Tänään kävin pitkästä aikaa juoksemassa suunnistuskisoissa. Kyseessä oli aluemestaruusviesti Veikkolasssa. Joukkueeni oli muilta osin valmis vaikka voittamaan viestin. Itsekin uskoin mahdollisuuksiini pysyä kärjen mukana.
Matka sujui aluksi kuten pitikin ja ensimmäinen rasti löytyi suoraan. Samalle hajonnalle osui mielestäni myös Lynxin ykkönen, joka etukäteen oli selvästi vahvin joukkue. Noin puoli tuntia jatkoin kärjen tahdissa. Sitten tein oman suunnistusvalinnan, jolla tipuin kyydistä. Uudelleen saavuttamiseen ei ollut mahdollisuuksia, sillä minulla ei ollut fyysisiä resursseja kovempaan vauhtiin. Lopussa vielä tunaroin useampaa rastia ja jäin kärjestä peräti kahdeksan minuuttia.
Nyt olen kahden vaiheilla. Pitäisikö peruuttaa kaikki suunnistuskisat tältä syksyltä vai pitäisikö lähteä rennommin tavoittelemaan virheettömiä suorituksia? Vauhdinpito ei näytä joka tapauksessa onnistuvan väsyttävän maratonharjoittelun takia. Ehkä tämä on hyvä astelma, josta voi nauttia juoksemalla suunnistuskisat vähän rennommin.
Muut raadot eivät olleet kilpailuissa, eivätkä juurikaan meinaa suunnistuskilpailuja syksyn aikana juosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti