Maastopyöräilyllä voimaa jalkoihin

Tahkon MTB -maastopyöräkilpailu peruttiin tämän vuoden osalta. Olen kuitenkin jatkanut maastopyöräilyä, sillä pyöräilemällä saa voimaa jalkoihin Lapland Wilderness Challenge  -ultrasuunnistuskilpailuun. Tänään suuntasin Mäntyharjulle, josta lähtee maastopyöräreitti kohti Repoveden kansallispuistoa. Tavoitteena oli pyöräillä reilu 90 kilometriä.

Mäntyharjun ja Repoveden kansallispuiston yhdistää toisiinsa 33 kilometrin mittainen vaellus- ja maastopyöräreitti. Reitti valmistui vuonna 2014 ja sen rakentamiseksi on nähty vaivaa poikkeuksellisesti: olemassa olevia metsäpolkuja on kunnostettu kahdeksan kilometriä, uutta polkupohjaa rakennettu kahdeksan kilometriä, märkiä osuuksia on ”kestävöitetty” kaksi kilometriä, reitille on asennettu siltoja ja pitkospuita ja reitin viitoitus on uusittu. Investointiin on käytetty niin EU:n, kunnan kuin yksityisten yritysten rahaa. Puitteet olivat siis kunnossa – olihan reitti valittu vuoden 2015 retkikohteeksi. 

3 pointtia reitiltä

Maastopyöräreittiä oli todella helppo seurata. Reitin varrella oli sinisiä maalitäpliä puiden rungossa ja edelliseltä täplältä näki aina seuraavan täplän. Risteykset oli merkitty kyltein ja niistä varoitettiin 50 metriä ennakolta – kiireisempikin menijä osasi varautua käännökseen. Kun reitin merkintä päättyi Repoveden kansallispuiston rajalla, valitsin heti väärän reitin. Kansallispuiston opastus tuntui täysin luokattomalta täydellisyyttä hipovaan opastukseen tuudittautuneelta. Väärän reitinvalinnan tuloksena jouduin taluttamaan pyörän Olhavan huipulle. Palkinnoksi sain toki ihailla komeita maisemia Etelä-Suomen suurimman kallioleikkauksen huipulta. 

Reittistä puolet oli polkua ja puolet metsäautotietä. Tiepätkillä sai sopivasti palautella vauhdikkaista polkupätkistä, joita innostuin aina polkemaan ylivauhtisesti. Niillä pyöräily oli todella palkitsevaa. Poluilta oli raivattu isoimmat kivet pois ja pahimmat juurakot olivat soran alla, joten vauhtia oli helppo pitää yllä. Polut oli pidetty kapeina ja riittävän teknisinä, joten maastopyöräilyn kaikki hauskuus oli tallella. Reitti tarjosi monipuolisesti erilaista maastoa suosta soraisiin mäntykankaisiin ja mäenhuippujen avokallioihin.

Reitin varrella oli tasaisesti taukopaikkoja. Sammaliston kodalla oli kaivo juomapullon täyttämistä varten ja Matkoslammen laavulla löytyi sauna löylyttämiseen: ”Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen surut.” Menomatkalla en tohtinut saunaan kurkata, kun sauna oli selkeästi miehitetty. Saunasta kantautui ulos CNN:n uutiset ja Donald Trumpin Korona-viruskommentointi.  Todennäköisesti ulkomaalaiset löylyttäjät olisivat vain turhaan pelästyneet ulkopuolista saunan oven avaajaa.

Mikä fiilis?

Kun pääsin takaisin Mäntyharjulle, matkamittari näytti 92 kilometriä. Reitti oli upea ja tulen pyöräilemään sen useasti uudelleen. Tosin jätän Repovedellä tekemäni kierroksen jatkossa väliin. Kansallispuistossa pyöräily on sallittu ainoastaan hiekkateillä ja huoltoreiteillä – vaelluspoluille ja puiston hienoimmille alueille ei ole asiaa. Se on sääli, sillä Repovesi on mielestäni Etelä-Suomen hienoin retkeilyalue. 

Viimeisen 20 kilometrin aikana energiat loppuivat ja matkanteko muuttui suorittamiseksi: neljä Snickers-patukkaa eivät riittäneet yhden päivän energiatarpeeksi. Yliarvioin oman suorituskykyni, aliarvioin reitin pituuden ja yritin peitellä heikkoa valmistautumistani. Olin jättänyt isomman satulalaukun kotiin, enkä saanut enempää patukoita mukaan matkaan pieneen laukkuun. Maalissa olo olikin täysin vetämätön. Vilunväreet ahdistivat. Tankkaamisesta huolimatta reidet kramppailivat seuraavana yönä. Urheilu on terveellistä. Olin aivan raato!

Reitti polveili sorapohjaisesta mäntymetsästä…

…mäenpäällisten avokalliohin, joista oli revitty pois liukas sammal uran osalta.

Näkymät olivat upeita jo ennen Repovettä…

…ja Olhavan huipultahan näkymät eivät parane. Tässä vaiheessa kuskikin vielä voimissaan.

Aivan Raato on instagramissa

Löydät Aivan Raadon nyt Instagramista nimellä aivanraato. Siellä treeniterveisiä, seuraajia on jo 20, vielä mahtuu mukaan. Odotimme neljää seuraajaa, joten jo nyt olemme plussan puolella.

LWC-yhteistreeni 2: Meiko

Sir Michael ja minä tähtäämme Lapland Wilderness Challengeen eli tuttavallisesti LWC:een. Kisaan jossa suunnistetaan viisi vuorokautta ilman huoltoa. Kaikki tavarat kuljetetaan itse ja levon määrä päätetään itse. Harjoittelemme kilpailua varten pitkiä kävelyretkiä. Varsinainen kilpailu on elokuun alussa.

Maanantaina 13.4. aamulla lähdimme toiselle yhteiselle LWC-treenille Meikon ulkoilualueelle Kirkkonummelle. Suunnitelma oli sama kuin viimeksi Nuuksiossakin eli kävellä maastossa kisapainoisella (8-10kg) repulla 40 kilometrin lenkki. Tuo repun paino on repun paino alkumatkasta, kun kaikki ruoka on vielä repussa.

 Reitti:

Sir Michaelilla on takanaan jo useampi treeni, joten hän on jo konkari näissä treeneissä. Aamulla 8.35 saavuimme eri autoilla paikalle noudatten pientä Korona-varaa. Kävelyn lähdössä oli 2,5 astetta lämmintä. Aamuyön sade oli loppunut ja taivas oli aukeamassa. Päällä meillä oli vaatteet samalla tavalla kuin kilpailussa: alla trikoot ja ohut paita, välikerroksena ohut fleece-paita ja päälimmäisenä kevyet kuorivaatteet, jotka toimivat sadevaatteina ja kylmän kelin kävelyasuna.

Karttaa meillä ei ollut ollenkaan mukana, vaan Mikael oli tehnyt Suunnon Movescountilla reitin. Olimme ladanneet gpx-tiedostot kelloihin valmiiksi ja lähdimme opastuksella liikkeelle. Kellolla kulkeminen sopii sinänsä hyvin tällaiseen treeniin, koska suunnistusta meidän ei tarvitse harjoitella. Sitten vaan kello käyntiin ja kävelemään kellon osoittamaan suuntaan. Sir Michaelin Suunto näyttää reittiä eri skaalassa kuin minun Polar Vantage V. Polarin etuna on, että se näyttää poikkeaman reitistä metreinä. Kummatkin kellot hälyttävät, mikäli reitiltä meinaa poiketa. Näin kävi meille monta kertaa, kun nautimme matkaamisesta, maisemista ja juttuseurasta.

Alkuosuudella oli hienoja kallioita, erilaisia vanhoja metsiä, merkittyä reittiä ja polkua, jota ei enää maastosta löytynytkään. Hieman ennen puoliväliä kuvasimme videon, jossa kerron homman perusidean.

Treenissä ruokailu on neljän tunnin kävelyn jälkeen. Kisassa ruokien välissä on 5-6 tuntia. Tällä kertaa kumallakin oli kermaista lohta. Sir Michael heitti perinteiset kommentit ruuasta:

Mitään ongelmia ei tämänkään kerran kävelyssä varsinaisesti koettu. Ruokatauolla tuuleteltiin jalat ja puhdistettiin kengät roskista. Toisella puolikkaalla reittiä päästiin kävelemään korkeilla kallioilla ja kiertelemään järviä. Yhdestä järven rannasta löydettiin vanha bunkkeri, jonka käyttötarkoitus jäi mysteeriksi. Selvästi päällä oli tykin paikka, mutta sijainti keskellä erämaata tuntui erikoiselta.

Kun saavuimme takaisin, oli parkkipaikka aivan täynnä. Joten Korona-aikana kannattaa olla aikaisin liikkeellä, mikäli Meikoon aikoo. Paikka soveltuu hyvin myös pyörällä kierreltäväksi, jos on maastopyöräilyn harrastaja. Kovin suuri alue ei ole, joten pyörällä reittiä kannattaa miettiä etukäteen ja parhaat polut ovat kauempana parkkipaikasta.

Omia huomioita treenin jälkeisenä päivänä:

• Pientä hiertymää kantapäissä. Käytin ohuita sukkia. Ongelmaa ei viimeksi ollut teknisillä vaellussukilla.
• Pidin lantiovyötä liian tiukasti: painaumaa lonkissa.
• Seuraavan päivän aamulenkki onnistui hyvin, ei tuntunut normaalia pahemmalta. Lihaskireyttä kuitenkin tavallista enemmän sisäreisissä, mutta ei häiritsevää sentään.
• 16 tuntia päivässä on niin paljon, ettei vauhtia voi yhtään pakottaa. Eilen tuli kiire lopussa, että ehdin juomaan skumppaa. Vauhdin kiihdytys tuntuu, mutta vauhdissa ero on hyvin pieni.

Vuoden ensimmäisen kvartaalin tilinpäätös: 21,1km: 1.18.09

Puolimaraton Paloheinässä 5.4.2020:

Sykkeet on mitattu ranteesta Polarilla, koska en halunnut keskittyä niihin juostessa liikaa. Eli en halunnut tarkkaa mittausta, koska halusin keskittyä juoksuvauhtiin. Sykkeet eivät siis pidä paikkaansa juuri ollenkaan. Syke pyöri välillä 166-175, kun mittari näytti jotain järkevää.

Tänä vuonna minulla on 40-vuotispäivä. Se on merkinnyt myös siirtymistä uuteen ikämiessarjaan lähes kaikissa lajeissa, joissa olen kisannut. Juhlavuoden kunniaksi otin keväälle tavoitteeksi puolimaratonin, jotta treenaamiselle olisi jokin tavoite. Samalla pääsisin mukavaan kuntoon kevään suunnistuskilpailuja varten ja Jukolassa olisi mahdollista tavoitella hyvää osuussijoitusta.

Ilmoittauduin joulukuussa Helsinki City Runin puolimaratonille, joka oli tarkoitus juosta toukokuun puolivälissä kuukautta ennen Jukolaa. Suunnitelman mukaan huhtikuussa saisi treenaamiseen vauhtia suunnistuskisoilla, joissa yleensä saan sykkeen nousemaan tappiin asti.

Harjoittelusuunnitelma alkuvuodelle oli yksinkertainen. Koko vuonna tulee juosta joka viikko vähintään 50 kilometriä. Suunnitelmasta saisi poiketa viiden viikon verran, koska välillä tekee mieli lomailla. Hyvin yksinkertainen pläni.

Harjoittelu sujui koko ajan suunnitelman mukaan. Ensimmäisellä kvartaalilla juoksua on tullut 806 kilometriä kolmessa kuukaudessa. Se on minulle hyvä määrä. Toki lauha talvi on auttanut juoksuharjoittelua, en ole hiihtänyt treenimielessä ollenkaan. Aloitin kovemman vauhdin harjoitukset pitkillä 17 kilometrin lenkeillä juosten 3.55-4.05 min/km. Helmikuun lopussa ja maaliskuussa otin ensimmäisiä kovempia treenejä juosten 5-10km 3.45 min/km. Kävin myös Paloheinän mäessä.

Maaliskuun alussa, kun kaikki lässähti Koronan takia, oli tarkoitus siirtyä kovimpiin vetoharjoituksiin ja suunnistuskisoihin. Tein muutoksen suunnitelmaan ennen maaliskuun puoltaväliä, kun juoksukisat oli peruttu. Päätin juosta puolimaratonin pian ja lopettaa kovavauhtisten harjoitusten tekemisen siihen. Haluan siirtyä jo monipuolisempaan treenaamiseen. Juoksin Himoksella gps-mitatun 10km 36.48min. Tämän jälkeen olin lähes varma 1.20 tavoiteajan alituksesta. Sovin kotona, että juoksen puolimaratonin sunnuntaina 5.4.

Mietin reittejä. Tapahtumareitit, jotka löysin sisälsivät aina katujen ylityksiä yms. Jouduin turvautumaan Paloheinä Maratonin reittiin, joka on virallisesti mitattu. Siinä ei yleensä juosta vauhdillisesti kilpaa. Reitti on kyllä aika tasainen, mutta 2.63km pitkä reitti juostaan edestakaisena, jolloin kääntyminen tehdään ulkoilutiellä u-käännöksenä. Se on selkeä hidaste juoksemiselle. Päätin käyttää reittiä. Kävin tutustumassa ennalta tuttuun ulkotiepätkään vain kerran pari päivää ennen juoksua. Katsoin tarkasti kääntöpaikat, jotka on metrilleen kuvattu reittiselostuksessa.

Juoksupäivänä fiilis oli hyvä. Join edellisenä iltana ylimääräistä Hartsporttia ja aamulla myös litran. Verryttelin kotoa lähtöpaikalle. Olin 10 minuuttia ennen lähtöaikaani (kello 11) paikalla. Minulla olisi neljä kierrosta. Helppo aikatauluttaa: alle 20 minuuttia/ kierros, alle 10 minuuttia/ suunta. Mikäs siinä. Ei muita ihmisiä näkyvillä. Viimeiset pissat puskaan ja pari kiihdytystä. 3 minuuttia ennen lähtöä viivalle.

Ensimmäinen kilometri iisisti. Lähti hyvin liikkeelle gps-kilsa 3.46 helposti. Sitten vaan sopiva rytmi päälle. Kolmas kierros olisi vaikein. Ensimmäinen kierros kevyesti 19.16. Enteilee kivaa aikaa. Toisella kierroksella huomaan, ettei varaa kiihdyttää ole. Juoksen tasaisesti mielestäni hyvällä askeleella: 19.27. Sitten vaikein kierros. Nyt jo radan ainoassa nousussa huomaan, kuinka haen askeleen suunnistajamaisesti voimalla. Huono juttu, väsymisen merkki. Aikaa olen kuitenkin käyttänyt niin vähän, että uskon 1.20 alitukseen joka tapauksessa. Enemmän on kyse vain siitä, tuleeko tästä onnistunut juoksu vai hyytynyt juoksu. Kolmas kierros kestää 19.38, väsyminen on tasaista. Vauhti on edelleen 1.20-vauhtia nopeampaa ja tavoitteen alitusta kertyy lisää. Hienoa! Enää viimeinen kierros.

Paikalla oli myös kannustajia, vaihdellen 2-4 kappaletta:

Menomatkan ainoassa mäessä riuhdon jo voimalla, enää ei ole väliä tyylillä. U-käännös on jo selvästi hitaampi viimeisellä kuin ensimmäisellä kerralla. Häviän varmaan jarrutuksessa ja kiihdytyksessä 2-3 sekuntia ensimmäiseen kierrokseen. Silti hitain yhdensuuntainen matkani kestää alle 10 minuuttia: 9.59. Takaisin on vähän enemmän laskumetrejä ja lopuksi voi ottaa kiriä. Viimeisellä kilometrillä yritän kiristää, mutta aikataulu on ollut sopiva, ei jaloista oikein mitään enää löydy. Takaisin päin 9.46 ja samalla viimeinen kierros 19.45.

Loppukirin lyöntiä:

Napautan kellon poikki ajassa 1.18.09. Erinomaista. Erittäin hyvä. Syksyllä, jos on tapahtumia, tuo olkoon tavoitteeni. Ilman U-käännöksiä ja sopivalla beesillä 1.16-alkuinen aikakin voi olla mahdollinen. Mutta menen vain, jos homma kiinnostaa, sillä nyt siirryn muihin tavoitteisiin puolimaratonin sijaan. Maastopyöräily ja kilpavaellus odottavat. Maastopyöräily saattaa kyllä peruuntua seuraavaksi.

Juoksun tilastot vauhdeista: