Dieselistä kierrosmyllyksi

Kovaa juokseminen on osoittautunut vaikeaksi. Sykkeet ovat parhaimmillaan 165:n tasolla. Vauhti ei tunnu kovalta, mutta kovempaakaan en ole päässyt. Tiistaina yritin Pirkkolan kolmosella, mutta taas alkoi ahdistamaan. Toisaalta aerobisen kynnyksen vauhti eli syke 155-160 on nyt reilusti kovemmalla tasolla kuin aiemmin, noin 3.55min/km. Tuollaista vauhtia jaksan tuntikausia.

Ei kuitenkaan tunnu hyvältä, kun ei pysty irrottamaan kisavauhtia. Talvella syke nousi vielä 197:aan asti. Sen takia aloitin lyhyen, reilun viikon kuurin, jolla aion nostaa vauhtitasoa myös kovemmilla sykkeillä. Sen jälkeen otan yhtä pitkän viimeisen maratoniin valmistavan jakson ja sitten herkistelen viimeisen jakson, eli lähinnä lepäilen.

Aloitin vauhtijakson mäkivedoilla tänään Paloheinässä. Harjoitusjakso päättyy reilun viikon päästä kymmenen kilometrin maantiekilpailuun. Mäkivedot eivät lähteneet ollenkaan normaalisti käyntiin. En meinannut millään päästä aluksi yli 170 sykkeen. Toisella vedolla meinasin keskeyttää koko harjoituksen tukkoisuuden takia. Sitten päätin, että jalat takoo rytmillä, vaikka voimaa ei olisi. Pikkuhiljaa alkoi aerobinen kynnys löytyä. Pääsin kolmannella vedolla jo sykkeeseen 173. Sen jälkeen loppusykkeet tulivat 175-180 välille, mikä on jo anaerobisella kynnyksellä. Joskus olen toki ollut niin irtonainen, että 190:kin on ylittynyt selvästi. Seitsemän vedon jälkeen siirryin suoralle tieosuudelle Paloheinästä Pitkäkoskelle, toisessa loivassa nousussa sain sykkeen nostettua 180:een. Aikaa sykkeen nousemiseen meni 2:45 min. Minuutissa syke palasi kävellen lukemaan 132 eli suurta happokertymää en saanut vielä aikaiseksi. Puolessatoista minuutissa syke oli jo alle 120.

Treeni oli kuitenkin lupaava. Lauantaina juoksen aivan erilaisen harjoituksen kuin maraton edellyttäisi: 10 x 200m ja päälle 1km täysillä. Sunnuntaina sitten pitkä harjoitus. Seuraavan viikon kehittävät harjoitukset ovat vetoharjoitus tiistaina tai keskiviikkona, kisa viikonloppuna ja kaksi puolipitkää lenkkiä. Sitten palataan viimeistä kertaa pitkien maratonharjoitusten pariin.

Vaikka yläkierrokset jäisivätkin pois pelistä, sillä ei maratonilla ole ratkaisevaa merkitystä. Kestävyyden uskon olevan kunnossa viime viikonlopun harjoitusten perusteella. Pikkuhiljaa kilpailuvauhti lyhyemmillekin matkoille varmasti löytyy. Luultavasti olen joulukuussa kovassa tuloskunnossa. No, eipä siitä suurta haittaakaan ole, vaikkei hyötyäkään.