mutta domainit ja hienot tsydeemit eivät ole kasassa.
Niin kauan kun Sir Michaelin työkiireet jatkuvat, aion pitää tätä korviketta pystyssä täällä blogspotissa. Jos saan Sir Michaelilta ja Brotelailta luvat esittelen myös muut kesän kuskit täällä. Myös ystävämme Tahiti on kenties lähdössä matkaan.
Blogi kertoo harjoittelusta ja elämänmenosta kohti 10.7.2010 tapahtuvaa Jotunheimen rundt-pyöräilytapahtumaa. Tapahtumassa ajetaan 430 kilometriä maantiepyörällä yhteen soittoon tunturimaisemassa. Nousua kertyy 4700 metriä ja aikaa kuluu tavoitteen mukaisesti meillä noin 20 tuntia. Tapahtumalla on hyvät nettisivut, josta löytyy mm. kuvasarjoja matkalta. http://www.jotunheimenrundt.com/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)