Jälleen porukka saatiin kokoon jo ennen ajoa Himokselle, jossa pyöriä pestiin ja Sir Michaelin pyörän ensiasennusrenkaat Contin GP4000:set vaihdetiin Schwalben Ultremo ZX:iin. Hymy nousi Sir Michaelilla melkein korviin, kun hän kuuli, että Schwalbet ovat vielä hitusen kevyemmät. Lauantai-iltapäivällä ajettiin vielä vajaa parikymmentä kilometriä, ja todettiin, että kaikki toimii pyörissä, kuten pitikin.
Sunnuntaiaamu alkoi aikaisin, sillä klassikon (134km) ensimmäinen ja nopein aikatavoiteryhmä lähtee kello 8.00. Heräsimme kuudelta ja söimme aamupalan ajomatkalla. Olimme perillä juuri ennen puoli kahdeksaa ja aikaa viimeisiin vaatteiden vaihtoihin oli sopivasti. Automatkalla mittari pyöri 10-11 asteen välillä ja vettäkin tuli välillä reilusti, joten vaatetta päätettiin pistää alkumatkalle reilusti.
Oma ryhmämme starttasi kuudentena. Lähtönumeromme olivat välillä 2125-2150 ja 25 ajajaa lähti kerralla matkaan. Kukaan ei näyttänyt olevan erityisen kiinnostunut vauhdinpidosta, joten menin kärkeen. Taktiikkana oli jälleen, että me Sir Michaelin kanssa vedämme Kiritykin mahdollisimman hyvään lopputulokseen ja Kiritykki roikkuu minkä jaksaa ja spurttaa tiukasti lopussa. Pidin mahdollisimman tasaista tehoa polkemisessa, ja alkuvauhti sujui noin 31 keskinopeudella, mikä sopi tavoitteeseen, joka oli yli 30km/h. Viiden kilometrin ajon jälkeen olimme keränneet jo ainakin kaksi porukkaa mukaan ja letkamme oli ehkä 30-50 ajajan kokoinen. Nauratti hieman, ilmeisen sopiva tahti. Sitten parin kilometrin jälkeen meidät ohitti letka, joka kulki selvästi kovempaa. Liityimme mukaan. Keskivauhti siirtyi pyörimään 35:n paikkeille. Totesin Kiritykille, ettemme voi ajaa näin kovaa pitkään, mutta voisimme katsoa, jos letkasta jäisi sopiva porukka meille. Roikumme hieman yli kymmenen kilometriä, jonka jälkeen koko matkan keskivauhtimme oli jo noussut yli 32:een, sitten minulta hajosi rengas. Raadot eivät jätä toista, joten äijät jäivät katsomaan. Käskin kuitenkin poikien lähteä rauhallisesti eteenpäin, ajan sitten kohta kiinni.
Sain vaihtaa rengasta mukavasti järvimaisemassa pikkuisessa tihkusateessa. Muutama porukka ajoi ohi. Renkaasta löytyi ruskea lasinpalanen, joka ylti läpi koko kulutuspinnan ja oli puhkaissut koko renkaan. En pistä renkaan syyksi.
Sain porukan kiinni tiukan 15 kilometrin ajon jälkeen, viimeisille kilometreille sain mukavasti vetoapua pommiin nukkuneelta Kaupin kanuunoiden jäseneltä. Kun saavutin pojat, oli ajonaikainen keskinopeuteni jo yli 33km/h. Näytti siltä, että homma menee aivan kilpailemiseksi. Sitten pyöräilyn luonne muuttui. Kiritykki-Jussi sanoi, ettei takavaihtaja enää pelitä. Pysähdyimme. Löysimme rispaantuneen kohdan ennen vaihtajaa. Kiersimme vaijeria siistimmäksi, mutta vaihtaja ei silti lähtenyt liikkumaan. NAPS. Vaijeri pamahti löysäksi. Vaijerin todelliset ongelmat olivatkin kahvan päässä, jossa kuorenalta paljastui todella rispaantunut vaijeri ja katkeamiskohta. Hetken aikaa mietimme, mitä tehtäisiin. Seuraavalle huoltopaikalle oli 20 kilometriä. Päätimme ajaa sinne. Kysyin Kiritykiltä, että minkälaisen vaihteen hän haluaisi matkalle ja ruuvasin takavaihtajan rajoitinruuvista keskimmäisen rattaan.
Huoltopaikalla ei kuitenkaan ollut pyörähuoltoa, eikä huoltoauton tulosta ollut tietoa. Päätimme jatkaa matkaa. Kiritykki sanoi, että kyllä hän voi näinkin ajaa. Katsotaan tilannetta seuraavassa huollossa 75 km kohdalla, todettiin. Saimme seuraavalla välillä taas aika ison porukan pikkuhiljaa kasaan ja päädyimme vetomiehiksi. Tie oli koko ajan ollut märkä ja naamat olivat ravassa. Tässä Sir Michaelin tyylinäyte vetovuorosta:
Seuraavalla huoltopaikalla Murolessa sanottiin, että huoltoauto tulee noin puolentoista tunnin päästä paikalle, sitä ennen ei ole pyörähuoltoa. Kiritykki totesi, että jaksaa kyllä kahdella vaihteella, jos välitystä ruuvataan pykälä kevyemmäksi. Näin tehtiin ja matkaa jatkettiin. Seuraavalle huoltopaikalle oli tulossa kannustusjoukko mukanaan pikku-E, joten fiilikset olivat vähän korkeammalla. Se oli hyvä sillä 75 ja 97 kilometrin välissä on reitin mäkisin osuus. Välillä Kiritykki oli hieman hankaluuksissa ilman välityksiä jyrkimmissä mäissä, mutta koko iloinen joukko oli kasassa Terälahden huoltopaikalla.
Myös kannustusjoukot olivat iloisia, että hälyttävistä uutisista huolimatta porukka oli virkeä ja halukas jatkamaan loppuun asti. Pohdimme pyörän vaihtoakin, sillä Kiritykin matka oli varmasti raskain, mutta hän sanoi jaksavansa samalla tahdilla loppuun asti. Se tahtihan kelpasi meille muille erinomaisesti. Iloiset kannattajat:
Minä ja Sir Michael jätimme päälimmäiset takit huoltojoukoille, sillä ilma alkoi lämmetä ja aurinko paistaa. Loppumatka sujui mukavasti. Vedimme tasaista vauhtia ja keräsimme letkaa Kiritykin perään. Maaliin saavuimme noin viisi tuntia lähdön jälkeen. Tavoiteaikaan oli tullut lisää puoli tuntia, mutta olihan tuota kommellustakin. Ajoaikaa kului minulla 4 tuntia 25 minuuttia. Keskinopeus oli 134 kilometrin matkalla ajon osalta 30,3 km/h.
Yhdessä maaliin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti