Mennyt viikko on ollut kaksijakoinen. Viime sunnuntaina ja tiistaina juostut suunnistukset menivät huonosti. Rastit eivät löytyneet, mutta pahinta oli, että juoksu oli vaikeaa. Alkuviikosta tunnelmat pään sisällä olivat ikävät. Valmentajaminä ja juoksijaminä kävivät keskusteluita. Valmentaja kävi keskusteluita myös muiden kanssa. Päätös syntyi tänä viikonloppuna: en juokse suunnistuskilpailuita ennen maratonia. Peruin ilmottautumiseni suunnistuksen SM-kilpailuihin. Vahvistuksen päätökselle tekivät erinomaisesti onnistuneet maratonharjoitukset tänä viikonloppuna. Suunnistus antaa vaan turhaan huonoja fiiliksiä juoksuvauhdista, vaikka maratonvauhti olisi kehittynyt.
Loppuviikolla kävin erilaisissa kilpailuissa. Menestys oli hyvää, mutta pokaaleja ei ollut kotiintuomisena. Helsingin kaupungin kirkkovenesouden mestaruuskilpailuissa sijoituimme kymppisakkiin, vaikka aikamme oli puoli minuuttia viime vuotista pronssisoutua kovempi. Samana iltana osallistuin kaverini Jarin synttärikartingiin. Olin nopein aika-ajossa. Johdin muutaman kierroksen, mutta sitten Jari tuli sisäkaarteeseen pienellä kontaktilla ja ohi. Yritin heti kuittausta isommalla kontaktilla, mutta aiheutin vain oman autoni hyytymisen. Sen jälkeen ajelin "rauhassa" toiselle sijalle. Myllypurossa ajetussa kisassa nopein kierrosaikani oli 28.8, jos joku sattuu radalla käymään.
Lauantaina juoksimme Sir Michaelin kanssa maratonvauhtisen treenin. Vauhti tuntui kovalta ja päätimme tutkia Pirkkolan kolmosella Sports Tracker -sovelluksen toimivuuden Iphone 4 -puhelimessa. Kolmen kilsan matkalla oikomista tuli 190 metriä, kun todellinen pituus on 2930m ja mittarilukema 2740m. Asetimme vauhdin hieman alle neljän minuutin kilometria kohti. Taivalsimme tunnissa 15.5km. Jaksoin hyvin ja syke oli todella maltillinen, keskisyke 158. Sir Michaelille treeni oli aavistuksen vaikeampi, mutta onhan maratontavoitekin 15s kilometria kohden rauhallisempi. Mies kuitenkin jaksoi treenin loppuun asti.
Sunnuntaina oli vuorossa pitkä ja rauhallinen harjoitus. Seurana oli Sir Michaelin lisäksi Tahiti. Kiertelimme Westendissä asti käyttäen pelkästään asfalttipintaisia teitä. Sir Michaelin energiavarastot tyhjenivät kahdenkympin kohdilla. Muuten lenkki oli ongelmaton. Minulle tuli pisin matka, kun saatoin Tahitin vielä autolle: 34,8km. Aikaa lenkkiin kului hieman alle kolme tuntia. Lenkki herätti ajatuksen juomavyön ostamisesta. Siitä saisi helpotusta ja samalla voisi totutella maratonilla käytettävään urheilujuomaan.
Nyt pari rauhallista päivää ja sitten taas tiukempaa harjoittelua. Luottamus vauhtiin ja kestävyyteen on jälleen palannut.
-Jude
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti