Kopparnäs on Helsingin lähellä parhaita kallioisia ranta-alueita, joita ei ole rakennettu. Kivoille rantakallioille voi löytää myös muualla Kirkkonummen lähistöllä, kuten ainakin siian onkijat tietävät. Kopparnäs Coast Trail on muutaman vuoden vanha tapahtuma, mutta järjestäjänä toimiva Metsäreitti on kokenut tapahtumajärjestäjä kestävyysurheilussa. Heidän kisansa ovat tapahtumina aika suunnistuskilpailun tapaisia, mikä tarkoittaa rentoa tunnelmaa ja luonnonhelmassa olemista.
Itse kisaan valmistautuminen ei ollut optimaalista, kävinhän kaksi viikkoa aiemmin vetämässä totaaliraadot NUTS Hetta-Pallaksella. Jalat palautuivat juoksukuntoon kuitenkin nopeammin kuin Karhunkierrokselta, jonka jälkeen pystyin myös juoksemaan hyvin Bodomtrailissa. Odotin että kahdessa viikossa olen vähintäänkin tyydyttävässä kunnossa juoksemaan Kopparnäsissä.
Ensimmäisen viikon Hetta-Pallaksen jälkeen juoksin pieniä lenkkejä ja lepäsin. Toisella viikolla juoksin maanantaina aika kevyen lenkin, lepäsin tiistain, juoksin keskiviikkona pitkähkön kiihtyvän lenkin, lepäsin torstain ja kävin perjantaina lyhyellä lenkillä. Keskiviikon treenissä juoksu kulki jo aika hyvin ja luottamusta tuli, että kilpailussa jaksan juosta hyvällä vauhdilla. Perjantaina jalat olivat hieman kipeät, mutta syke- ja vauhtitaso oli hyvä. Pidin tarkoituksella kaksi lepopäivää viikolla, jotta jalat olisivat palautuneet. Lyhyellä aikavälillä en usko kunnon nostoon, vaan levon varmistaminen on tärkeämpää.
Kisan lähtöviivalla oli joitakin tuttuja nimiä. Oli helppo tehdä jako juoksijoista. Oli kansainvälisen vauhdin Mårten Boström ja sitten me muut. Meistä muista en osannut etukäteen sanoa, kuka olisi vauhdikkaimmassa kunnossa ja miten tuttuja polut olivat muille, eli kuka olisi vahvoilla kallioilla ja kuka tieosuuksilla.
Kisa alkoi kallio-osuudella. Tuntui, että aloitimme rauhallisesti. Ensimmäisessä alamäessä tuntui, että suorastaan odottelimme. Halusin juosta kovaa koko matkan, joten kiihdytin hieman. Samalla Mårten kiihdytti keulaan. Kallio vaihtui leveäksi ulkoilupoluksi. Mårten juosi 10-20 metriä edelläni ja muut seurasivat minua muutaman metrin takaa. Ensimmäisen kilometrin jälkeen tulee pieni hiekkatieosuus, jossa Mårten tuntui kiihdyttävän vauhtia vielä vähän lisää. Totesin, ettei minun ole mitään järkeä kiihdyttää tai välittää meidän välisestä välimatkasta, vaan annoin välimatkan kasvaa. Toinen kilometri meni 3.40, vaikka kerran ylitettiin kaatunut puu ja risteyksessä piti väistellä pajuja.
Reilun kahden kilometrin kohdalla siirryimme syheröiselle pikkupolulle. Samalla Mårtenin selkä katosi ja näin hänet seuraavan kerran maalissa. Polulla tuntui, että takana tulevat ottivat koko ajan kiinni, vaikka yritin pitää vauhtia. Polussa oli niin jyrkkiä mutkia, että vauhdin pitäminen tuntui vaikealta. Olisi ollut hyödyllistä juosta reitti etukäteen, mutta voi olla, ettei silloinkaan olisi juossut oikeaa uraa. Hidastin, etten väsyisi turhaan repimiseen. Jani Virta juoksi minut kiinni. Totesin, että on parempi ottaa kevyemmin, sillä pelkäsin väsyväni. Pidin mielessäni Hetta-Pallaksen hyytymisen ja varoittelin itseäni liian kovasta alkuvauhdista. Päästin Janin eteeni, olenhan vanha viestisuunnistaja, ja usein tehtäväni on ollut pysyä letkassa mukana. Toisen perässä juoksemalla vaikeassa maastossa saan paremmin luettua askelten paikkoja. Kolmen kilometrin kohdalla oli juottopaikka, join urheilujuomaa. Samalla polku muuttui suoraviivaisemmaksi ja viidestä kilometristä eteenpäin kallioiseksi. Jatkoin Janin perässä. Jotain ääniä kuului takaa, mutta lyhyillä vilkaisuilla en nähnyt ketään.
Kuva Johanna Olli
Kuuden kilometrin kohdalla tullaan yleisön eteen maalin kohdalle ja juostaan aika rankkaa hiekkarantaa. Minulla oli perhe kannustamassa paikan päällä. Jani näytti nappaavan lötköpullot mukaan huoltajalta:
Kuva Johanna Olli
Ennen seitsemää kilometriä oli jälleen juomaa. Otin tälläkin kertaa urheilujuomaa. Hiekkarannan jälkeen juoksimme leveää ulkoilupolkua, joka oli vähän pehmeä, mutta muuten nopea. Välillä oli taas hienoja kallioita, kunnes kahdeksan kilometrin jälkeen kävimme oikein suunnistajamaisessa notkossa, jossa oli heinikkoa ja kaislikkoa. Pahimmat oli toki raivattu pois, eikä mitään liian vaativaa risukkoa ollut. Yhdeksästä kolmeentoista kilometriin juoksimme pientä rantapolkua Klobbackan kallioilla, mikä oli erittäin kivaa. Nämä olivat kilpailun hitaimmat kilometrit johtuen polun mutkaisuudesta ja ajoittaisesta kivikkoisuudesta. Samalla nämä olivat kilpailun kannalta minulle odottelun kilometrit. En tiennyt kuinka tiukoilla Jani oli. Sykkeistä ja tunteesta oletin, että minulla on varaa kiristää. Oletin myös, että Jani ei juokse aivan täysillä kokeneena kettuna, mutta toisaalta Jani voisi olla lähellä täyttä vauhtia ja luottaa, etten jaksa loppuun asti. Itse en uskaltanut vielä avata peliä, koska en luottanut jaksavani loppuun asti kovaa. Tässä kohtaa päätin, että pitäisi odottaa vähintään 15 kilometriin ja mieluummin 17 kilometriin asti, ja sitten kiihdyttää. 13 kilometrin kohdalla oli jälleen juottopiste. Otin välillä vettä, koska sokeri tuntui jäävän suuhun ärsyttävästi.
Kuva Jari Tamminen
14 kilometrin kohdalla oli valokuvausta ja upeita kalliorantoja. Berguddenin jälkeen joku huusi, että olimme kolme ja puoli minuuttia Mårtenia perässä. Vastasin että Mårten on lenkillä, kun pysytään noin hyvin perässä. Toisaalta oma juoksu tuntui hyvältä, vaikka sellaista lyöntivaihdetta ei vielä ollut päällä.
Kuva: Poppis Suomela
15 kilometrin kohdalla siirryttiin suurimmille kallioalueille, jotka muistin eri suunnistuskisoista ja treeneistä vuosien takaa. Upeita kallioita. Kallionousussa olin huomaavinani, että Jani hieman puuskuttaa. Omat jalat tuntuivat hyviltä. Matkaa oli takana 15,5km. Oli aika lähteä. Jännä paikka aina, vuosienkin kokemuksen jälkeen. Kiva kisa tulossa. Kohta keuhkot huutaa. Lähdin kovalla kiihdytyksellä ylämäkeen. Varoin, ettei aivan kauheita happoja vielä tulisi, vaan pystyisin jatkamaan seuraavassakin mäessä samaa lyöntiä. Jani ei pystynyt vastaamaan. Alamäen rullasin kovaa. Samanlainen mäki ylös. Sykkeet 180-tasossa aiemman 165-tasoon verrattuna. Ylämäkeä tasaisen kovaa. Jani jäi tasaisesti, mutta tuli edelleen aika lähellä ja tasaisen hyvää vauhtia.
Kuva: Poppis Suomela
Kalliolta laskeudutaan 17 kilometrin kohdalla juottoon hiekkatielle. Tiputin maahan ensimmäisen vesikupin. Pysähdyin ottamaan urheilujuoman mukaan, tuntui että jotain pitää ottaa. Jani oli ollut vauhdikas tiepätkillä aiemmin ja minulla oli kova kiire päästä tielle. Jani oli vain 30 sekuntia perässä. Nyt tuntui jo, että maastossa erinomaiset S-Lab Speedit eivät hiekkatiellä rullanneet oikein hyvin. Ehkä syy oli kuitenkin jaloissa, tiedä sitten. Melkein kilometri hiekkatietä tuntui noin kolmelta kilometriltä. Vaikutti siltä, ettei Jani kuitenkaan saanut tiellä kiinni. Seuraavaksi taas kalliota ylämäkeen, omaa vahvuusaluettani. Varmaankin kaikkien reisihirviöiden vahvuusaluetta. Jania en nähnyt kalliolla lähellä. Sykkeet sain pidettyä korkealla. Luotin, että vauhtikin on hyvä. 19 kilometrin kyltti tuli vastaan. Nyt tiesin tulevani toiseksi, hyvin vedetty. Loppu oli alamäkeä kohti maalia. Juoksin hieman varmistelle, etten turhaan juoksisi ulos reitiltä, joka oli kyllä hyvin merkitty koko matkalta.
20 kilometrin jälkeen reitti kääntyi rantaan kohti loppusuoraa. Lapset huusiva: "Loppukiri loppukiri!" No, siihen sitten vielä loppukiri hiekkarannalla. Ihan hyvin kroppa tuntui happoa sietävän, eikä ultrajuoksu tuntunut ainakaan kestävyydessä.
Kuva Johanna Olli
Oli mahtavaa päästä kisaamaan tällä tavalla ja tietysti on vielä hitusen kivempaa, kun loppuveto onnistuu tällä tavalla. Maalissa olin toisena neljä ja puoli minuutti Mårten Boströmin jälkeen. Etukäteen pidin tavoitteenani hävitä alle 12 minuuttia ja mahdollisena hävitä alle 10 minuuttia. Jälkikäteen katsoin Mårtenin sykkeitä Stravasta ja luulen, että hän olisi juossut täydellä vauhdilla ehkä neljä minuuttia kovempaa. Joka tapauksessa oma juoksuni oli tasooni nähden erinomainen. Ja mikä vähintään yhtä kivaa, tapahtuma oli mielettömän mukava, keli osui nappiin ja perhekin oli kannustamassa. Aivan erinomainen päivä rannalla. Myöhemmin vaimoni tuli kahdeksalta kilometriltä tyytyväisenä maaliin langon vaimon kanssa. Jes!
Tulokset 20km:
1. Mårten Boström 1.24.07
2. Jussi Ernamo 1.28.40
3. Jani Virta 1.29.43
4. Thomas Schreven 1.32.03
5. Lari Koivu 1.32.08
Kuva Johanna Olli
"Kolmas sija oli jo mulla. Olin seuraavaa 9 minuuttia edellä jossain 48km kohdalla, kun oli pitkä nousu. 54 kilsan kohdallakaan ei ketään näkynyt minuuttien sisällä, mutta silloin aloin jo tummua. Aurinko alkoi paahtaa 40 kilometrin jälkeen. Minä poika juoksin jalkatuntumalla. Jalat jaksoi vielä kohtuu 56km. Mutta kroppa tilttas. 60 km kohdalla Heikki tuli ohi. Makoilin ja oksensin. Ei saatana. Keräsin itseni kävelyyn, jossa syke oli 120. Se oli taputeltu. En edes pystynyt alas juoksemaan Pallakselta, kun rupesi pyörryttämään, pistämään ja kakomaan. Jalat oli paremmat kun Karhunkierroksen lopussa kuitenkin, vaikka huonot. Ei yhtään kramppia.
Huomenna perjantaina kello 12.00 on Hetta-Pallas-juoksun lähtöhetki. Olen Karhunkierroksen jälkeen harjoitellut neljä kertaa mäkeä ja juossut kaksi kovavauhtista lyhyempää kisaa. Kovien helteiden takia en ole harjoitellut yhtä paljon kuin aiemmin. Harjoittelu on kuitenkin ollut säännöllistä, eikä mitään ongelmia ole ollut. Lähiaikoina on tuntunut myös siltä, että olen jossain määrin tottunut helteisiin ja eilinen 29 asteen lämpötilassa juostu lenkki sujui hyvin.
Kisajärjestäjän sivuilla https://nutsyllaspallas.com/fi/ ei ole vielä seurantalinkkiä, mikä hieman harmittaa, sillä kisabussini lähtöön lähtee kello 9 hotellilta, eikä aamulla huvittaisi enää lähetellä linkkejä kotiväelle.
Huominen keli on lämmin, mutta pilvinen. Lämpötila pyörii 19 ja 23 asteen välillä, mikä on turhan kuuma, mutta ei onneksi paha. Lauantaina kisaaville ennustetaankin sitten jo taas kovaa hellettä. Toivottavasti helle ei toteudu.
Seuraajille kerrottakoon reitistä, että ensimmäiset 10 kilometriä on tietä. Odotan, että juoksen pätkän 43-50 minuuttiin. Sen jälkeen reitti siirtyy tunturiin ja hidastuu merkittävästi. Toivon olevani viimeisellä huoltopisteellä 33 kilometrin kohdalla noin kolmessa tunnissa. Sen jälkeen alan kiristämään vauhtia, mikä oikeasti tarkoittaa, että hidastun kuitenkin. Viimeiset 20 kilometriä juoksen aikalailla kovaa. Viimeisellä 10 kilometrillä voi mennä niin kovaa kuin pääsee. Toivottavasti tavoitan maalin kuudessa ja puolessa tunnissa, jolloin keskivauhti on tasan 10km/h.
Edit:
Tässä seurantalinkki: https://sportrec.eu/ui/#1gec3gf
Harjoittelulla ei hirveästi ehdi tehdä muutoksia juoksukuntoon Karhunkierroksen ja Hetta-Pallaksen välissä. Ajallisesti juoksujen välissä on kuusi viikkoa, joista nyt on kulunut kaksi ja puoli viikkoa. Nyt jalat ovat jo palautuneet ja on aika miettiä, mitä asioita pitää ottaa huomioon.
Tärkeät asiat siirryttäessä Hetta-Pallakselle
Olin jo haudannut ajatukset siitä, että voisin juosta kunnolla Bodomtrailissä. Karhunkierroksen 83 kilometristä oli aikaa vain kaksi viikkoa. Maratonilta muistan palautuneeni kolme viikkoa. Toisaalta ultra on matalampi tehoiltaan. Ensimmäinen viikko palautumisessa oli vaikea. Etureidet olivat kipeät koko viikon, eikä ollut järkeä lähteä juoksemaan. Työmatkapyöräilyä ja kävelyä tuli tehtyä kuitenkin. Toisella viikolla alkuviikolla pääsin jo juoksemaan kunnolla, vaikka vieläkin juoksu oli aika hankalaa. Neljäntenä peräkkäisenä juoksupäivänä, keskiviikkona, rupesivat jalat tuntumaan väsyneeltä. Päätin levätä torstaina ja perjantaina. Perjantaina ajoin kuitenkin 20 kilometriä maantiepyörällä 45 minuutissa, josta loppupuolikkaan aika kovaa.
Lauantaina en tankannut kummemmin kisaan. Olin päättänyt juosta vain 12 kilometriä, etten ajaudu väsymykseen, vaan pääsen takaisin kiinni normaaliin treeniin. Poltteli kyllä kovasti juosta 21 kilometriä, että voisi nähdä oikeasti, kuinka paljon on vauhdissa kovavauhtisia suunnistajia perässä.
Verkkasin rauhassa. Se oli hyvä, mutta samalla jouduin kuudenteen lähtöporukkaan. En ollut tyrkyttänyt itseäni pieneen kuumaan ryhmään, koska en ollut varma tuleeko juoksemisesta juuri mitään. Oli mukava nähdä vanhoja tuttuja suunnistuksesta, polkujuoksutapahtumissa on mukavan rento fiilis. Jotenkin rennompaa kuin suunnistuksessa, kun suoritukseen ei tarvitse keskittyä yhtä paljon. Suoritus on enemmänkin päivän kunto, eikä suoritukselle enää mahda oikein mitään suorituspäivänä. Suunnistuksessa kovalla keskittymisellä voi tehdä nappisuorituksen ja voittaa monta itseään kovakuntoisempaa juoksijaa.
Alussa lähdin aika kovaa. Ohittelin selvästi itseäni hitaampia juoksijoita. Alussa oli helppoa. Oli hauska juosta kovaa. Vauhti tuntui kovalta ultrailun jälkeen. Piiskasin itseeni vauhtia, ajattelin etten kyllä millään katkea 12 kilometrillä. Välillä meinasin jäädä juoksemaan mukavuusalueelle kivaa juoksua. Kovaa juostessani olen 78 kilon jässikkänä sellainen puhkuva höyryveturi, jonka pitää pakottaa vauhtia koko ajan. Juoksen voimalla, en rytmillä. Parhaimmillani olen ollut ylämäessä, mutta nykyään polkujuoksijoihin verrattuna lienen parempi alamäissä, joissa annan kyllä tarvittaessa rullata lujaa.
Kuuden kilometrin kohdalla tuntui, että voimat oli aikalailla käytetty. Kuitenkin juokseminen tuntui siltä, että jaksan painaa samalla sykkeellä loppuun asti. Väliajoista katsottuna hävisin Eikalle (Einari Heinaro) eniten hitailla kilometreillä, ulkoilutiellä pärjäsin parhaiten. Tappiota tuli 15-45 sekuntia kilometrillä.
Vaikea sanoa pitivätkö sykkeeni paikkaansa, sillä kovimmat sykkeet sain aina alamäissä. Juoksin ilman sykevyötä, sillä se tuntuu häiritsevältä, eikä minulla ollut mitään tarvetta syketarkkailuun. Nyt mentiin täysillä. Koko matkan sykekeskiarvo oli 171 ja välillä käytiin yli 180 lukemissa.
Viimeiset kolme kilometriä odottelin jo maalia. Ohittelu oli muuttunut harvaksi, sillä edessä oli enää vain kuumaryhmä. Lopussa ohitin lähinnä naisten kuumaryhmää. Loppuun asti sain juostua hyvin ja oli kyllä yllättävää juosta näin hyvin näin huonoista lähtökohdista. Kuulutuskin huomioi minut, sillä olin tullut kovempaa kuin moni kuumaryhmäläinen.
Bodomtrailin reitin ensimmäistä 12 kilometriä voin kehua. On kivan kallioinen reitti ja polut ovat tavallista sopivaa polkua. Ei niin pientä kuin Sipoonkorven pienimmät osuudet, mutta kuitenkin kunnollista metsäpolkua pääosin ja välillä sitten nopeampaa polkua. Hyvää rytmin vaihtelua. Kovin suuria mäkiä reitillä ei ole ja laskuissakaan ei väsy, vaan ne pitää juosta vauhdilla alas.
Lähdin rauhallisesti suunnitelman mukaan liikkeelle, koska tämä oli ensimmäinen ultrani. Olin ensimmäisen viiden kilometrin jälkeen arviolta sijalla 25. Heikki Salon kanssa rupesimme arvailemaan, koska saamme ensimmäiset selät kiinni. Totesimme, että meillä on samanlaiset tavoitteet, ja että tämä vauhti saisi luvan riittää. Veikkasimme, että ohittelu alkaa ensimmäisessä huollossa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan 7 kilometrin kohdalla tapahtui ensimmäinen ohitus. Pikkuhiljaa ohituksia tuli lisää. En pysynyt laskuissa ohituksista, joten sijasta ei ollut tietoa missään vaiheessa. Juostessa en myöskään ymmärtänyt, että osa porukasta oli siirtynyt reitiltä sivuun keskeytettyään. Luulin siis koko matkan, että edessä on vielä enemmän porukkaa.
Matka Oulankaan sujui helposti ja leppoisissa merkeissä rupatellessa. Jalat tuntuivat koko ajan hyvältä ja välillä teki mieli kiihdyttää, mutta jatkoimme suunnitelman mukaan matalilla tehoilla. Helpoilla poluilla kilometrivauhdit olivat noin 5.30, vastaavasti hitaampia kilometrejä tuli muutamassa hankalassa kohdassa. Pääasiassa reitti on nopea koko alkumatkan. Ensimmäisessä huollossa tuhraantui hieman enemmän aikaa, kun olin jättänyt syötävää dropbagiin. Ensi kerralla kehittelen jonkun helpommin avattavan systeemin kassiin, jottei tarvitse nyhrätä kassin kanssa. Otin myös huollon banaanin, jotta vatsa pysyisi toiminnassa paremmin.
Tarkoitus oli pitää samaa vauhti yllä myös Basecamppiin. Polku muuttui 45 kilometrin kohdalla hankalaksi ja sitä se oli aina jonnekin 57 kilometrin kohdalle. Tässä vaiheessa murtui yritykseni pitää noin 6 min/km-vauhtia. Basecamppiin asti olin juossut Heikin kanssa, mutta hänellä oli tankkausongelmia, jonka takia hän joutui Konosille, eikä pystynyt jatkamaan vauhdissani. Basecampin huollosta otin vain äkkiä pullot täyteen vettä ja urheilujuomaa. Kolmatta pulloa en enää täyttänyt, sillä huoltoväli lyheni huomattavasti. Heikki tankkasi sipsejä. Huusin Heikin liikkeelle, sillä ajattelin seuran tsemppaavan kovempaan vauhtiin.
Nopeasti huollon jälkeen Heikki alkoi kuitenkin voimaan taas pahoin. Toivotimme toisillemme tsemppiä loppumatkalle ja lähdin jatkamaan eteenpäin yksin. 65 kilometrin jälkeen homma alkoi maistua pahasti työlle, eikä huville. Polut ja metsätiet Basecampin huollon jälkeen olivat nopeakulkuisia lukuunottamatta muutamaa mäkisempää kohtaa. Katsoin kelloa ja odottelin aina kilometrin vaihtuvan.
76 kilometrin kohdalla juuri ennen Konttaisen huoltoa sain tiedon Aivan Raadon Tahitilta, että olen neljäntenä noin neljä minuuttia kolmatta perässä. Samalla kuulin, että minulla oli parempi vauhti, että pystyn kyllä ohittamaan. Pistin vaihteen yhtä suuremmalle. Muutamassa minuutissa ohitin miehen, jonka olin mielestäni nähnyt myös lähdössä. En nähnyt numeroa, joten asiasta ei tullut varmuutta. Jatkoin lyöntiä vielä kolme kilometriä, aloin olla varma ohituksesta, kun edessä ei pitkissä rinteissäkään näkynyt ketään samasta sarjasta. Rukan nousussa sain tiedon, että olen kolmantena. Hidastin rentoon vauhtiin ja olin suoraan sanoen fiiliksissä, vaikka aika menikin juuri yli yhdeksän tunnin, osittain siirretyn maalipaikan takia. Etukäteenkin olin ajatellut, että lopun seitsemän kilometriä on se pätkä, jossa juostaan kilpaa, jos yleensäkään aion kilpaa tällä matkalla juosta. Nyt pääsin laittamaan kaiken peliin lopussa, mikä on aina kivaa.
Minulla on gps-seuranta tulevassa kilpailussa, joten voitte seurata juoksijaa numero 802 Jussi Ernamo.
https://gps.tulospalvelu.fi/gps/2021nutskk8355/
Nyt lepäilen majapaikalla. Kaikki on sujunut hyvin. Rukalla on tuulista ja koleaa. No, ainakaan ei ole pelkäämäni hellettä eikä sataakaan pitäisi ainakaan mainittavasti. Kiitos kaikista tsemppiviesteistä Instan puolella. Toivottavasti seuraavaksi kirjoitan onnistuneesta juoksusta.
Jos sää ei koidu ongelmaksi ja reitti on juostavassa kunnossa...Tällä hetkellä ennuste on +1 aste, ei mainittavaa sadetta.
Reittiennätys on käsittääkseni 7h55min. 166km matkalla yhteen suuntaan on menty 8h10min.
Minä tavoittelen aikaa 8 ja 9 tunnin väliin, kun en oikein tiedä, mitä on odotettavissa. Kaikkien videoiden ja lukemisen jälkeen olen muodostanut kuvaa reitistä:
Napapiiri-Oulanka 28km, helppoa polkua, tavoite 2h45min.
Oulanka-Basecamp 32km, aluksi helppoa 10km ja sitten vaikeutuu, 3h15min.
Basecamp-Konttainen 16km. Vaikeampaa polkua. 1h40min.
Konttainen-Ruka 7km. Isoja nousuja. 45min.
Näillä väliajoilla kokonaisaika olisi 8h 25min. Tarkoitus on lähteä liikkeelle hieman yli 130 syketasolla, joka vastaa tiellä juostuna 4.45-4.55min/km juoksuvauhtia. Puoleen väliin asti varovasti ja Basecampiltä saa ruveta avaamaan vauhtia hieman. Viimeisellä pätkällä sitten kaikki peliin, mitä kropasta löytyy.
Polulla yleisesti vauhti riippuu polusta paljoltikin. Osittain Karhunkierroksen videoiden polku vastaa lähes ulkoilutiellä juoksemista ja pitkospuut ovat näyttäneet videoissa tukevilta, jolloin niiden juokseminenkin on lähes kuin tiejuoksua. Saa nähdä millaista polkua reitti sitten käytännössä on. Keskuspuistossa treenaaminen on ollut polkulenkeillä todella kuluneilla poluilla juoksemista, joten teknisyys ei ole ongelma, vain hidaste.
Pistetäänpä vähän listaa tavaroista, jotka lähtevät mukaan retkelle. Neljä vuorokautta ennen kilpailua säätiedotus antaa vielä vähän epävarmoja tietoja, mutta ikävä kyllä näyttää siltä, että hyvin kylmä reissu on luvassa. Onneksi kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei sadetta ole kilpailun aikana.
Vaatteet päälle:
Kengät Salomon S-Lab Ultra 2
T-paita Salomon Sense ja juoksutakki Patagonia Airshed Pro
Jos ei riitä, niin irtohihat vielä alle.
Nike 3/4-pitkät trikoot, kompressiosäärystimet ja Falke TK2 Cool -sukat
Jos ei riitä, niin lämpötrikoot jalkaan.
Buff ja lippis.
Jos ei riitä niin toinen Buff tilalle.
Lähtövarusteet:
Liivireppu: Salomon S-Lab 8 Litraa
Pullot: 2x5dl Salomonin lötköjä lyhyillä pilleillä rintataskuihin ja yksi 5dl Ultimate Direction pullo lukittavalla korkilla selkätaskuun.
Syötävää: 9 geeliä (3 tunnin setti) ja vihreitä kuulia (kokeillaan nyt tätäkin).
EA-Kamat: Pakollinen side, yksi paikkalappu, perhoslaastaria, pätkä laastaria, compeedia. Laastarin pätkä ja perhoslaastarit toimivat myös teippinä tarvittaessa. Buranaa, kyypakkaus-tabletti ja suolatabletti.
Huoltotavaraa: Vessapaperia, kolme maskia, tyhjä pakastepussi roskille.
Vaatetta: Kuoritakki Salomon Bonatti WP, kuorihanskat Salomon S-Lab. Jos ennustetaan räntäsadetta tai pahempaa niin pistän varmaan varalle Bonatti sadehousut. Tai sitten vaan jään kotiin ;)
Puhelin: iPhone 6s, tuskin pysyy päällä koko matkaa tuossa kelissä.
Tavaraa saa jätteää vietäväksi 28 kilometrin kohdalla olevalle Oulangan huoltopisteelle. Sinne lähtee:
16 geeliä, marmeladia
Ja varalle:
Vaihtokengät Hoka Speedgoat 4
Varasukkia
Lämmintä vaatetta: paitaa, lämpimät trikoot, buffia, hanskat
Olen juossut tämän kalenterivuoden aikana noin 1500 kilometriä. Se on enemmän kuin pitkään aikaan. Saattaa olla enemmän kuin koskaan alkuvuoden aikana, sillä kovempaa harjoitellessani tein myös hiihtolenkkejä. Nyt olen lumesta huolimatta keskittynyt vain juoksemaan, sillä ladulle siirtyessä haaskaantuu aikaa, joka varsinkin talvella oli välillä tiukassa.
Karhunkierroksen klassikkomatkan 83km:n juoksun lähtö on siirretty kello 22:een. Jotkut ovat kovasti miettineet millaista on lähteä tuohon aikaan juoksemaan. Itselleni muutos oli hieman vaikea, koska matkustus aikataulu piti myös miettiä nopeasti uusiksi. Juoksun aloitus tuohon aikaan taas oli aika normaalia, olen varmaankin juossut noin puolet lenkeistä kello 20.30 jälkeen illalla. Helpointa perheaktiviteettien lomassa on minulle lähteä lenkille, kun lapset ovat menossa nukkumaan. Toinen vaihtoehto olisi juosta työmatkoja, mutta olen töissä niin lähellä, etten ole saanut motivoitua itseäni kiertelemään matkalla. Toistaiseksi olen siis kulkenut pyörällä.
Tänään minulla oli ensimmäistä kertaa ilo pistää jalkaan synttärilahjarahoilla ostetut Niken kisakengät. Tämä on Niken sanojen mukaan heidän nopein kisakenkänsä maantiematkoille. Itse olen ajatellut, että tällä kengällä juoksen ainakin maratonin, ehkä myös puolimaratonin, jos kenkä osoittautuu sillä nopeaksi.
Tunnustelun perusteella:
Maraton vauhdissa kenkä toimi mainiosti. Kilometrien väliaikoja oli vaikea tulkita gps:n antaessa erikoisia aikoja. Päättelin kuitenkin, että noin 3.46min/km meni tämä maratonvauhtinen juoksu, joka on kyllä selvästi erittäin hyvää vauhtia alhaisille vk-sykkeille itselläni.
Fiilikset puolivälin käännöksen jälkeen:
