LWC-yhteistreeni 2: Meiko

Sir Michael ja minä tähtäämme Lapland Wilderness Challengeen eli tuttavallisesti LWC:een. Kisaan jossa suunnistetaan viisi vuorokautta ilman huoltoa. Kaikki tavarat kuljetetaan itse ja levon määrä päätetään itse. Harjoittelemme kilpailua varten pitkiä kävelyretkiä. Varsinainen kilpailu on elokuun alussa.

Maanantaina 13.4. aamulla lähdimme toiselle yhteiselle LWC-treenille Meikon ulkoilualueelle Kirkkonummelle. Suunnitelma oli sama kuin viimeksi Nuuksiossakin eli kävellä maastossa kisapainoisella (8-10kg) repulla 40 kilometrin lenkki. Tuo repun paino on repun paino alkumatkasta, kun kaikki ruoka on vielä repussa.

 Reitti:

Sir Michaelilla on takanaan jo useampi treeni, joten hän on jo konkari näissä treeneissä. Aamulla 8.35 saavuimme eri autoilla paikalle noudatten pientä Korona-varaa. Kävelyn lähdössä oli 2,5 astetta lämmintä. Aamuyön sade oli loppunut ja taivas oli aukeamassa. Päällä meillä oli vaatteet samalla tavalla kuin kilpailussa: alla trikoot ja ohut paita, välikerroksena ohut fleece-paita ja päälimmäisenä kevyet kuorivaatteet, jotka toimivat sadevaatteina ja kylmän kelin kävelyasuna.

Karttaa meillä ei ollut ollenkaan mukana, vaan Mikael oli tehnyt Suunnon Movescountilla reitin. Olimme ladanneet gpx-tiedostot kelloihin valmiiksi ja lähdimme opastuksella liikkeelle. Kellolla kulkeminen sopii sinänsä hyvin tällaiseen treeniin, koska suunnistusta meidän ei tarvitse harjoitella. Sitten vaan kello käyntiin ja kävelemään kellon osoittamaan suuntaan. Sir Michaelin Suunto näyttää reittiä eri skaalassa kuin minun Polar Vantage V. Polarin etuna on, että se näyttää poikkeaman reitistä metreinä. Kummatkin kellot hälyttävät, mikäli reitiltä meinaa poiketa. Näin kävi meille monta kertaa, kun nautimme matkaamisesta, maisemista ja juttuseurasta.

Alkuosuudella oli hienoja kallioita, erilaisia vanhoja metsiä, merkittyä reittiä ja polkua, jota ei enää maastosta löytynytkään. Hieman ennen puoliväliä kuvasimme videon, jossa kerron homman perusidean.

Treenissä ruokailu on neljän tunnin kävelyn jälkeen. Kisassa ruokien välissä on 5-6 tuntia. Tällä kertaa kumallakin oli kermaista lohta. Sir Michael heitti perinteiset kommentit ruuasta:

Mitään ongelmia ei tämänkään kerran kävelyssä varsinaisesti koettu. Ruokatauolla tuuleteltiin jalat ja puhdistettiin kengät roskista. Toisella puolikkaalla reittiä päästiin kävelemään korkeilla kallioilla ja kiertelemään järviä. Yhdestä järven rannasta löydettiin vanha bunkkeri, jonka käyttötarkoitus jäi mysteeriksi. Selvästi päällä oli tykin paikka, mutta sijainti keskellä erämaata tuntui erikoiselta.

Kun saavuimme takaisin, oli parkkipaikka aivan täynnä. Joten Korona-aikana kannattaa olla aikaisin liikkeellä, mikäli Meikoon aikoo. Paikka soveltuu hyvin myös pyörällä kierreltäväksi, jos on maastopyöräilyn harrastaja. Kovin suuri alue ei ole, joten pyörällä reittiä kannattaa miettiä etukäteen ja parhaat polut ovat kauempana parkkipaikasta.

Omia huomioita treenin jälkeisenä päivänä:

• Pientä hiertymää kantapäissä. Käytin ohuita sukkia. Ongelmaa ei viimeksi ollut teknisillä vaellussukilla.
• Pidin lantiovyötä liian tiukasti: painaumaa lonkissa.
• Seuraavan päivän aamulenkki onnistui hyvin, ei tuntunut normaalia pahemmalta. Lihaskireyttä kuitenkin tavallista enemmän sisäreisissä, mutta ei häiritsevää sentään.
• 16 tuntia päivässä on niin paljon, ettei vauhtia voi yhtään pakottaa. Eilen tuli kiire lopussa, että ehdin juomaan skumppaa. Vauhdin kiihdytys tuntuu, mutta vauhdissa ero on hyvin pieni.