Berliinin maraton 2011: Maailmanennätys ja don´t worry, be happy.

Jude ja Sir Michael "Family reunion"-alueella:

Järjestäjän tulospalvelu on aikalailla tiltissä. Raatojen ajat olivat seuraavat:
Jude 2.44.18
Sir Michael 3.02.13
Tahiti DNF

Reissu alkoi mukavasti taksimatkalla, jolla kuski sanaili, että: "Don´t worry, be happy!" sekä "Close your eyes, don´t tell anyone!". Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Volkswagenin turvallisessa tila-autossa.

Tankkaus meni pastalla, kun välilaskulla tuli syötyä bologneseä ja lauantai-iltapäivällä maratonmessuilla tomaattipastaa. Illalla joimme urheilujuomaa varmaankin litran verran muun juomisen lisäksi. Lauantain tankkaus oli aika kevyt, sillä varsinainen tankkausta oli tehty jo suomessa aiempina päivinä.

Kisa-aamuna sunnuntaina nautimme omissa huoneissamme kaupasta hankittua aamupalaa. Itse söin kaksi leivänsiivua juustolla ja appelsiinituoremehua. Join puoli litraa urheilujuomaa. Valmistauduimme Sir Michaelin kanssa heittämällä valtaisat määrät vaseliinia, eikä hiertymiä tullut. Itse laitoin varpaisiin myös vähän talkkia. Kisapaikalla olimme noin tunti ja vartti ennen kisastarttia. Kisavaatteiden päälle pojat jättivät muovipussit ja itselläni oli kertakäyttösadetakki. Ennen starttia Italian pellet pissailivat ja vana osui kenkiini. Onneksi pystyin vielä keskittymään juoksuun.

Lähdin Tahitin kanssa samaa matkaa, mutta hän karkasi melkein heti muutaman kymmenen metriin kaulaan. Mikael lähti seuraavassa lähtökarsinassa, joten häntä emme nähneet. Toteutin suunnitelmaani, joka oli ottettu englantilaisen gurun nettisivuilta: 0-2km hidasta, jotta rasva-aineenvaihdunta käynnistyy kunnolla. 2-27km rauhallista juoksua. 27-35km nopeimmat kilometrit. 35-42km yrität säilyttää väkisin vauhdin. Ensimmäiset kilometrit aloitin siis rauhallisesti 4.15 ja 4.05. Sitten siirryin 3.55 min/km-vauhtiin, jota pidin sopivana tahtina. 7 kilometrin kohdalla ohitin Tahitin, joka sanoi pysyvänsä neljän minuutin kilometrivauhdissa.

Juoksu tuntui koko ajan vaivattomalta, korkeintaan tylsistytti hieman. Odottelin pelolla hyytymistä, josta minua oli varoiteltu, ja toisaalta olisin halunnut kiihdyttää, koska vauhti tuntui aika helpolta. Puolimaratonin väliaika oli 1.23.26. Puolessa matkassa Tahiti oli noin kaksi minuuttia ja Sir Michael noin neljä minuuttia minua perässä. Olin hyvin ennalta-ajatellussa vauhdissa. Näin Liinan ja Isilin, tuuletin ja huusin, että homma toimii. Sitten jatkoin samaa odottelua. Geelejä nautin noin 8 kilometrin välein. Sir Michael pitäytyi taktiikassaan ja otti litkua 20 minuutin välein. Kolmannnen geelini otin 25 kilometrin kohdalla. Heti perään oli järjestäjien geelipiste 28 kilometrin kohdalla. Olin juuri aloittanut aikataulun mukaisen kiihdyttämisen. Vauhdit olivat oikeastaan aika hirvittäviä (n. 3.45 min/km), mutta luotin ettei katkeaminen ole ihan yhtäkkinen. 36 kilometrin kohdalla tuntui, että kiihdytys saattoi olla liiallinen, mutta 38 kilometrin kohdalla olin varma, että neljä kilsaa menee varmasti ihan hyvin. Takareisissä oli pientä kiristystä, mutta muuten jalat olivat hyvät. Takana tapahtui. Tahitin piti jättää hyytymisen takia matka kesken 28 kilometrin kohdalla. Sir Michael piti tasaista tahtia juuri alle kolmen tunnin, mutta 37 kilometrin kohdalla tullut ensimmäinen kramppi pysäytti miehen hetkeksi.

Lopussa iskin vielä viimeisiä ohituksia. Loppusuoralla kiihdytin ja nostin kädet ilmaan. Yleisö oli hyvin mukana ja reagoi kannustamalla kunnolla. Hyvä fiilis. Huoltoalueelle ja erinomaista Erdingerin alkoholitonta olutta täynnä oleva tuoppi kiinni alahuuleen, ei hullumpaa. Kokoontumispaikalle ilmeistyi pian jälkeeni hyvävoimainen Sir Michael, jonka koipireisikalusto ei tällä kertaa aivan riittänyt tavoitteen mukaiseen vauhtiin. Kauemmin odotettiin Tahitia, jonka keskeytys ajoittui reitin kaukaisimpaan kolkkaan. Mies juoksi kuin Haile: "Turha juosta paskaa aikaa, silloin keskeytetään!"

Niin ja Patrick Makau juoksi maailmanennätykseksi ajan 2.03.28. Toteamme, että aika kovaa meni.